keskiviikko 22. elokuuta 2012

Nälänhätä kuuluu historiaan

Tämä on aamun viides postaus eikä kyse ole ajastusvirheestä. Vaan siitä, että olen ollut pari viikkoa depiksessä ja pahalla päällä. Mikään ei suju eikä etene enkä edes tiedä minne pitäisi olla menossa. Projektit pinoutuvat jokaiselle kämpän vaakasuoralle pinnalle eivätkä vyötärön makkaratkaan suostu häviämään. Ainoastaan blogikirjoituksia syntyy, yli tarpeen.

Ratkaisuna teemapäivä: Nälänhätä kuuluu historiaan. Muistuttaakseni itselleni, että asiani ovat enemmän kuin hyvin ja päästäkseni eroon neljästä puolivillaisesta varastoon tehdystä pätkästä:
  • Raportoitua nälänhätää 1600-luvulla
  • Raportoitua nälänhätää 1700-luvulla 
  • Raportoitua nälänhätää 1800-luvulla  
  • Raportoitua nälänhätää 1900-luvulla
Jotta muistaisin muistiin palautetun vielä huomennakin, aion silloin lahjoittaa summan Unicefin keräykseen Sahelin uhreille. Minkä summan? Sen ratkaisette te. Riippuu nimittäin siitä, kuinka monta kävijää tänne blogiin tänään tulee.
  • alle 150 kävijää: lahjoitus 50 euroa (viimeisen 31 päivän aikana keskiarvo on ollut 143)
  • 150-300 kävijää: lahjoitus 100 euroa
  • 301-450 kävijää: lahjoitus 150 euroa
  • 451-600 kävijää: lahjoitus 200 euroa
  • 601-750 kävijää: lahjoitus 250 euroa
  • yli 751 kävijää: lahjoitus 300 euroa
Keventäkää lompakkoani niin että lakkaan valittamasta pienistä asioista: levittäkää linkkiä!

Raportoitua nälänhätää 1600-luvulla

Yllä oleva teksti alkaa "The famine continues in Livonia and Finland,". Se on osa kesäkuulta 1697 kerättyä Euroopan tilaa, julkaisusta Historical and political monthly mercury, Volume 8.

... Mäntsälän kirkonkirjassa mainitaan että sinä vuonna ei näkynyt ollenkaan jäniksiä, eikä muutamia tavallisia lintuja, esim. käki; kukko lakkasi laulamasta, ilvekset juoksivat kylissä, nälkäiset rotat (luultavasti metsähiiriä) tulivat lukemattomissa laumoissa ja söivät mitä vaan löysivät. Kesälahdessa kerrottiin, että aivan outoja lintuja tavattiin metsissä. Sekä Pohjois Ruotsissa että Suomessa kuoli niin paljon sotilaita nälkään, että useammasta rykmentistä tuskin oli puoli jälellä. ... Maaliskuussa 1697 sanotaan kuningas Kaarle XI yhtaikaa saaneen kuusi postia Suomesta. Ne sisältivät, että 80.900 ihmistä oli kuollut nälkään, että yhdeksän pitäjästä oli ilman asukkaitta. Neljätoista päivää myöhemmin sai kuningas taas uutisia Suomesta. Muutamassa pitäjäässä oli yhtenä päivänä 156 ihmistä kuollut nälkään. Melkein kaikki sotilaat Uusmaan rykmentissä sanottiin kuolleen nälkään. 1:sestä p:stä Syysk. 1696 samaan päivään 1697 oli Turun hippakunnassa 60,371 ihmistä kuollut nälkään. Pohjanmaalla 19,540, Uusimaan ja Hämeen läänissä 28,248, joka kuitenki lienee liian vähäksi arvattu. Viime-mainitussa jäivät 857 maatilaa ilman asukkaitta. (Suomen kauheimmat nälkävuodet 1695, 1696 ja 1697. Suomennos. Päivätär 2.4.1864)

Åbo Tidningar julkaisi samantapaisen tekstin Underssättelser om tillståndet i Finland under de swåra Misswätåren 1695, 1696 och 1697 numeroissaan 16.9., 23.9. ja 30.9.1793.

Raportoitua nälänhätää 1700-luvulla

Ote kirjeestä Hämeenlinnasta 4.9. julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.9.1761. Siinä todettiin, että heikkojen satojen vuosista 1756 ja 1757 selvittiin, sillä viinan poltto oli kiellettyä. Jos viljaa olisi mennyt viinan tekoon olisi nälästä varmasti kärsitty.


Kymmenen vuotta myöhemmin, 13.6.1771, samassa sanomalehdessä julkaistiin 22.4. Kokkolassa kirjoitettu tiedotus. Viljasta oli pulaa kaupungin pohjoispuolella ja lapsia kuollut nälkään ja/tai sopimattomaan hätäravintoon.


Pitkähkö Suomen maaseudulta lähetetty raportti julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.12.1784. Savossa ja Kymenlaaksossa olisi kärsitty pahaa nälkää ilman kuninkaan viisaita toimenpiteitä. Maaherra oli kiertänyt lääniä tehden havaintoja hädänalaisista ja järjestänyt heille jauhoja.

Raportoitua nälänhätää 1800-luvulla

Friends' review: a religious, literary and miscellaneous journal, Volume 21 (1868)

Sanomia Turusta 24.2.1892:

Raportoitua nälänhätää 1900-luvulla


The Minneapolis journal 2.4.1903:

"Dr. Klopsch, with the Christian Herald Finland relief expedition, to-day crossed the Swedish frontier from Tornea. Finland, to this place, having driven from Uleaborg by sledges.
"Throughout the entire journey of the expedition, from Helsingfors to Tornea on the Finnish boundary line, its progress was marked by extraordinary popular demonstrations, the people welcoming the travelers with song, oratory, poetry, and tributes of beautiful flowers, to express their heartfelt appreciation of the generosity of the American people, in helping Finland in her time of need. At Tornea, their arrival was made the occasion of a public holiday. All the schools were closed, and the whole populace gathered at the city hall and enthusiastically welcomed the expedition
"In three weeks the expedition has traversed the greater part of northern Finland by sledges, including Kuopio, Idensalmi, Kajana. Suomussalmi, and practically every important center of distress north and east of Helsingfors, being the first part of Americans who have ever journeyed through northern or eastern Finland in winter.
"Notwithstanding official claims that the situation is well in hand, the expedition reports that the famine throughout Finland is gradually increasing in intensity and extent. Present conditions fully corroborate all previously published accounts. Even as far south as the sixtysecond degree, at Idensalmi. the most appalling conditions prevail. Hundreds of children are begging bread from house to house. Scarlet fever and measles are epidemic. Eight hundred deaths have occurred in the district.
"A single church parish reports that 5,000 are absolutely destitute, and have been subsisting solely on 'hunger-bread' since October. Meat, milk and potatoes are utterly lacking throughout the whole famine area. Thousands are barefooted and clothed in rags, while the ground is covered by deep snow. The suffering and want are beyond description. In the Kajani and Uleaborg districts, the conditions are worst of all.
"At least 100.000 Finlanders are wholly dependent on relief at the present moment. Half the cattle are dead, and the reports of human deaths by starvation are persistent. The American contributions, exceeding $125,000, have unquestionably averted a large mortality.
"The worst will come in April and May, when the spring thaws will render many of the sufferers inaccessible, even by snowshoes. Finland's gratitude for American help is universal."

tiistai 21. elokuuta 2012

Amsterdamissa?!

 Tukholmalaisessa oikeusjutussa kutsuttiin 21.8.1632 todistajaksi Barbro Jacobsdotter, joka oli syntynyt Pohjanmaalla pitäjässä "Pärssiöö". Hänen lyhyt todistajan lausuntonsa koski aikaa, jolloin hän oli palvellut Amsterdamissa.



Amsterdamissa?! Että Pohjanmaalla (arvatenkin) 1600-luvun alussa syntynyt tyttö on käynyt Itämeren ulkopuolella ja nähnyt Amsterdamin kaupungin! Tätä on vaikea ymmärtää, mutta hyvin käsittää, että hän on jäänyt Tukholmaan eikä palannut (ainakaan heti) kotimaisemiin.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XX 1631-1632 (2004) s. 361
Kuvat National Gallery of Art:
Rembrandt van Rijn - View of Amsterdam from the Northwest - Print - Rosenwald Collection - 1943.3.7107
Reinier Nooms, called Zeeman - Amsterdam Harbor Scene - Painting - The Lee and Juliet Folger Fund - 2011.3.1

maanantai 20. elokuuta 2012

Miss' onpi Suomalaisten maa?

Sarjassa kuvia miehistä, joista en koskaan muista kuulleeni mitään: Robert Isidor Örn. Hänen kuvansa oikealla on lehden Maiden ja merien takaa numerosta 17.5.1864.

Örn oli syntynyt 2.1.1824 Kuolemajärvellä. Hänen tietonsa löytyvät Kotivuoren Ylioppilasmatrikkelista ja Wikipediasta: Viipurin pormestari, porvarissäädyn puheenjohtaja, salaneuvos, jne.

Mutta miehessä oli muutakin, Wikipedia paljastaa, että hänet "tunnetaan parhaiten salanimellä Harald Selmer-Geeth julkaistusta romaanista Siltalan pehtoori."

Maiden ja merien takaa tietää myös kirjallisesta työstä:
Väsymättömähän ahkeruutensa liittyy pormestari Örn'issä vielä toinen kiitettävä omaisuus, nimittäin että hän aina on valmis kuultelemaan, neuvomaan ja auttamaan ketä tahansa, ylhäistä tai alhaista, omaa maamiestä tai muukalaista. Siinä on hänelle suureksi hyödyksi hänen kielitaitonsa, sillä Viipurihan, niinkuin tietty, on Suomen Babeli. Siinä saa pormestari usein yhteen henkivetoon puhua Suomet, Ruotsit, Saksat ja Venäet, sillä kaikkia näitä kieliä puhutaan kaupungin asukkaissa. Suomen kieli se kuitenkin Viipurissa on yleisin ja sitä pormestarimmekin suosii hellällä huolella. Onpahan hän nuorempana vähän yritellyt runosepän työhönkin. Vieläkin lauletaan hänen lauluansa: Miss' onpi Suomalaisten maa?
Enää ei taideta laulaa?

Mielenkiintoisin yksityiskohta tämän kuvan takana löytyi ylioppilasmatrikkelin viime riveiltä. Örn asui elämänsä lopulla Espoossa aivan niinkuin "oma" salaneuvos Borninikin. Montako salaneuvosta mahtuu yhteen pitäjään?

Vaikka entinen espoolainen olenkin, ei "å Sandvik i Esbo socken." sanonut mitään. Näemmä Suvisaariston tienoilla, eli kaukana Bodom-järvestä, jonka rannalla Born asui.