sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kaapattua

Kuvitus kirjasta Mighty Mikko; a book of Finnish fairy tales and folk tales

Kirjavinkeissä Irja esitteli Niilo Koljosen kirjan Suomalainen vankileiriraportti.

Blogissa Scandinavia and the world oli viime vuonna piirretty Ahvenanmaan historiaa Suomen sodan aikana. Tekstit in English.

Kungliga bibliotekin Vardagstryck-blogissa Tuula Nylund-Stenberg esitteli på svenska toisen maailmansodan aikaisia painotuotteita, joilla houkuteltiin ruotsalaisia vapaaehtoisiksi Suomeen. Kovasti Döbelnin oloinen mies kuvituksessa.

Stadin friidu kirjoittimiesten hattujen historiasta ja Ekbergin konditoriasta.

Jessica Parland-von Essen kirjoitti på svenska kirjahyllyjen historiasta. Mistä puheen ollen, Pukstaavin "Kirjahyllyni" muistitietokeruu on edelleen käynnissä...

Fuksikronikka 2011 haastatteli Markku Kuismaa.

Talouselämä kirjoitti e-kuiteista ja lopetti juttunsa
Nähtäväksi jää mitä historiantutkijat ajattelevat e-kuiteista tulevaisuudessa. Tutkijoiden täytyykin olla tietokoneasiantuntijoita, jotta voivat tutkia 2000-luvun alun elämää.
Parempi sekin, kuin vuodessa haalistuvat kuitit?

Historia pitää aina kirjoittaa uudelleen. Joonas Kuikka hoiti oman osuutensa vuonna 2007:
Suomen uusi uljas historia I - Esihistoria, Suomen uusi uljas historia II - Antiikki, Suomen uusi uljas historia III - Keskiaika , Suomen uusi uljas historia IV - Uusi aika ja Suomen uusi uljas historia V - Nykyaika

Tammikuun juusto ei ole päivittynyt tammikuun jälkeen, mutta näyttää sisältävän useamman vuosikerran sukuhistoriallisia tekstejä, kuten Raha ja rauha ratkaisee.

Nainen syvistä riveistä

Vuosina 1888-90 julkaistu Syvistä riveistä. Kansankirjailijaimme novellikokoelma on verkossa luettavissa Project Gutenbergistä ja Internet Archivesta (mistä kuvakaappaus). Useimmat kirjoittajien nimistä ovat tuttuja vastaavista yhteyksistä, mutta Liisa Tervosta (ainoa nainen) en ollut kuullut mitään. Hänen nimensä löytyi kyllä vastaavasta yhteydestä Eino Leinon kirjasta Suomalaisen kirjallisuuden historia, mutta siitä ei löytynyt yhtään enempää tietoa naisesta.

Itse novellikokoelmassa hänen nimensä perässä on sulkujen sisällä Oulu, eli sieltä lienee ollut kotoisin. Etusivun valokuvan (ohessa) perusteella ikää ei Liisalla vielä suuremmin ollut. Sanomalehtien kuvauksissa hän on ensikertalainen ja "työmiehen tytär Oulusta."

Uusi Suometar esitti novellista Uusi isä positiivisen arvion 24.7.1889 samoin kuin Satakunta 17.8.1889. Novelli ilmestyi ruotsiksi käännettynä Land och Stad -lehdessä, mutta julkaistiinkohan Liisalta enää mitään muuta? Tarina Uusi isä on lapsen näkökulmasta kirjoitettu kuvaus uusioperheen syntymisestä. Ehkä omista kokemuksista peräisin.

P.S. 1 Tunnetumpien suomalaiskirjailijoiden kuvia ja tekstejä on vuonna 1898 julkaistussa Kirjailija-albumissa. Vielä vanhemmasta kirjallisuudesta kiinnostuneet voivat tarttua virtuaalisesti Johan Robert Tengströmin vuonna 1845 julkaistuun kokoelmaan Finsk Anthologi eller samling af valda skaldestycken af Finska författare från äldre till nyare tider, jemte korta karakteristiker och biografiska notiser. Tässäkin mukana kuvia. Kattavampi kooste taisi olla vuonna 1857 julkaistu Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan. (Aukusti Liliuksen Suomenkielinen lukemisto vuodelta 1860 ei ole proosaa vaan sanakirja.)

P.S. 2. Liisan kotikaupunki sanomalehdessä Land och Stad 10.12.1890. Pauli Kruhsen sivustolta löytyy värikkäämpi kuva toisesta kulmasta. Keskustan ulkopuolisesta elämästä kertoo Ulla Pohjamon gradu Kesä Salmessa - porvarillista huvilakulttuuria Oulun Toppilansalmessa .

lauantai 20. elokuuta 2011

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 108

Kokemäellä syntynyt Ukko Kumlander oli vain 10 kuukautta vanha saapuessaan New Yorkin satamaan 9.1.1923 Göteborgista lähteneellä laivalla Drottningholm. Seuranaan hänellä oli luonnollisesti vanhempansa Edit (s. 12.9.1896 Kuhmoinen) ja Karl Fredrik (s. 28.1.1892 Naantali) Kumlander

Vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan perhe oli asumassa Indianan Garyssa. Siellä asuivat perheen vanhemmat vielä vuonna 1942. He kuolivat Kaliforniassa Karl 18.6.1961 ja Edit 31.12.1987.

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Gary, Lake, Indiana; Roll: 598; Page: 18B; Enumeration District: 3; Image: 686.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. California Death Index, 1940-1997

Kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", jotka esipuheessa esiteltiin toteamalla
Meidän tietääksemme ei vielä ole suomeksi ilmestynyt sentapaista kokousta kuin tämä tässä lukialle tarjona oleva. Meidän käyttämämme nimitys, kokka-tarina, vastaa muukalaista sanaa: anekdot, joka tulee kreikan-kielestä, kussa merkitsee tosia tapauksia, sanoja j.n.e., joita ei vielä ole kirjoitettu, tahi joitten keksiäin nimiä joko ei tahdota, tahi ei enään taideta ilmoittaa.
Kokoelman toimittaja on ystävällisesti tähdellä merkinnyt kertomukset, jotka käsittelivät suomalaisia. Näistä neljä alla ja lisää joskus myöhemmin.
Mainio kemian provessori P. A. v. Bonsdorff (k. 1837) oli sangen nirso ja arka ruvanlaitoksessa. Kulkeissansa Saksassa tuotiin ravintohuoneessa hänen eteensä lautaellinen voita, jonka joukkoon oli päässyt ihmishiuksia. Ensi vihastuen leppyi hän pian ja sanoi naurahdellen: "tuokaat toinen kerta mulle voita eriksensä ja hiuksia eriksensä, että sitten saan sekoittaa niitä yhteen, mieltäni myöten."

Eräs yliopistolainen, joka oli viettänyt iltansa iloisten kumppanien parissa, kävi yösydännä koppaamaan pakarin ovelle. Kun pienet koppaukset eivät auttaneet, koputti hän koputtamistaan, kunnes pakari, vielä unen huumeissa, aukasi oven ja kysäsi vihaisella äänellä, mitä tuo outo tahtoi. - Pakari, onko teillä nuorta nisuleipää? - "On kaiketi", - vastasi pakari paljon leppynynnä. - Kiittäkäät Jumalaa siitä onnesta - sanoi yliopistolainen ja meni tiehensä.

Maantien ohella pieksi mies kovasti poikaa. Eräs sivuitse kulkija jalka-mies kysäsi: miksi hakkaatte poikaanne niin tylysti? - Toinen vastasi: "hän ei ole poikani, on vaan orpanani, joka on pariksi päiväksi tullut maalle, huvittamaan itsiänsä."

Turussa kiitti leveäpuheinen kauppias Pietarin kaupunkia ja kaikkia sen komeuksia. Kuin hänen puheensa ei ollut juuri viisaasti asetettu, eikä aina soveltunut yhteen totuuden kanssa, rohkeni eräs tähän asti ei havaittu, selvästi puettu herra (joka kauvan aikaa oli asunut Pietarissa) kysyä: "onko herrani sitten ollut Venäjän pääkaupungissa?" - Itse en ole ollut Pietarissa, höpisi toinen, mutta minulla on veli, jota aina makiasti halutti sinne päästä.

perjantai 19. elokuuta 2011

Ostovaatetus 1800-luvun maaseudulla

Paavo Korhosen runokokoelma Wiisikymmentä runoa ja kuusi laulua oli vuoden löytö! Runoihin on pakattu enemmän kulttuurihistoriaa kuin tänne ehtii purkaa. Esimerkiksi runosta Turhuudesta, joka lienee kirjoitettu 1830-luvulla, paljastuu ostovaatteiden arvo ja rahankäyttötapoja Itä-Suomen maaseudulla. Tietenkin kirjoitettu arvosteluksi, mutta dokumentoinee kuitenkin jotain todellista. Ostokankaat muotia, ollaan kulkukauppiaiden varassa, tyttärellä ei ole omaa rahaa, kauppiaalle ei käy vaihtokauppa ja isä saattoi olla jo valmiiksi veloissa:
Sanoi tyttö toisellensa,
Että se etemmä kuului:
”Vieläpä sull’ on villaröijy,
Kotikarvoista hamekin,
Huivi kanssa huonollainen;
Oisit tok kotona ollut!”

Sai taaskin toinen tyttö:
”Elä huu’a, herttaseni!
Ei oo käynyt kauppiaita
Koko talvena kotona.
Kävi poika Pohjanmaalta
Raahesta rahan anoja,
Ei se huolinna hameesta,
Eik’ anna isä rahoja.”
Sanoi taaskin toinen tyttö:
”Katsos tuota turmiota,
Antaapi minun isäni,
Vaikk’ on itsekin velassa.”
Oikealla oleva "Karjalaisen Tyttö Uuvelta Voitto-moalta (Lutheruksen Uskosta) Kesä-voatteissaan" on vuodelta 1831 Gottlundin Otavasta ja löytyi digitoituna Helmi-kokoelmasta.Tyttö on aika iso tai koira hyvin pieni?

torstai 18. elokuuta 2011

Lahtisen antia

Aikanaan tänne linkittämäni Kirsin kirjanurkan kirjoituksen innoittamana lainasin kirjastosta pinkan Anni Lahtisen kirjoja. Aloitin kirjoitusaikaansa sijoittuvasta niteestä Tunturikurmitsa kutsuu. Jäi kesken, mutta ehdin huomaamaan jälleen yhden historianharrastaja-on-sekoboltsi -kuvauksen. Päähenkilön isä
... harrasti puumerkkien keräilyä ja intoutui asiaan niin, että kävi pitkin maata etsimässä uusia puumerkkejä ja vietti runsaasti aikaansa museoissa ja tunkkaisissa vinteissä sen sijaan, että olisi käynyt pitämässä hartausseuroja pitäjällä. ... Hän kupsehti arkistoissa ja unohti kaiken muun.
Ja sanoi ääneen
"Koitas ny arvata - siinä oli sinun isoisäsi isän puumerkki, iso ässä ja poikittain kaksi viivaa ja ne symbolisoivat sukumme ristiriitaisia perintötekijöitä, jotka ulottuvat baltialaiseen talonpoikaissukuun."
Heh, heh.

Lahtisen lähihistoriaan sijoittuvista kirjoista aloitin nimikkeestä Kyllä, herra tohtori. Kammottavasta otsikostaan huolimatta luin alusta loppuun. Talvisodan aikana abityttö lähtee auttamaan pieneen sairaalantapaiseen. Kypsyy yllättävällä vauhdilla, mutta teksti oli muuten realistista ja elämänmakuista.

Jättiläisen tasku puolestaan oli tyylillisesti kunnianhimoisempi. Siinä seurattiin köyhän maalaistytön tuloa 30-luvulla kaupunkiin kouluun. Kuvaus oli hienoa, mutta jossain vaiheessa kyllästyin ja kirja jäi kesken. Kaksi kolmesta oli siis jäänyt lukematta, enkä loppuja jaksanut kuin hieman selata. Vaikka lukulistani lyhyys tänä vuonna olisi näistä parisataa sivuisista saanut nopeaa täytettä.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kuvaa ja tekstiä 1900-luvun Suomesta

Pari päivää sitten uutisoitiin Elonetistä nyt löytyvän kaikki 700 Finlandia-katsausta katseltavaksi. Siinä sitä on tarkasteltavaksi Suomen historiaa vuosilta 1943-1964. Itse olen ehtinyt vilaista vasta viimeistä, joka esitteli heinäkuista Helsinkiä. Kuin muisto vaan, tältäkin vuodelta.

Materiaalia 1900-luvusta on verkko täynnä ja siksi olen päättänyt niitä olla keräämättä ja esittelemättä. Mutta jotain on tietenkin jäänyt pyörimään varastoihin, joten nyt puretaan pois.

Yhdysvaltalainen The Rotarian esitteli helmikuussa 1957 suomalaisen perheen Hillu. Elokuussa 1950 samassa lehdessä oli matkaraporttia Suomesta. Joulukuussa 1954 esittelyssä rotari Yrjö Alaruikka Rovaniemeltä. Heinäkuussa 1950 oli reportaasi Suomesta ja paikallisesta rotaritoiminnasta.

Muita ulkomaisia tai ulkomaisille kirjoitettuja näkemyksiä luettavissa digitoiduista kirjoista:
Ja jos näissä ei ole tarpeeksi lukemista ja läpikäymistä niin näköjään haku Finland Hathi Trust Digital Libraryssa (josta muutama osuma myös yllä) tuottaa tuhansia nimekkeitä, joiden tekstissä on maamme nimi englanniksi ja jotka ovat kokonaisuudessaan verkossa luettavissa.

Tuoretta tutkimusta:
Muuta:
Kuvituksen Suomi-neito on Kansalliskirjaston digitoima postikortti.