maanantai 11. huhtikuuta 2011

Valtiopäivät 1867


Ensi sunnuntain eduskuntavaalien kunniaksi tässä blogissa tällä viikolla teemana valtiopäivät. Yläpuolella on vuoden 1867 valtiopäivien puhemiehet, joista löytyy lisätietoa kuvan sisältäneestä lehdestä Svenska Familj-Journalen. Kotimaassa valtiopäivistä kirjoitettiin tammikuun 1867 Kirjallisessa Kuukausilehdessä:
Jos jonkunmoinen valtiollinen ylenpuolisuus oli nähtävä silloin, kun viime valtiopäivät [1863] kokoontuivat, niin on tämä kyllä kyllin muuttunut. Ken siihen syitä hakee, löytää niitä koolta. Älkäämme ainakaan jättäkö mainitsematta sitä hirmuista painoa, jolla kaikkinainen puute ja liikkeen seisahdus tätä nykyä masentaa parhaimpiakin henkisia voimia. Me pyydämme niitä, jotka kenties nykyisesta laimeudesta tahtovat irvistelemällä päättää, että koko perustuslaillinen into Suomessa on teeskennelty, vähän arvostelemaan mitä ponnistuksia tätä nykyä vaaditaan Suomessa, henkisen vireyden voimassa pitämiseksi. Muitakin kohtia löytyy, jotka rasittavat valtiollista elämää maassamme. Niinpä päivä päivältä nähdään selkeämmin nykyisen edustuslaitoksemme sopimattomuutta meidän oloihimme. Missä aateliston tulee kannattaa semmoista asemaa, joka sillä nykyisessä edustuksessa on, siellä pitäisi löytymän rikas, itsenäinen ja tosin aristokratillinen aatelissääty, eikä, kuten meillä, köyhä maa- ja virka-aatelisto. Kun 6:en, 5:en ja joskus 2:denkin papin tulee keskuudestaan valita ja yksin palkata edusmiestä, niin vireinkin valtiollinen into haihtuu. Se on kaikki itse asiain luontoon perustettuja hankaluuksia. Mutt pahempiakin oireita toki joskus nähdään. Kun on suotu kaupunkien porvaristolle onni ja kunnia saada keskuudestansa valita ja lähettää edusmiehiä, niin se tosin on käsittämätön henkinen ja aineellinen kurjuus, kun pannaan kysymykseen, onko tämä oikeus käytettävä. Kun tämä oikeus pidetään niin halpana, ettei ainoastaan joku Naantali ja Kajaani, vaan läänin valtakaupunkikin etsiskelee mistäpä halvemmalla edusmiestä saisi, niin tämmöistä menetystä tuskin voi kylläksi moittia. Tässä taas ilmaantuu se valitettava epäkohta perustuslaissamme, että koko kaupungin puheenvalta on porvariston käsissä. Näin asiain ollessa, ei liene ihmeteltävää, jos talonpoikaissäädyssä keksitään useita epäkohtia, jotka kyllä saisivat olla poissa nekin.

Mutta jos muutamia tämmöisiä, tosiaan valitettavia, oireita on havaittavanakin, on kuitenkin täysi uskomme että Suomen kansa, jos kohta arkipäivän vakaassa puvussa ja mielessä, lähtee toivolla ja halulla täyttämään korkeinta valtiollista tointansa. Se tosin ei enään valtiopäivissä näe mitään outoa, kaikesta maailman kurjuudesta pelastavaa vapahtajaa, mutta se tietää että sen henkinen ja aineellinen edistyminen riippuu valtiopäiväin lainlaatija-toimesta, ja tietää vielä tämän toimen kautta saaneensa oman onnensa omiin käsiinsä. Edesvastaus tästä toimesta ja sen tärkeys ovat kenties nyt selvemmät kuin ennen.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kuokittua

Akseli Gallen-Kallelan näkemys Könnin kuokkamiehestä (Kotitaide 4/1907). Tokihan kaikki kuokkamiehen tietävät ja muistavat?

Torsten Kälvemark paljasti på svenska miltä tämä blogi näyttää suomenkieltä taitamattoman silmissä: hyvin toimitetulta. Lisää kielitaidottomia lukijoita, kiitos!

Kari Hintsala aloitti uuden museoesine-esittelysarjan, jolla mainostaa 6.5. Turun linnassa aukeavaa näyttelyä Kuu paistaa, kuollut ajaa.

Kemppinen kirjoitti otsikolla Sammuuko suku? monta mielenkiintoista ajatusta.

Juha-Matti Granqvist on löytänyt hyvän tyylin kirjoituksiinsa Sveaborg-Viapori projektin blogissa. Hän mietti kadunnimiä.

Dick Harrison oli saanut lukuisia Suomen historiaa koskevia kysymyksiä ja tarttui niistä på svenska ensimmäisen ristiretken Eerikkiin.

Reijo Valta summeerasi A. I. Virtasen saavutuksia. Hän esitteli myös Arkistokaapilla-blogin, joka ei ole osunut yhteenkään hakuuni, pahus. Sisältää nimi- ja kieliasiaa.

Hannu Salmi aikaisti elokuvien historiaa Turussa.

Kungliga Biblioteketin Vardagstryck-blogissa oli pitkästä aikaa jotain 1700-luvulta.

Anders Lindkvist esitteli kuvin ja på svenska kaksi uutta (historiallista) pyssyään.

Katastrofi oli viiden tunnin päässä 1908

Kuuntelin aikanaan rompuille polttamiani Vetenskapsradio Historian jaksoja. Niissä elettiin vuotta 2008 ja ekaksi osui juttu Tunguskan tapauksesta, josta en muista koskaan kuulleeni. Keskelle Siperiaa oli 30.6.1908 avaruudesta pudonnut jotain, jonka aiheuttaman räjähdyksen voima oli tuhatkertainen Hiroshimaan verrattuna. Räjähdyksen arvioidaan kaataneen 60 tai 80 miljoonaa puuta yli 2000 neliökilometrin alueella.

Kuten Wikipediasta poimitusta kartasta näkyy, jos maapallo olisi ollut pyörinnässään hieman toisessa vaiheessa, puiden sijaan olisi menetetty vähän muutakin omaisuutta, elämästä puhumattakaan. Wikipedian mukaan "Jos mahdollinen kappale olisi räjähtänyt 4 tuntia ja 47 minuuttia myöhemmin, se olisi maan pyörimisliikkeen takia osunut Pietarin kaupunkiin ja tuhonnut sen täydellisesti." Muutama minuutti tuohon päälle ja oltaisiin oltu Suomessa.

Ruotsalaisessa radio-ohjelmassa selostettiin, että räjähdyksestä ilmakehään jääneet hiukkaset valaisivat yöt niin, että näki lukea sanomalehteä. Ilmiöstä todisteena valokuva ja lukuisat maininnat kotiseutuhistoriikeissa. Mieleen tuli, että eikös yöt ollut tuohon aikaan vuodesta muutenkin valoisia? Suomenkielinen Wikipedia kanssani samoilla linjoilla:
Valokuvia voitiin ottaa Tukholmassa keskiyöllä ilman salamaa, sanomalehtiä näki lukea. Suomen leveyksillä vaalenemista ei nähty, koska Suomessa on luonnostaan valoisat kesäyöt.[...] Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi "Keltasenpunanen Valaistus Pohjoisella Taivaalla" 4. päivänä heinäkuuta 1908: "Berliinissä, Kööpenhaminassa ... ja koko Itämeren alueella huomattiin viime yönä omituinen keltasenpunanen valaistus pohjoisella taivaalla joka muistutti Krakataun tulivuoren v. 1883 tapahtuneen purkauksen aikana huomatusta ilmiöstä".
Helsingin Sanomat käytti 4.7.1908 etusivunsa mainoksille, aivan niinkuin nykyäänkin. Sivulta 6 löytyy Wikipediassa mainittu juttu, ulkomaansähkeiden lomasta. Otsikko tarjoaa tehokkaan hakusanan, jolla löytyy hieman laajempi katsaus Karjalasta 10.7.1908. Siinä alettiin jo arvailemaan syitä, mutta todettiin myös
... Mutta ei ainoastaan täällä pohjolassa - meilläkin Suomessa - vaan myöskin Englannissa ja saksassa on saatu ihailla näitä valoisia öitä. Kaikkialla ovat ne herättäneet yleistä huomiota, [...]

Samoin kuin meillä ja monella muullakin paikkakunnalla näyttäytyi ilmiö ensi kerran viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä...
Eli vaikka ei vaalenemista niin jotain nähtiin ainakin Etelä-Suomessa (jokseenkin Tukholman leveysasteilla). Mutta kukaan ei tiennyt, että tuho oli mennyt kosmisen sattuman johdosta noin viiden tunnin verran ohi. valoilmiöitä kun tulee ja menee, Karjalan sanomat raportoi 21.7.1908 jo seuraavasta "Omituinen valoilmiö, ympyriäinen, tummanpunainen kiehkura näkyi eilenillalla sateen edellä pohjoisella taivaanrannalla."

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 91

Hjalmar Johannes syntyi 6.5.1889 Kokemäen Kaukaritsan KujaVehkan talollisen pojaksi. Isä oli jo entinen talollinen kuollessaan vuonna 1900 ja Hjalmar käytti passia ottaessaan 24.10.1913 sukunimeä Pietilä.

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin Hjalmar täytti Minnesotan Duluthissa. Hän edelleen Venäjän alamainen, tuolloin metsätyöläinen ja sinkku. Aikanaan, asuessaan New Yorkissa, hän otti Yhdysvaltain kansallisuuden. Vuoden 1920 väestönlaskennassa Hjalmar kirjattiin Duluthissa. Hän asui vuokralaisena monen muun suomalaisen kanssa, oli edelleen sinkku ja työskenteli metsässä.

Hjalmar lähti käymään Suomessa 1931. Hän palasi New Yorkiin laivalla Kungsholm 11.9.1933. Tuolloin hän oli edelleen Suomen kansalainen ja menossa Michiganin Grand Rapidsiin, jossa odotti vaimo Hilja. Vuonna 1942 Hjalmar täytti vielä toisenkin maailmansodan kutsuntakortin. Tuolloin hän asui New Yorkissa Saima-vaimon kanssa.

Ilmeisesti Hjalmar kävi useamman kerran vanhassa kotimaassaan. Hän palasi New Yorkiin ainakin 1.7.1951 laivalla Gripsholm (Kotiosoite 27 East 124th street, NYC), 27.7.1953 laivalla Gripsholm ja 14.11.1954 laivalla Kungsholm.

Vuonna 1956 Hjalmar asui etelän lämmössä Floridan Lake Worthissa. Hjalmar Pietilä kuoli Floridan Palm Beachissä marraskuussa 1965.

Lähteet
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 732, 1891-1900 s. 915
Siirtolaisuustilaston lähdemateriaalit, Kansallisarkisto
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll: 1675463; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. U.S. Naturalization Record Indexes, 1791-1992
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll: T625_858; Page: 3A; Enumeration District: 109; Image: 681.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
American-Finnish Directory of Palm Beach County, Florida and Vicinity, 1956
Ancestry.com. Florida Death Index, 1877-1998
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 368-10-1212;Issue State: Michigan;Issue Date: Before 1951.)

Kokkolasta Köpikseen lähtenyt ja ymppäystä

Johan Bråddin poika Carolus lähti vuoden 1782 paikkeilla Kööpenhaminaan. Ei ollut merimies vaan tavallinen matkustaja vaan. Kaksi vuotta myöhemmin hänen äitinsä kuoli, mutta vielä vuonna 1796 tilanne oli se, ettei pojasta oltu kuultu mitään. Kolmannen kerran hänen peräänsä kuulutettiin allaolevalla ilmoituksella sanomalehdessä Inrikes tidningar 7.9.1796.

Johan ja Carl löytyvät Anneli Kotisaaren kookkaasta Sursill-taulusta. SSHY:n aktiivin tekemä yksityiskohtainen hakemisto osui Googlen hakuun ja Johan vaimoineen näin vaivattomasti esiin rippikirjasta ennen Carlin syntymää.

Toivottavasti Carl ei lähtenyt karkuun rokotusta? Inrikes tidningar kertoi 21.12.1780 alla olevalla uutisella, että Lohtajan pitäjäapulainen Johan Cajanus oli vuonna 1779 ympännyt rokkoa 702 köyhään lapseen. Luntaten Wikipediasta voi todeta, että Kokkolassa oltiin edistyksellisiä, Jennerin tunnetuksi tekemä metodi otettiin käyttöön vasta 1790-luvun lopulla.

Inrikes tidningar raportoi alla olevalla jatkouutisella 16.9.1784, että köyhien lapsien lisäksi käsittelyyn oli päässyt 433 rahvaan lasta Lohtajassa ja Kalajoella. Cajanus oli lisäksi tehnyt monipuolisia toimenpiteitä terveyden hyväksi. Jos poimin ylioppilasmatrikkelista oikean Cajanuksen, tämä terveydenedistäjä valitettavasti itse kuoli jo 10.12.1784.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Murhaajia metsästämään

Keväällä 2009 kirjoitin tänne otsikolla Tavallinen murha vuodelta 1826 Harjavallassa tapahtuneesta "Kihlakunnan Tuomarin ja Lautamiehen Matthias Thoomaanpojan Kraapon" väkivaltaisesta kuolemasta. Hakiessani listauksesta Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana ihmisiä otsikon "Kokemäeltä Siperiaan" alle, löysin nämä:
Lindelöf Matts. Ikä: 26 Kokemäki, Paistila
Entinen merimies; Osallistunut ryöstöön Tyrväällä rusthollari Jaakko Puuskan talossa 16.8.1826, Ikaalisissa talollisen Antti Kuusiluoman talossa, Kyrössä Frigårdin rusthollissa 6.8.1826 sekä tuomari Matts Kraapun ryöstömurhaan Kokemäellä 14.10.1826 ja varapastori J. Pahlmanin ryöstöön; Kaikkiaan tiedetään Lindelöfin syyllistyneen 15 eri rikokseen; Tuomittu keis. päät. 40 paria raippoja, kirkkorang. ja loppuiäksi Sip. kaiv. 17.2.1831; Anoi armoa, mutta anomus hylättiin 21.12.1831; Hovioikeuden tuomio 12.12.1829; 1831/68/77.

Rosendahl Samuel Kokemäki, Paistila. Ikä: 29
Renki; Osallistunut ryöstöön Tyrväällä rusthollari Jaakko Puuskan talossa 16.8.1826; Osallistunut ryöstöön Kyrössä Frigårdin rusthollissa 6.8.1826; Osallistunut herastuomari M. Kraapun ryöstömurhaan Kokemäellä 14.10.1826; Osallistunut varapastori J. Pahlmanin ryöstöön; Kaikkiaan tiedetään Rosendahlin syyllistyneen 12 eri rikokseen; Hovioikeus tuomitsi kuolemaan 12.12.1829; Tuomittu keis. päät. 40 paria raippoja, kirkkorang. ja loppuiäksi Sip. kaiv. 17.2.1831; 1831/68/77.
Österholmin tutkimisen jäljiltä muistan kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi Senaatin Oikeusosaston diaarien hakemistojen tilaamista oikeilta vuosilta Kansallisarkistossa käydessä. Mutta jos Muhammed ei mene vuoren luo, niin vuori lähtee liikkeelle. Kyseiset hakemistot löytyvät nyt Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. (Huom! joukossa muitakin kuin rikosasioita)

Eli selaamaan vuosien 1826-1831 hakemistoja: Matts Lindelöf löytyy vuoden 1830 hakemistosta, "tilltald för dråp" kuullostaa siltä, että kyse lienee oikeasta henkilöstä. Samuelilla sama numero ja paperit aikaisemman kokemuksen perusteella yhdessä nipussa Mattsin kanssa. Seuraavana vuonna Matts löytyy myös, todennäköisesti anomassa Siperiaan pääsyä.

Ja tämän jälkeen Kansallisarkistoon. Runsas vuosi sitten SOO aktin tilaus oli melkein rutiinia ja nyt se on melkein unohtunut.

Ai niin, molemmat samasta kylästä, pianhan sitä rippikirjan sivut selaa... Matts osoittautuu Kokemäen omaksi pojaksi syntynyt 20.9.1799 etuniminään täydellisemmin Johan Matts? Samuelia ei rippikirjasta löydy, joten tarkistetaan sitten Lindelöfin vanhemmat. Hiskin mukaan ei ole 20.9. syntynyt Johania eikä Mattsia. Edellisessä rippikirjassa ammattina sotilas ja sukunimenä Lindholm. Sitä ennen renkinä yhdessä ja toisessa talossa. Tätä ennen torpparin poika ja aavistukseni osoittuu todeksi, Johan on etunimi ja Matts patronyymi. Perhe edellisessä rippikirjassa ja sitä edellisessä. Sekä Johan/Mattsin syntymän aikaisessa. Vanhempien nimillä ja paikannimellä oikea kaste on Hiskissä päivämäärällä 23.9.1799 ja siltä se näyttää alkuperäisessä luettelossakin.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Luin Ylkkäriä

Tuoreen Ylioppilaslehden (se Helsingin yliopiston "ainoa oikea") jutun On ok olla dorka! ingressissä on kiva lause "On luovempaa olla itseoppinut kuin koulutettu." No, oikeasti "Ennen ar­vostettiin fiksuutta, tänä päivänä yl­peillään tietämättömyydellä." -ilmiötä tietenkin kritisoidaan kuten on (ainakin osin) syytäkin.
Mielipiteiden esittämisessä ei ole mitään paheksuttavaa, eikä vanhan kunnon auktoriteettiuskon perään ole syytä haikailla. Ongelmia syntyy, kun tietämätön päteminen nousee samalle viivalle argumentoidun tut­kimustiedon kanssa. Kun antiasian­tuntijat pääsevät julkisuuteen yhtä helposti kuin asiantuntijat, vaikutta­vat osapuolet tasaveroisilta.
Tammikuisessa numerossa esiteltiin historiantutkija Rose-Marie Peake otsikolla Kahden kerroksen historiaa. Peake kirjoittaa ullanlinnalaisen huvilan historiikkia(kin) ja toteaa ”Ajatellaan, etteivät piikojen tarinat kuulu hienoon historiikkiin. Mutta juuri palvelijat pitivät yllä sitä porvarillista loistokkuutta, josta nyt halutaan tehdä kivoja sohvapöytäkirjoja.”

Maaliskuussa 2010 esiteltiin pelikonekotimuseo. Tekstihaulla löytyi juttu sotakirjallisuudesta syksyltä 2007: Poteroon, mars! Historiatietoisuus on kestoaihe, vuonna 1999 esiteltiin Myytti nimeltä Suomi

Vuonna 2010 oli lehdessä ollut mainio sarja Seutulippumatkailua. Siinä käytiin Espoon Weegeessä, Kauniaisten Kasavuorella (jota en itse Espoossa asuessani löytänyt, vaikka pyörällä kuinka kiersin), Alppipuiston huvimajassa sekä Kansallisarkistossa (joka on yliopiston päärakennuksen naapurissa, mihin sitä seutulippua tässä tarvittiin?):
Tutkijasalit sijaitsevat aulan vasemmalla puolella. Hyllyköitä ja sokkeloita on niin, että maallikkoa pyörryttää. Kiskon satunnaisesta lipastosta auki satunnaisen lokeron. Mannerheim C. G., Marx K., vilahtaa korteissa. Tästä laatikosta ei taida löytyä Jussilan sukua.