keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Turun arkistossa

Varsinainen syy neljän päivän visiittiin Turussa oli Turun maakunta-arkiston anti. Piti hakea Sukutiedon 1/2009 neuvojen mukaisesti "rosvojeni" hovioikeusjuttuja. Hyvin sujui, osa löytyi, osaa ei.

Sitten selasin lainhuutoja ja perukirjoja kauvatsalaisille juurilleni arkiston kortistoista. Perukirjoja oli Kauvatsalta ja Huittisista, johon se kuului pitkän aikaa, hämäävän vähän. Mutta jotain sentään löytyi. Muun muassa yksi 1700-luvun kappale (josta en saanut sitten kunnolla selvää) yksityisarkiston kätköistä. Ilman kortistoa olisi takuulla jäänyt löytämättä.

Lainhuutoja löytyi hieman enemmän. Jokaisessa syytinkisopimus. Muistan kuinka onnessani olin nähdessäni ensimmäisen vuosia sitten. Mutta kirjoitettuani puoli tusinaa käsin muistiin... Matkan ehdoton moka oli lähteä liikenteeseen mukana (vaihteeksi) kunnon kamera, mutta unohtaa a) tarkastaa akku ja b) ottaa laturi mukaan. No, TMA:n tiukan kuvauspolitiikan johdosta kameran käyttö muistiinpanovälineenä olisi kuitenkin ollut hankalaa. Mutta niin paljon nopeampaa...

Dahlströmin kortistojen kanssa hypin laatikosta toiseen ja sain täydennettyä edellisillä kerroilla kerätyt Flachseniusten tonttiostot tonttinumeroilla ja arkiston seinällä olleiden karttojen avulla jopa varsinaisilla sijainneilla. Professori Johan Flachseniuksen jälkeläiset voisivat kerääntyä sukukokoukseen hovioikeuden rakennuksen ja Hämeenkadun väliseen puistikkoon, jonka kulmassa perheen kotitalo oli 1600-luvun lopussa.

Johanin poika akatemian kvestori Johan Petter Flachseen, oli 1720-luvulla omistanut jonkin aikaa tontin, joka tänä päivänä on Runebergin puiston leveämpi pää.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Turkulaiselta kirjastokäynniltä

Maakunta-arkiston aukioloaikojen lyhyyden johdosta jäi hyvää aikaa tutustua Turun kirjaston tarjontaan. Maakuntakokoelma löytyi pienen harharetken jälkeen uudelta puolelta. En tehnyt suuria löytöjä sieltä, mutta kirjaston ulkopuolella oli mahdollisuus katsoa suoraan historiaan:


Turun Sanomat oli antanut aukolle kokonaisen sivun 15.6.2009, josta sai tietää että esillä olivat kauppias ja laivanvarustaja Baerin talon lattian tiiliperustuksen ja kiviseinien osat sekä portaat. Juttu keskittyi Aurora-seuraan, joka vuokrasi talon keskimmäisestä kerroksesta tilaa 9 vuotta.

Odotellessani tilauksia maakunta-arkistossa aloin selata aulan kortistoja saadakseni tietää talosta lisää. Harhauduin ensin joen toiselle puolelle, jossa Baerilla oli myös kivitalo. Siitä rikkoutui useita ikkunaruutuja kun vuonna 1770 oli kanuunanlaukauksin hyvästelty Preussin prinssi Heinrichia.

Kirjoitettuani kolme sivua muistiinpanoja palasin oikeaan osoitteeseen eli Suurtorilta joen ylittäneen sillan pieleen. Siinä oli toiminut hovioikeus vuoteen 1671. Isonvihan aikaan tontilla oli niin korkealaatuinen asumus, että Pietari Suuri valitsi sen majapaikakseen tultuaan kaupunkiin 28.8.1713. Talon kellariin jätettiin juomista mahdollista uutta tulemista varten. Stefan Löfving kirjoittaa muistelmissaan:
Kävin myöskin Gustaf Wittfot'in kellarissa, hakkasin siellä rikki 60 tynnyriä, joissa oli hyvää viiniä, jonka annoin vuotaa kellariin. Nämät tynnyrit olivat tsaaria varten ja odottivat hänen tuloansa. Vaikka linna oli vihollisten vallassa ja kaupungissa oli 2,000 kasakkaa, kävin minä yöllä sekä sisään että ulos, sytytin kädessä ja kranaatit paljaina.
Wittfot kuoli vuonna 1724. Hänen jälkeensä tontin ja kivitalon omisti Joseph Pipping ja sitten kauppias N. Cretaleen. Vuonna 1765 Anders Baer oli saanut valmiiksi tontille uuden kivitalon. Vuonna 1791 tehdyn katselmuksen mukaan siinä oli 3 kerrosta, alimmassa 13 huonetta, keskimmäisessä samoin ja ylimmässä 14 huonetta. Kiinteistöä lämmitti 8 "porsliinista" tehtyä sekä 12 vihreälasitteista kaakeliuunia.

Talossa asui aluksi Baerin tyttärensä perhe. Rakennuksen tiloja käytettiin myös isoihin juhliin, joita Kalm mainitsee kirjeissään Mennanderille kahdesti. Siellä järjestettiin myös ensimmäinen virallinen konsertti Suomessa vuonna 1773.

Baerin jälkeen talon omisti Christian Trapp. Hän jäi historiaan Porvoon valtiopäivien yhteydessä, on päässyt porvoolaiseen esitteseenkin. Ja Turun hautausmaan kartan avulla voi etsiä hänen hautaansa.

Trappin aikana, vuonna 1799, havaittiin että maaperän eritahtinen laskeutuminen oli aiheuttanut kivitaloon halkeamia. Ilmeisesti Turun palon jäljiltä oli 16.8.1828 huutokaupassa myynnissä vain "kivitalon muurit ja rauniot".

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Kuntolomailua Turussa

Saavuin Turkuun sunnuntaina viikko sitten (14.6). Aloitin kävelemällä tasaisella puoli tuntia. Sitten portaita ylös ja alas parituntia, pienin lepotauoin. Loppujäähdytyksenä puoli tuntia tasaista.

Eli kävi Turun linnassa. Edelleen(kään) en ymmärrä miksei siellä saa parempaa kuvaa Turun kaupungin historiasta - 1500-luvun jälkeen.

Menomatkalla näin modernia taidetta, joka oli saanut inspiraationsa Turun akatemian vihkiäiskulkueesta:


Turisti-infosta löysin Porrastelu-esitteen, jolla olisi voinut kiivetä Turun portaikkoja ulkoilmassa. Viehättävämpi oli esite Ulkoilijan Aurajoki, Turun helmi ja keidas, josta löysin Katariinan kirkon sijainnin. Olin ollut kirkosta täysin tietämätön ennen kuin se nähtiin viime kesän arkeologiaretkellä Koroisten nimeltä käsin.

Niinpä kun tiistaiaamuna heräsin törkeän aikaisin katsoin parhaaksi lähteä ulkoilmaan. Aurajoen vartta kävellessä Koroisten risti erottui toiselta puolelta helpommin kuin kivikirkko samalta puolelta. Mutta sekin löytyi pienen harhailun jälkeen.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Sukututkimuksellista blogeista


Kuva lehdestä Harper's Young People, August 3, 1880

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Imatran kosket lehdessä Svenska Familj-Journalen vuonna 1869.


Imatra kirjassa Topeliuksen kirjassa Matkustus Suomessa vuonna 1872.
Alla 1800-luvun loppun ajoitetut valokuvat Imatran koskesta (LC-DIG-ppmsc-03810, LC-DIG-ppmsc-03811, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA)


lauantai 20. kesäkuuta 2009

Rauman(meren) juhannus 1888

Satakunta 4.7.1888:

"Nyt on vuoden ihanin aika, Pohjolan herttainen kesä-aika. Mittumaari on juuri ohi mennyt, ja se on varsinkin nuorison lempijuhla, — lemmen-juhla! Mutta ilmat eiwät kuitenkaan ole olleet aivan "ajanmukaisia", kesä-ilmoja. Kalseita, kolkkoja tuulia sekä jotenkin kylmiä öitä on ollut tänä sydänkesän aikana. Muuten ovat luullakseni myöskin kaikki "Mittumaaria-leikit" sujuneet aivan hyvin ilmoista vähääkään kärsimättä! Niin, mainittakoon tämän juhla-ajan menosta täällä vähäsen.

Ensimäisenä n:rona ohjelmassa muistan konsertin Kaivopuistossa 23 p:vän illalla. Mitä siitä? Mielet valmistunsivat "juhla-hatulle", soitto oli hyvä kuin ainakin, se kuului erittäin suloiselta illan tyyneessä (ja viileässä) tuon pienen, herttaisen ja siron järven rannalla, jonka kiiltävää pintaa myöten säveleet hiljaa hiipasivat luonnon suureen avaruuteen. Yleisöä oli saapuvilla. Samaan numeroon luen ne "ringit" ja hypyt sekä "leski-juoksut" että kaikki muut ajanvietteet, joilla nuoriso parautensa mukaan koki huvittaa itseänsä Tarvonsaaren kedolla aina puoliyöhön asti. Väkeä siinä oli kosolta, mutta ei yhtään rähinää eikä — turhaa mellastusta. Kaikki pojat olivat ihan selviä, tytöistä tietysti ei tarvitse mitään mainitakaan. Viinapuoti oli ollut suljettuna koko aattopäivän, aamusta iltaan, joka seikka vaikutti aivan raitistuttavasti, ja on muuallakin seurattava.

Tuli aamu, Juhannuksen aamu. Kirkas ja pilvetön oli taivas, mutta ilma vähän viileä. N:ro toinen: Torvisoittokunta ja lauluseura menivät varhain aamulla sävelillään aamu-unestaan herättämään johtajaansa, hra Juho Forth'ia. Samassa tilassa lahjotti lauluseura puolitusinaa hopealusikoita "kiitollisuutena Rauman laulukunnalta". — Illalla näytettiin "Postikonttorissa" Kaivopuiston salissa, jonka jälkeen oli tanssia myöhään yöhön. Väkeä oli jotenkin runsaasti tuota hauskaa näytelmäkappaletta katselemassa. Esitys kävi tyydyttävästi, ehkä kuitenkin ylipäänsä liian kiireisesti. Tämä kuuluu olevan viimeinen tällä kertaa, vastaisuudessa, ensi talwella aiottaneen seuranäytelmänä esittää m. m. "Jeppe Niilonpoita" y. m."

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusta itse kullekin

Jos juhannusjuhlien suunnittelu on vielä vaiheessa niin SKS:n sivulta löytyy kesähuveja kahdelle. Myös muuta juhannuksesta.

SKS:n Suomen Kansan Vanhat Runot tietokannassa on muutakin kuin runoutta. Kokemäen Lempaisella on vuonna 1909 otettu talteen tuolloin 28-vuotiaan Martti Mäkelän tuntema juhannustaika:
Morseimes näkkee nuari miäs ihan vissiin sillail, ko mennee mittomaariin yän johunki semmoseen paikkaa, ko lähtee tieät kolmel kantil. Siin täytyy, ennen ko kello on ykstoist, rautasel köpill polttaa maahaan tiän kohrall nin iso piiri, ettei toinen saa ulkopualelt otettun kiini. Sit täytyy viäl lukkee isä meirän takaperin kolmeen kerttaan ja men ennen yhttoist piirin sisäpual, ko sillon tullee morsein ja koittaa viär fölisäs ja tekkee sitä yhteen asti. Piiris täytyy pittää hyvin vaaris, ettei se vaan saa kraapat kätteenkä kii, ko se viä koht fölisäs, jos vaan kii saa. Heikkoveriset, ei vaan saa stää koittaakka.