Vuoden 1771 kirkkomurtoja

Ensimmäiseksi iskettiin Raumalle tammikuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä. Sisäänpääsy ei kalterien takia onnistunut itäisestä ikkunasta, mutta läntinen oli helpompi. Sisäänpäästyään murtovarkaat rikkoivat kaksi raudoitettua ja lukittua kistua ja veivät käteisenä 30 taaleria ja 20 äyriä, kaksi kulunutta messupaitaa ja palttinaisen alttarivaateen, jonka kulmassa oli kirjaimet J. R. C. S. Lääninkansliassa laadittiin tapahtuneen johdosta kuulutus kuukautta myöhemmin, kun olivat asiasta tuomiokapitulilta tammikuun lopulla kuulleet.

Antti Bilundin valokuva
Merimaskun vuonna 1726 rakennetusta kirkosta
CC BY-SA 3.0, Wikimedia

Ennen kuin maaherran kuulutusta ehdittiin kaikissa läänin kirkoissa lukea varkaat iskivät helmikuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä Merimaskun kirkkoon sakariston oven kautta. He veivät mukanaan rautaisen seipään (järnstör) sekä kolmella lukolla suljetun raudoitetun kistun ja rahaa (en Ducat en Decaton en Carolin och Sex-öre stycken skiljemynt och Banco-Sedlar samt Plåtar inemot Nijohundrade Daler kopparmynt tillsammans). Tästä kerrottiin maaherran 26.3.1771 allekirjoittamassa kuulutuksessa.

Seuraava julkisuuteen tuotu kirkkomurto tapahtui Harjun kappelissa Pirkkalassa toukokuun 23. ja 25. päivän välillä. Sakaristoon päästiin kivijalan kautta, pohjoisen seinän puolelta. Kistusta vietiin hopeinen ehtoolliskalkki, jossa oli toisella puolella kirjaimet C. B. M. F., hopeinen patiini, punainen silkkitekstiili ja pullo, jossa oli tuopillinen ehtollisviiniä, kaksi melko kulunutta messupaitaa ja papin kaapu "af fint Kamelot med Satins Stoffering". Kuulutus tästä tehtiin Turussa 27.6.1771.

Tuntuu todennäköiseltä, että samat tekijät olivat Tottijärven kappelilla toukokuun 28. ja 29. välisenä yönä. Täällä päästiin sisään sakariston ikkunasta ja saaliiksi saatiin hopeinen ehtoolliskalkki, hopeinen pateeni, tinainen pateeni, tinainen kannu, messupaita ja kirkolle kuulunut peili.

Kesäkuun 30. ja 31. päivän välisenä yönä murtauduttiin Suoniemen kappeliin kaivautumalla seinän ali. Kirkon kistusta vietiin ehtolliskalkki ja pateeni, jotka molemmat olivat kullattua hopeaa. Kalkin jalan koristelua kuvattiin vanhanaikaiseksi ja siihen oli kaiverrettu "riimuilla" nimi Maria, joten saattoi olla keskiaikainen. Mutta kulho-osan oli tehnyt turkulainen kultaseppä Enberg vuonna 1765. Kistusta oli löytynyt mukaan otettavaksi myös uusi messupaita, kellarista ehtoollisviiniä ja kolehtirasiasta 36 kuparitaalaria. 

Nämä kaksi murtoa tulivat julkisuuteen heinäkuussa kuun alussa laaditulla kuulutuksella. Kuulutukset eivät tunnu vaikuttaneen edes varovaisuuteen seurakunnissa, sillä vielä saatiin kuulla, että Rengossa oli käyty kesäkuun 27. ja 28. päivän välisenä yönä. (Seurakunnassa käytettiin tähän aikaan puista kirkkoa eikä kivistä, joka oli katon sorruttua jätetty rappeutumaan.) Kappeliin oli päästy rikkomalla ikkuna ja kistuun oli päästy tekemällä kanteen iso reikä. Saaliina oli rahapussi, jossa oli 237 kuparitaalaria ja 10 äyriä. Tästä kuulutettiin heinäkuun lopussa. 

Tämän jälkeen ei Turun läänin puolella ollut tarvetta. Tietoja kirkkomurroista on muiltakin vuosilta, mutta ei tällaista määrää.

Satakunnassa / Pirkanmaalla muistiinlaitettua 1864

Kotuksen Varhaisnykysuomen korpukseen sisältyy David Skogmanin Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä. Vuonna 1864 kerättyjen uskomusten joukossa on hieman näkymää arkeenkin. Kuten kaupunkimatkojen merkityksellisyyteen:

Hyynilän kankaalla on tien vieressä isomainen kivi, jota nimitetään Mulli-kiveksi. Sen tykönä pitää jokaisen, joka menee ensi kerran kaupunkiin, kustantaman ryypyn viinaa kaikille matka-kumppaneillensa; muutoin heitetään hänen lakkinsa kivelle ja hän jätetään yksin sitä sieltä kiskomaan.

Lapsien leikki kävyillä on tulkittu nälkävuoden enteeksi. Kuullostaa surulliselta ja voi hyvin kuvitella pienet kasvot kun kävyt on väännetty käsistä ja toruttu.

Myös kirjallista tietoa on tallennettu:

[Mouhijärven] Kirkon arkisto ei sisällä mitään erinomaista. Vanhin kirjoitus on seitsemänneltä toista vuosisadalta, jossa Selkeen herra lupaa maksaa kirkkoherralle 6 tynnyriä jyviä. Erinomaisimmista tapauksista on kirjoitettu: 1766 oli, varsinkin emäkirkolla, kova rutto hevosissa ja muissa eläimissä. Monelta talolliselta kuoli kaikki juhdat. 1758, 10. p. helmikuuta paloi Selkeen kartano, ja siinä 5 henkeä herrassäätyä.Muut muistoon panot ovat vielä vähä arvoisempia.

Suoniemen kappelin arkistossa on seuraavat seikat merkittävimmät: "Jaakko Leistenius, ensimäinen pappi Suoniemellä, kotoisin Leistilän kylästä Nakkilan kappelissa, täytyi, ennen kun hän muutti Suoniemeen, olla emäkirkon parvessa Ryssää paossa.
- V. 1780 istutti kirkkoherra Asp ensi kerran perunoita kappelissa.
- V. 1802 istutettiin ensi kerran rupulia.
- 1819 kylvettiin toista tuhatta tammen terhoa Kuljun maalle.
- V. 1821 katovuosi joka paikassa pitäjätä.
- V. 1830 syöksi Kuloveteen vesi pilvestä niin väkevällä vauhdilla, että järven vesi sillä paikkaa painui kaarelle, päät taivasta kohden. Vesi-patsas näytti virstan päähän kuin hirmuisen paksu, päästä teroitettu hirsi. Syöksyä seurasi kova kohina, jota kesti muutaman minuutin, ja joka lakkasi kohta kun vesi-patsas nousi takaisin pilveen. Senjälkeen rupesi länsi-tuuli puhaltamaan, taivas meni pilveen ja tuli aika sade."

Otsikon Satakunta menee pitkälle nykyiselle Pirkanmaalle. Kangasalasta todetaan:

Pitäjässä on myös kihlakunnan apteekki ja lääkäri. Apteekissa ei kuulunut olevan suuria herkkuja; Thilemannin tippoja, parannus-plaastaria ja muita jokapäiväisiä rohtoja.

Ruovedeltä:

Huoneensa rakentavat, varsinkin Virtain kappelissa, kaksirivisiksi, kun varat vähänkin myöden antavat. Siinäkin eroavat länsisuomalaisista, etteivät aja kylissänsä taloja yhteen rypäleesen, eivätkä vihaa kasvavia puita niin kauheasti kuin nämät. Miesväki on hyvää hiihtään suksilla, luistiin ja ampuun, ollenkin kuin itse saavat kehua.

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Felix Nylundin veistoksesta Eukko (noin 1903) ja Albert Gebhardin maalauksesta Ukkoja (noin 1902).