Björnströmit Päkissä

Mainitsin Kauvatsan hautausmaan yhteydessä Ollenqvist-emännän. Häneen liittyvä teksti oli jäänyt kesken, kun varsinainen pointti oli hukassa. Jottei pointin lisäksi tehty työkin menisi hukkaan niin...

Alkaa meikäläisen jutut pyöriä jo pientä rinkiä. Bongasin Kokemäen muuttaneiden listasta koululainen Henrik Björnströmin (s. 1735), joka oli 1753 lähtenyt Tukholmaan ja ajattelin, että pojan vaiheista voisi tänne jotain saada aikaiseksi. Ennenkuin pääsin alkua pidemmälle Google löysi oman juttuni viime vuodelta, jossa esiintyivät Henrikin vanhemmat pitäjänkirjuri Anders Biörnström (s. 1688) ja nimismies Henrik Ollenqvistin tytär Margareta (s. 1698). Mutta laajennetaan aikaisemmasta.

SAY:n mukaan Anders ja Margareta asettuivat Kuurolan Päkin taloon vuonna 1731. Perheen lapsia olivat Henrikin lisäksi Johan (s. 1722), Anna Caisa (s. 1727), Anders (s. 1730), Greta (s. 1728), Stina (s.1732).

Johan isännöi taloa isänsä jälkeen, hänellä ja vaimollaan Maria Johansdotterilla oli lapset Caisa (s. 22.10.1748), Anna (s. 4.3.1752), Johan (s. 9.1.1754), Andreas (s. 22.8.1756) ja Maria (s. 20.4.1759). Johan haudattiin 18.1.1761 ja leski meni uusiin naimisiin 20.12.1761 Anders Anderssonin kanssa, josta tuli Päkin uusi isäntä.

Johanin isä Anders oli haudattu 8.11.1752 ja äiti Margareta haudattiin Kokemäellä 11.6.1775. Henrik-veli oli tullut Tukholmasta takaisin, hän näkyy vuonna 1761 Päkissä samoin kuin sisarensa Christina (s. 1734). Muut lapset ovat hävinneet maailmalle. Heistä Anders on varmaankin identtinen samanikäisen Porin porvarin Anders Biörnströmin kanssa. Tämä avioitui 4.11.1755 Maria Moliisin kanssa ja kuoli 12.2.1787.

Kuvitukseksi porvarillisen oloinen hahmo William Cowperin kirjoittamasta kirjasta The Diverting History of John Gilpin, kuvittajana R. Caldecott:

Lähteet:
SAY Kokemäki
Eeli Granit-Ilmoniemi: Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880. 1931.
RK Kokemäki 1727-1732 s. 112, 1746-51 s. 112, 1752-1755, 1760-1771 s. 196 , s. 365 , 1772-77 s. 124
Hiski

Terveiset hautausmaalta

Jos osaisi, niin tästä voisi tehdä tyylipuhtaan amerikkalaisen serenpiditeetti / "esivanhempani henki auttoi minua" stoorin. Mutta kerrotaan asiallisesti.

Olin viikonlopun vietossa Kokemäellä (Porin Kirjurinluodon kesäteatterin Suomen Hevonen oli hieno) ja vanhempani ystävällisesti ajeluttivat minut Kauvatsan hautausmaalle. Tuli vaan mieleen pyytää, mukana ei ollut omaa kameraa eikä etsittävien hautakivien tietoja. Isä lainasi kameran ja luotin muistiini.

Muisti vei minut tyylikkäästi Vähtärin haudalle, jonka olin vanhalla kamerakännykällä joskus aikasemminkin kuvannut. Mutta järkeilin, että jos kerran isäni mummon isän vanhempien hautakivi on tallella niin äidin vanhempienkin voisi olla. Heidän nimiään en muistanut, talonnimen Kinkku sentään.

Useimmat haudat olivat uudempia, joten keskityin vanhemman näköisiin. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan käydä hautausmaata järjestelmällisesti läpi, kunhan pidin silmäni auki. Vähtärin haudan lähellä oli oikealla esitetty paasi, jonka kohokirjaimet olivat lähes tasaantuneet, mutta selvimmin erottui ... Kinkku.

Katsoin edestä ja sivulta, tunnustelin pintaa sormin. Etunimien kohta tuotti suurimman haasteen monine kirjaimineen, mutta lopulta tajusin hahmottaa siitä etunimen ja patronyymin. Muutaman minuutin äheltämisen ja järkeilyn jälkeen oli selvää, että teksti kuului "Tässä lepää talollinen Matti Jaakonpoika Kinkku". Päivämääristä sain irti vuosiluvut 1818 ja 1902.

Näillä tiedoilla pystyin kotona tarkistamaan, että kyseessä oli kuin olikin isoäitini äidin idoisän hauta. Ei vie tutkimusta eteenpäin, mutta tuntuu hienolta/kivalta silti. Jotain konkreettista.

Kinkun hautaan verrattuna sata vuotta vanhempi kivi kirkon seinän lähellä oli paljon helpommin luettavissa. Siinä kiinnitti huomioni sukunimi Ollenqvist. Kyseinen Johan esiintyi tekstissäni vähän aikaa sitten.

Sääkskosken sahalta Vampulaan Turun kautta

Kuulin maanantaina mielenkiintoisen alustuksen laivuriperheen 1860-luvulla lähteneistä pojista. Säätykiertoteeman vielä pyöriessä mielessä, Ollenqvist-nimistä emäntää miettiessä, löytyi Johan Adolf Lindströmin matrikkelikuvaus. Mies kirjoitti Kokemäen pitäjänkuvauksen 1860-luvun lopulla, joten ansainnee pienen tarkastelun.

Johan Adolf näki päivänvalon Kauvatsan Sääkskoskella, jonka sahan kirjanpitäjänä hänen äitinsä isä Johan Ollenqvist (s. 1753) vaikutti. Johan Ollenqvist oli avioituessaan Turussa 23.12.1781 ollut kauppias. Turussa syntyivät lapset Anna Magdalena (s. 15.11.1783), Johanna Christina (s. 5.8.1785), Catharina Lovisa (s. 26.10.1787) ja Johan Magnus (s. 17.8.1790). Johanin vaimo Eva Christina Mejer kuoli 38-vuotiaana 1.2.1797 Turussa.

Perhe muutti tämän jälkeen Sääkskoskelle. Vuonna 1792 syntynyt poika Carl Fredrik kuoli siellä 1801. Tytär Johanna Christina lähti lähes samantien takaisin Turkuun. Poika Johan Magnus päätyi sinne myös, hän kuoli Turussa kauppiaana 19.3.1840. Tytär Anna Magdalena taas sai Kauvatsalla aviottoman tyttären toukokuussa 1815 ja naitettiin sitten maalari Eric Jacobsson Lindströmille (s. 20.5.1796). Tästä avioliitosta syntyi Johan Adolf 11.6.1819.

Anna ja Erik perheineen muuttivat sittemmin Turkuun, jossa Johan Adolf aloitti triviaalikoulun vuonna 1833. Anna haudattiin 29.10.1847. Erik kuoli jokin aika ennenkuin Åbo Underrättelser 24.3.1860 julkaisi ilmoituksen hänen kuolinpesänsä konkurssihuutokaupasta. Materiaalisessa köyhyydessä ei oltu eletty, kaupattavana oli kultaa ja hopeaa, mm. hopeainen kannellinen sokeriaski ja kermanekka, hopealla koristettuja piippuja sekä erittelemättömiä kupari-, messinki-, tina-, pläkki- ja rautatavaroita, lasia ja posliinia, mahonkisia ja maalattuja huonekaluja, sermejä, vaatteita, höyhentäytteisiä vuodevaatteita. Ja luonnollisesti maalarin työkaluja.

Johan Adolf kuoli naimattomana 29.12.1874 Vampulassa, jossa hän oli kappalaisena. Hänen laajahko muistokirjoituksensa oli jo 5.1.1875 Åbo Underrättelsersissä ja suomenkielinen versio 15.1.1875 Uudessa Suomettaressa. Jälkimmäisessä todettiin "Lindström tutki ahkeraan suomenkieltä sekä Suomen suvun muinaisuutta; joka vapaan hetken uhrasi hän siihen. Koko hänen pyrintönsä oli siihen kiintynyt. … Hänen mielipiteensä oli, mitä aina pistihe näkyviin hänen teoksistaan, että ruotsalaiset ovat saaneet alku-sivistyksensä suomalaisista." Viisas mies ansaitsisi laajemmankin käsittelyn, mutta lopetan hänen teosluetteloonsa:


Lähteet:
Hiski, sanomalehdet, yo-matrikkeli
Kauvatsan rippikirja 1796-1809 s. 28, s. 29, 1803-1808 s. 45, 1809-1821 s. 117, 1811-16 s. 25, 1809-21 s. 123

Båget palaavat jälleen

Verkossa kerrotaan ilosanomaa, että nyt ovat esillä Antti Lehtosen kokoamat Oriveden ja Längelmäen tuomiokirjapoiminnat keskiajalta vuoteen 1870. Kateeksi käy, tällaisia olisi ilo käyttää omalta tutkimusalueeltakin. Piruuttani hain Kokemäkeä koskevia juttuja ja sain eteeni pätkän:

Oriveden kesä- ja syyskär. 11-12.9.1730 Holmassa
Y-S KOa43:387v-, mikrofilmi ES 1983
s. 389v - Länsman i Cangasala Sochn Carl Båga föredrog, att hans afl:ne Fader Länsman Johan Båga, i begynnelsen af det framfarne Kriget, för ongefär 30 åhr sedan, lämnat framl:ne Länsman Henrich Ollenquist des obligation på 50 d:r s:rmt, sampt under pant 2:ne Sölfwer skedar, och emädan Carl Båga åhr 1720 under Ryska öfwerwäldetz tidh, till Ollenquistz dotter Gretha lefwererat 16 Carol:r sampt till Ollenquistz Änkia Anna Roos ½ T:t Rågh och ½ T:r Korn, - -. Änkian Anna Roos swarade, att dottren som nu mera är gift i Kumo (Lummo?) Sochn intet bracht henne till handa mera än 8 Carol:r - -. Hennes Swärson Mathias Sewon skall åhr 1723, enär han hoos Båga - -. Förliktes.

Johan tässä kuukauden tauko olikin. Ja Kangasalan nimismies oli näköjään naimisissa Stenius-suvun tyttären kanssa. Alkaa taas pyöryttää.

Hiskistä löytyy Matthias Sewoniuksen avioliitto Sophia Ollenqvistin kanssa 16.2.1716 Orivedellä. Heille syntyy siellä lapsia 13.11.1716, 19.12.1719 ja 10.5.1722. Sophia haudataan 4.10.1724 Orivedellä.

Grethan avioliittoa ennen vuotta 1730 ei Hiskistä löydy. Iso-Iivarin talonhaltijaluettelo pelastaa jälleen - Margareta Ollonqvist on Kuurolan Päkin emäntänä sopivaan aikaan. Aviomies Anders Björnström haudataan vasta 8.11.1752, joten Porissa on vihitty toinen Margareta Ollonqvist vuonna 1738?