Maidonmyynnistä 1890-luvun Helsingissä

Uusi Suometar 5.12.1888

Työstäessäni Töölön Taipaletta tapasin useampia maidonmyyjiä. Ehkä toimintatapojaan on perusteellisesti jossain selitetty, mutta helpompaa oli tehdä pikainen haku digitoituihin sanomalehtiin ja vetää huolettomasti johtopäätöksiä.

"Maidon myyntiä suuressa määrässä. Rouva A. Saarelan maitokauppa täällä lienee suurimpia maassamme. Hänen tavaransa, riskamaito sekä piimä on puhtaudellaam saavuttanut hyvän maineen. Rouva Saarelan on onnistunut huolellaan ja säntillisyydellään kehittää liikkeensä tavattoman laajaksi meikäläisiin oloihin verrattuna. Yksistään Helsingissä myydään joka päivä hänen kaupassaan toista tuhatta kannua maitoa ja 25 j. kermaa ja liikkeessä pitää hänen kauppansa jo vuosittain noin 400,000 markkaa." (Uusi Suometar 7.3.1890) Tekstimainoksen lopun yksityiskohdilla oli selvitettävissä, että kyseessö oli Aleksandra Saarela (s. 20.5.1849 Seinäjoki).

Puhtautta korostettiin, sillä se ei ollut itsestään selvää. Läänin kuvernööri vahvisti 1.2.1890  "Maidonkaupan järjestyssäännöt Helsingin kaupungissa" ja ne astuivat voimaan 1.6.1890. Ehkä kaupan puutteista on tämän jälkeen enemmän uutisointia. (SWL 29.3.1890) 

"Erään maidonmyyjän astioista tavattiin eilen Sörnääsissä hapanta maitoa, jossa oli pitkiä matoja. Paikalle kutsuttu poliisi tutki maidon ja kaasi sen maahan. Maidonmyyjä on haastettu vastaamaan tavarastaan." (Päivälehti 28.6.1890)

"Helsingin maidonmyyntipuotien laita pääkaupungissa ei näy olevan oikein kiitettävä. 57 sellaista puotia on näet terveyshoitolautakunta viime heinäkuun ajalla ottanut lähemmin tarkastaakseen ja näistä on hyväksytty ainoastaan 14, jota vastoin 43 ei eri syistä ole voitu hyväksyä." (Uusi Suometar 15.8.1890)

"Ammattimaisia maidonmaistajia näkyy Helsingin kauppatoreilla olevan useampi kuin yksi. Ne käyvät yhden maidonmyyjän tuota toisen luokse muka maitoa ostelleen. Siinä maitoa maistellaan ja haistellaan, ja osto jääpi aina sikseen. Se koskee tietysti ensikädessä maidonmyyjiä, eikä siitä ole sen enempää sanottavaa, elleivät myyjät olisi tottuneet erääseen ilkeään tapaan, siihen nimittäin, että he säännöllisesti kaatavat maistelukuppiin jääneen maidon takaisin astiaan. Siten kokoontuu maitoon yhtä ja toista ilettävää, sillä tuommoisten ammattimaisten maidonmaistajien suun seutu ei ole aina niinkään tyhä vieraista aineista. Toivottava on, että järjestyksen valvojat ottavat tämän epäkohdan terveydellisistäkin syistä huomioonsa." (Uusi Suometar 14.6.1892)

"Kaikellaisilla pikkualuksilla tuodaan pääkaupungin satamaan viiliä ja piimää, jonka myynnin maanomistajat yhdessä maidonmyyjä-eukkojen kanssa ovat järjestäneet omalla tavallaan [...] Enin osa maitokaupoista tehdään venheistä, jotka kesällä ovat kalasataman kaakkoisosassa. Näihin veneisiin on hajanaisista purjeista, vanhoista kahvisäkeistä y. m. s. laadittu telttoja suojaamaan maitoa auringonpaisteelta, samalla kun toiset maidonmyyjät, jotka eivät ole veneisiin sijoittuneet, myyvät tavaroitaan laiturilla. Molemmissa tapauksissa, sanoo Aftp., pääsee maitoon yhtä hyvin tomua ja kaikellaista töynää, jota tuuli kaduillamme ja rannoillamme lennättää ja pyörittelee." (Uusi Suometar 18.6.1898)

Vuonna 1898 todettiin, että myynnille tarvitaan entistä tarkemmat säännöt. Niitä uutisoitaessa Uudessa Suomettaressa 12.1.1898 jaettiin tilasto "kuorimattoman maidon rasvapitoisuusanalyyseista, joita v. 1890-1897 on tehty Helsingin ruoka-aineiden tarkastusasemalla". Ensimmäisten vuosien valvonta oli tuottanut tulosta, mutta vuonna 1897 lehmät olivat saaneet huonoa ravintoa, maito tullut kuorituksi tai joukkoon lisätty vettä.