Hyvin kuvitettu lastenkirja

Santeri Ivalo kertoo otsikolla Vanha kuvakirja Otavassa 3/1913 todellakin vanhasta kuvakirjasta, joka jutun yksityiskohtien perusteella ja Kansalliskirjaston asiantuntijan avulla sai nimen Bilderbok för barn och ungdom med 570 teckningar öfver märkvärdigheter i naturen, konsten och menniskolifvet. 570 kuvaa vuonna 1856! Historiallisten kuvien ystävänä toivoisin tietenkin, että kirja löytyisi jostain digitoituna, mutta hakujeni perusteella ei. Oheiset kuvat siis Otavaan jäljennettyjä suomennetuin kuvatekstein.

Åbo Underrättelserin tekstimainoksessa 16.12.1856 kirjan kuvia ja tekstejä kerrotaan ryhmittelevän otsikot kohtauksia Ruotsin historiasta, merkityksellisiä linnoja ja rakennuksia. ruotsalaisia miehiä, patsaita, kohtauksia kansanelämästä, juomasarvia, muistomerkkejä, eläimiä, erilaisia pellonkäyttötapoja, ihmisruumis, 4 ihmisrotua, kasvokoristuksia, kohtauksia "intiaanien", "villien" ja "neekereiden" elämästä, rangaistuksia ja onnettomuuksia, muinaisuuden aseita ja linnoituksia, kohtauksia ritariajalta ja yleisestä historiasta, erikoisia tapauksia, kuuluisia miehiä, hallitsijakruunuja, erikoisia rakennuksia, ilmapurjehduskonstista, höyrykoneista, rautateistä ja höyrylaivoista, laivoista kaikilta ajoilta sekä kreikkalaisista ja roomalaisista myyteistä. (Hengästyttää jo kirjoittaminenkin.)

Tuskin mikään kuvista on aiheeltaan täysin ennennäkemätön, sillä sivistyneempi tuttavani tunnisti Banérin lähteeksi oitis Ekmanin maalauksen.

Ivalon isä ei nähnyt syytä sensuroida hevosen selkään sidottua alastonta naista, mutta paholaisen kuvan päälle hän oli piirtänyt ristin. Tietenkin tämä sai lapsen katsomaan kuvaa niin monesti, että se nimenomaan jäi mieleen.

Muutakin Ivalolle oli kirjasta jäänyt muistiin ja hän kirjoittaa:

Joskus olen huomannut, että mielessäni on asunut joistakin tapahtumista itsepäisesti yksipuolinen tai liian määrätty käsitys — nyt vasta oivalsin mistä se on ollut kotoisin. Niin on minulla ollut "suureen merikäärmeeseen" aina ihmeellisen luja usko, koska sen kerran olen lapsena nähnyt kuvattuna ja nähnyt miten tuota hirviötä pienestä palkovenheestä ammuttiin.

Vaikea on minun myös ollut saada päästäni, ettei saksalainen munkki Bertold Schwartz olisikaan ensimmäisenä keksinyt ruutia, sillä olen aina nähnyt hänen äärettömän hämmästyksensä, kun hänen kemiallinen keitoksensa räjähti ja leimahti. Jääkarhun luulin koko joukon suuremmaksi ja kömpelömmäksi eläimeksi, kunnes sen vihdoin näin, - nyt vanhaa kuvakirjaa selaillessani tunsin vanhan mielikuvani ja tervehdihn sitä hymähdellen, niinkuin muinaista tuttavaa ainakin.

Lastenkirjojen sisältämällä tiedolla on merkitystä!