Sanna Aro-Valjus sattui kuitenkin Twitterissä esittelemään kirjan kohteen Suoman ensimmäiseksi patsaaksi, mikä herätti hingun väittää jotain muuta aikaisemmaksi. Puisia pyhimyskuviakin kun voi ajatella patsaiksi, mutta kuten Aro-Valjus huomautti niiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut taiteellinen elämys vaan uskonnollinen kokemus. Voidaan toki pohtia uskonnollisen kokemuksen ja nationalistisen hengen luonnin olennaista tai olematonta eroa.
Tryggve Gestrin puolestaan kommentoi, että "niin, mikä on ensimmäinen. Minulle opetettiin, että Suomen ensimmäinen julkinen monumentti on Ehrensvärdin hauta." Aro-Valjus tarttui julkisuusaspektiin ja kyseenalaisti Viaporin linnanpihan julkisena tilana.
Wikimedia |
Siukonen lainaa Mehiläisessä vuonna 1860 julkaistua tekstiä, jossa m.m. todetaan, että "muistopatsaat ovat muun eikä ihmisen muotoisia", ja kommentoi
Monumentin ja muistomerkin käsitteet eivät olleet Polénille vielä tuttuja. Itseasiassa koko käsitteistö oli muuallakin verrattain tuoretta. Kuten todettua, julkisia muistomerkkejä pystytettiin kiihtyvällä tahdilla etenkin Saksassa, mutta tämä kehitys oli alkanut vasta 1800-luvun kuluessa. Hallitsijoihin liittymättömät muistomerkit olivat vielä 1700-luvun lopulla lähinnä yksityisiä, maisemoituihin puutarhoihin sijoitettuja pysähdyspaikkoja, joissa saattoi olla rintakuva, muistokivi ja esimerkiksi uurnan muotoinen ”surumonumentti” (Trauermonument)
Kuvattuun kategoriaan lienee laskettavissa Turun linnan pohjoispuolelle 1790-luvulla perustettu puisto, johon
istutettiin tuhansia lehtipuita ja satoja hedelmäpuita. Puistoon tehtiin polveilevia käytäviä, kanavia ja vesiojia, kukkaistutuksia, sekä mm. ”grotto”. Kaivuumaasta muodostettiin kumpu, jonka laelle säteittäisten näkymien päätteeksi pystytettiin obeliski, Ruotsinsalmen taistelussa saavutetun voiton muistomerkki. (Kari Järvinen ja Merja Nieminen: Turun linna / pihat ja ulkoalueet. Rakennushistoriaselvitys 2019, pdf)
Kuva Istas, CC BY 4.0, Wikimedia |
pystytettynä maantien vieressä Lohtajan ja Kalajoen pitäjän välillä, noin 6 km. eteläpuolella Vaasan ja Oulun läänin välistä rajaa. Kivi on pystytetty muistoksi siitä, että kuningas Adolf Fredrik matkallaan Suomessa on täällä metsän helmassa nauttinut virvokkeita, ja väitetään erään suuremman kiven, joka siaitsee vastapäätä muistokiveä maantien toisella puolella, saaneen olla pöytänä kuninkaallisen matkustajan aterioidessa. Ja että seudun väestö oikein ymmärsi arvostella harvinaista kunniaa, mikä täten osoitettiin heidän seudulleen, sitä todistaa kiven päällekirjoitus, joka ruotsiksi on seuraavan sisältöineen: "Kun Maan Isä Svean Kuningas Adolph Fredric pysähtyi täällä v:na 1752, pystyttivät tämän patsaan Lohtajan pitäjäläiset suuren, mutta harvinaisen onnen muistoksi." (Raahen lehti 7.5.1897)
Wikipedian tarjoamat koordinaatit 64.116°N, 23.6745°E avasivat Googlen katunäkymän, jossa valtatien vieressä oli koukkaus, joka sopisi turistien pysähdyspaikaksi. Kiveä en kuvasta kuitenkaan erottanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti