Kuten arvelinkin, digitoitujen käytön jälkeen oli ihan terveellistä päästä koskemaan ja katsomaan alkuperäistä ainesta. Ensinnäkin näin ensimmäistä kertaa minkä kokoisesta lehdestä on kyse. Kuten olen muutamaan kertaan todennutkin, digitoinneissa saisi olla esillä asiakirjan tai sivun mitat.
Toiseksi sain fiiliksen sanomalehtipaperista, joka tuntui hentoisemmalta kuin muistoni ajan kirjoista, joissa niissäkin toisinaan ohutta paperia. Koska lapsena ehdin käymään Englannissa ennen kuin siellä siirryttiin WC:ssä pehmopaperiin, voin hyvin kuvitella näille sanomalehdille kierrätyskäytön.
Varsinkin kun sisällössä oli varsin vähän säästämisen arvoista. Olen (tietenkin) käyttänyt digitoituja sanomalehtiä pääasiassa tekstihauilla eli langennut siihen syntiin, etten ole katsonut lehtiä kokonaisina. Niinpä minulla oli mielikuva (vähän niinkuin oletus!), että Inrikes Tidningar sisälsi runsaasti maaseutukirjeitä. Ehkä ensimmäisissä vuosikerroissa 1700-luvulla, mutta vuonna 1802 sivut täyttyivät virallisista tiedotteista ja niistä pienistä ilmoituksista, joista olen poiminut tänne blogiin esteettömyyskuulutuksia ja perillisten etsintää.
Ilmoituksia olin ajatellut lukea läpi toiveena löytää esi-isäni holhoukseen pano, mutta teksti oli niin pientä! Digitoitu materiaali saa pisteet suurennusmahdollisuudesta.
Loppujen lopuksi löysin vain muutaman jutun kuninkaan kesämatkasta ja niistäkin yksi oli numerossa, jota niteessä ei ollut. Muista ykkössivun jutuista Suomea käsitteli Kokemäen apupapin M. Tallgrenin 3.2.1802 päiväämä kirje, joka julkaistiin 9.6.1802. Siinä pyydettiin apua lähes 24-vuotiaalle neidolle (jungfru) Johanna Lovisa Ekegren, joka oli "en usel och ömskanswärd krympling" eli hyödytön ja surkuteltava rampa. Lapsuuden rokkotaudin jäljiltä tämä sai kaksi kertaa kuukaudessa kaatumakohtauksia, jotka kestävät viikon. Häntä piti koko ajan vahtia, sillä kohtauksen aikana hän ei pystynyt varomaan vettä tai tulta. Lisäksi Ekegren oli halvaantunut oikealta puoleltaan päästä jalkoihin ja muisti sekä järki olivat niin vaurioituneita, ettei hän pystynyt itse syömään eikä pukeutumaan.
Myöhemmissä vuosikerran numeroissa en huomannut Tallgrenin kiitoksia saadusta avusta, joten pyynnön tehosta ei ole käsitystä. Hiski-hauilla Ekegrenin kastetta tai hautausta ei löytynyt eikä yksikään laajahkossa aikahaarukassa haetuista Johanna Lovisoiden kasteistakaan näyttänyt lupaavalta.
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen tarina! Tarjoaisin tähän ehdokkaana Kokemäen Mölkäriltä 1800-luvun alussa löytyvää maanmittari Nils Hedengreniä, joka avioitui v 1801 taloudenhoitajattarensa Anna Christina Ekin kanssa. Tälle on merkitty tytär Loviisa s. 1778. Hiskin perusteella isäpuoli kuolee 1806 Säpilässä ja Lovisa saa aviottoman, kuolleena syntyneen pojan 1811. Loviisan äiti kuolee 1821, ja rippikirjan mukaan Loviisa näyttäisi sen jälkeen päätyvän Seilin hospitaaliin v 1825. Ei erityisen mukava kohtalo? (Jos sairaus johtui tosiaan lapsuuden rokkotaudista, niin tämähän on nyt vellovan rokottamiskeskustelun myötä hyvin ajankohtainen tarina...)
Sukunimi ei siis sovi, jos ei ole jonkinlainen Ek+Hedengren -hybridi. Etunimi sopii puoliksi. 'Jungfru' istuu. Ikä on ok, ja rippikirjaan on merkitty kirkonvaivainen, 'har fallandesjuka"
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19948&pnum=47
Kiitos! Erittäin todennäköisesti oikea henkilö, jonka nostin esiin vielä toiseen blogitekstiin.
Lähetä kommentti