Sanomalehdet seinillä ja kuvat kaapissa

Artturi Leinonen (1888-1963) kertoo muistelmassaan Maalaispojan matkaanlähtö (1959) sortovuosien kohdalla, että

Täytyi lukea vanhoja sanomalehtiä, ja niitähän riitti, sillä miestenkamari ja köökki olivat molemmat sanomalehdillä paperoidut. Tuntikausia kiipeilin näitä seiniin liimattuja lehtiä lukien. [...] Tapa oli silloin aivan yleinen : vanhat sanomalehdet talletettiin tarkkaan ja käytettiin tapeteiksi, ei juuri aikatalojen parhaisiin huoneisiin, joihin jo pantiin ostotapetteja, mutta tupiin ja keittiöihin, köyhemmissä pikkutaloissa kamareihinkin. Miestenkamari ja keittiö saivat kotonani tällaisen tietoja sisältävän verhoilun. Monta maailmanhistorian tärkeää seikkaa, puhumattakaan pienrmmistä ja ajankohtaisemmista asioista jäi mieleeni tuntikausia kiipeillessäni seinänvierellä "kaahimalavittalla" tai lattialla rähmälläni maaten ja lueskellessani lehtiensivuja katonrajasta lattiaan. 

Kaiku 22.2.1899

Kokonaisia runoelmia opettelin tuolloin ulkoa, eräänkin Erkon mitkän moniosaisen juhlarunon, jonka hän oli kirjoittanut johonkin laulujuhlaan. Jäi sieltä mieleen kaikenlaista muutakin, hevoskilpailujen palkintoluetteloista lähtien. Muistan vieläkin erään kuolinuutisen, jonka luin miestenkamarin seinään liimatusta lehdestä. Siinä kerrottiin, miten Oulussa oli kuollut joku sotaherra, kutsuntapäällikkönä toiminut entinen amiraali, jolla oli harvinaisen monta ristimänimeä. Kokonaisuudessaan kuulkui tuo nimien rykelmä seuraavasti: "Ernst Gustaf Fredrik Vilhelm Julius Caesar Atos Portos Aramis Romulus Remus Thitz".(s. 134-135)

Mediamaailmaan 1800-luvun lopun Ylihärmässä kuuluivat myös "italialaiset posetiivinsoittajat" ja "keväisin kiertävä torvikvartetti". Lisäksi

Kymmenellä pennillä sai myös tutustua kuvakaappiin, joita television edeltäjiäå jotkut äijät talvisin kuljettivat. Niissä sai katsella kiertävää kuvanauhaa kahden suurennuslasi-ikkunan läpi ukon veivatessa ja koko ajan selittäessä mitä näkyy: "--- Keisarin kaarti ajaa turkkilaiset jokeen - nyt yrittävät pois, mutta kaikki ammutaan. - Italian maan suuri tulivuori puhkee - ihmiset pakenevat hirmuista tulen aaltoa. - Yksi franskalainen nousee kaasupallolla ilmaan - -" Maailman senhetkiset suurimmat ihmeet sai silloin katsella veivattavasta kaapista kymmenpennisellä. (s. 85)  

Topeliuksen sadussa Sipi Ilonen, jonka kuvitusta on yllä, on lähes samat vuorosanat, vaikka tekniikka ei välttämättä ollut sama:

"Huomatkaa jo!“ huusi Sipi Ilonen, "nyt alkaa näytäntö!" Ja hän väänsi kampia kaapin sivusta; sen etusivu aukesi, koko joukko kauneita nukkeja astui esiin ja teki kaikenmoisia sukkeloita temppuja. "Lakit pois päästä, pojat! Tässä tulee keisari Napoleon suuren kotkansa, kenraaliensa, sotamarskiensa ja rosvopäällikköjensä keralla. Huomatkaa, miten suuri hän on, kuusi tuumaa pitkä, päätänsä pitempi Espanjan kuningasta ja kuuhun tarttunutta ukkoa. Varokaa, sotamiehet tulevat, pyssyt olkapäällä; pois tieltä, pojat, nyt tulee sota! Trrrm, rummut pärisevät. Näettekö tuota pientä rummuttajaa, joka astuu suorana kuin rautanaula keisarin henkivartiaväen etupäässä, noiden, joilla on karhunnahkalakit päässä? Hänpä vasta näyttää uljaalta. Ja päärummuttaja tuossa, hän puhaltaa kumoon kokonaiset rykmentit; tehkääpäs perästä, jos osaatte! . . Hih hei, tuolla englantilaiset purjehtivat laivastollaan tänne päin .. . jum! jym! kanuunat paukahtelevat . .."

Kuvakaapin löysin myös Alexander Laureuksen maalauksesta, joka on parhaillaan esillä Sinebrychoffin taidemuseossa.