SKS järjesti toissapäivänä iltapäiväseminaarin Kansallisbiografian verkkojulkaisun 25-vuotisjuhlinnaksi. Kotiin päästyä en onnistunut löytämään näkymää vuodelta 1997, mutta kylläkin seuraavan vuoden puolelta.
Alkusanoissaan Kirsi Keravuori totesi, että lisäksi oli 30 vuotta Kansallisbiografian aloituksesta ja 15 vuotta kirjasarjan valmistumisesta. Loppuun saatettu projekti on itsessään suoritus. SKS:n pääsihteeri Tuomas Lehtonen otti omissa alkusanoissaan vauhtia vuodesta 1853, jolloin aloitettu Finlands minnesvärde män hyytyi alkuunsa. Nykyinen toimitusneuvoston puheenjohtaja Maarit Leskelä-Kärki totesi Kansallisbiografian tekstien edustavan esimerkillisyyden ja esikuvallisuuden perinnettä, mutta vakuutti vastakertomustenkin kirjoittamisen olevan mahdollista.
Ulla Koskisen esityksestä kirjoitin jo eilen. Häntä seurannut Mari Välimäki kertoi osuudestaan projektissa Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena. Välimäki oli bibliografiasta ja kirjastotietokannasta selvittänyt varhaismodernin ajan suomalaiset, joista oli 1950-luvulta alkaen kirjoitettu lyhyitä tai pidempiä elämäkertoja. Ensimmäiset 40 vuotta papit olivat suosituimpia, mutta viimeisen 30 vuoden ajan variaatiota on ollut enemmän. Aivan viime vuosina Suomessa on kirjoitettu pari kirjan mittaista hallitsijaelämäkertaakin, mutta kautta aikojen on täällä ollut suositumpaa kirjoittaa piispojen elämäkertoja. Sillä Turun piispahan on mielletty "Suomen" johtajaksi. Nimenomaan Turun, sillä huomattavasti pienempi osuus Viipurin/Porvoon hiippakunnan piispoista on saanut elämäkerran.
Koska maanantaina olin kuullut SHS:n vuosikokousesitelmänä Marja Jalavan "Onko sioilla historiaa – ja miksi sitä pitäisi tutkia?" Välimäen osuuden lopun tulevaisuuden visioissa mietitytti luontosuhteen ja monilajisuuden otto mukaan (piispojen) elämäkertoihin. Yleisökeskustelussa hän täsmensi ajatelleensa 1600-luvun päiväkirjaa, jossa ei käsitelty kuin säätä ja sairauksia. (Sikojen historiasta väitöskirjaa tekevä Eeva Nikkilä julkaisi juuri seminaarin päivänä Twitterissä ensimmäisen osan sarjasta, jossa hän esittelee "historian saatossa eläneitä sikayksilöitä". Milloin saamme Kansallisbiografiaan ensimmäiset eläimet?)
Seuraavaksi naiskuvataiteilijoiden esiinnostajana kunnostautunut Riitta Konttinen selitti, että lähteiden löytäminen naisista on niin haastavaa, ettei lisätutkimusta voi antaa graduaiheeksi. Hän esitteli useita taidehistorian unohtamia naisia, joiden unohtumisen syyksi hahmottui esimerkiksi ulkomailla asuminen tai eläinten maalaaminen. Helene Schjerfbeck olisi voinut liittyä sarjaan ilman miesmesenaattejaan.
Touko Siltalan kaupallisesta katsauksesta muistiinpanoni ovat niin heikkoja, etten uskalla toistaa kuin huomion, että kirjallisuuden lukemisen vähetessä vähenevät myös markkinat kirjailijoiden elämäkerroille.
Volter Kilven elämäkerran kirjoittaneen Laura Kokon esityksen alkupuoli hymyilytti vanhempien aikojen tutkijaa. Ajatella, ettei tutkittavan ihmisen olemuksesta ole todisteena kuin valokuvia ja yksi äänite! Kokko oli selvästi tehnyt perusteellista työtä ja jopa mietiskellyt huonokuuloisen Kilven kirkonkellojen kuuntelukokemuksen tavoittamista. Lähdekriittinen huomionsa kirjekokoelmien tulkinnasta oli herättävä. Muista lähteistä tunnetut sosiaaliset suhteet eivät olisi paljastuneet arkistossa: läheiseltä ihmiseltä aineistoa oli vähän ja paljon aineistoa oli ihmiseltä, johon Kilvellä ei ollut erityisempää suhdetta.
Seppo Hentilä selosti vaimonsa Marjaliisa Hentilän kanssa kirjoittamaa kaksoiselämäkertaa Tasavallan ensimmäiset. Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Perustelu elämien käsittelyyn yhdessä oli vakuuttavaa.
Lopuksi Vesa Kurkela ja Saijaleena Rantanen kommentoivat lyhyesti kokemuksiaan tuoreimpien Kansallisbiografian artikkelien toimittajina. Musiikkipiirien nimilistaa katsoessa päässäni alkoi pyöriä samat ajatukset kuin Konttista kuunnellessa. Miksi taiteilijat ovat kansallisesti merkittävämpiä kuin esimerkiksi puutarhurit? Kuuluvatko Kansallisbiografiaan (vain) ne, jotka ovat toimineet julkisesti tai joiden toiminta on omana aikanaan nostettu julkisuuteen? Kansallisbiografian esittelysivulla on pitkä lista tekijöiden nimiä, mutta en ilmeisistä paikoista löytänyt mitään kuvausta tai linjausta siitä, mitä KB:n on tarkoitus olla. Varmasti sellainen on kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti