tiistai 22. marraskuuta 2022

Satunnaisia vanhoja vitsejä

Eos 23/1855
Näpsä kysymys. Rouva huusi vähälle pojalleen, joka oli keilasilla huoneen edustalla, että tulisi sisään. "Etkös tiedä", sanoi hän "ett'et saa olla tuolla ulkona, poikani? Mene alas takapihalle, jos tahdot leikitä keiloilla, onhan tänään sunnuntai". "Niin, mutta eikö takapihallakin ole sunnuntai, äiti?" (Uusi Suometar 9.9.1869)

Eräs lääkäri tuli aamulla hoidettavaansa kolera-sairashuoneesen. "Montako on kuollut yöllä?" kysyi hän. - "Kymmenen", vastattiin. - "Kymmenen? Mitä se tahtoo sanoa? Olihan täällä lääkkeitä kahdelletoista hengelle!" - "Kyllä, mutta kaksi eivät tahtoneet nautita niitä". (Uusi Suometar 4.10.1869)

Eräs nuori neito suuteli ylkämiestänsä. Äiti nuhteli häntä siitä, mutta neito puolusti itseään seuraavailla raamatun sanoilla: "mitä te tahdotte että ihmiset teille tekevät, se tehkäät te myös heille". (Uusi Suometar 14.10.1869)

"Minkätähden merivesi on suolaista! kysyi opettaja fysikissa oppilaaltaan. "Sentähden että siellä on niin paljo silakoita", vastasi poika. (Uusi Suometar 18.10.1869)

Eräs palvelija, joka oli hyvin laiska, sanoi muutamana aamuna herrallensa, tämän käskiessä harjata hänen sappaitansa: “mitä se hyödyttää, että minä harjaan saappaitanne, huomenna ne ovat yhtä likaiset?” – Herra tyytyi tähän vastaukseen ja pani saappaat harjaamattomina jalkaansa. Kun palvelija seuraavana päivänä pyysi herraltansa ruokaa sai hän vastaukseksi: ”Mitä hemmettiä sinä ruualla teet, huomenna on sinun yhtä nälkä?” Siitä päivästä asti harjasi palvelija joka aamu estelemättä herran saappaat. (Uusi Suometar 13.12.1869)

Eräs talonpoika, joka lähti kaupunkiin, oli kahdelta eri hengeltä pyydetty huutokaupalla ostamaan yhtä ja samaa kaappia. Hän oli pian se, joka tarjosi korkeimman hinnan, mutta yhtä hyvin huusi hän enemmän. Kun häntä huomautettiin, että hän sillä tavoin teki itselleen vahinkoa, vastasi hän: "Se ei tee mitään, minä huudan kahden edestä, ja nyt tahdon nähdä, saako Pekka vai Matti kaapin." (Uusi Suometar 14.2.1870)

Lapsellista viattomuutta. Eräässä tyttökoulussa saivat oppilaat kerran valita oman vapaan vaalinsa mukaan kirjoitus-aineensa. Muudan pieni tyttö kirjoitti silloin seuraavan aineen:

Jussi ja Anna.
Jussi oli nuori, kaunis mies ja Anna oli kaunis ja nuori tyttö. Ja Jussi rupesi rakastamaan Annaa ja Anna rupesi rakastamaan Jussia. Ja Jussi kysyi Annalta: "tahdotko sinä ruveta minun rouvakseni?" Ja Anna vastasi että hän tahtoi. Ja sitten pidettiin häät. Ja Jussi oli niin onnellinen ja Anna oli niin onnellinen. Mutta he eivät olleet kumminkaan oikeen onnelliset, sillä Jumala ei antanut heille yhtään lasta. Silloin Jussi Annalle: "Nyt lähden minä Amerikaan". Anna itki, että Jussi lähtisi Amerikaan. Mutta ei se auttanut. Jussi vaan lähti. Mutta Amerikassa Tuli hänelle niin ikävä. Ja kun hän oli ollut Amerikassa neljä vuotta, niin hän palasi kotiinsa. Mutta kuka voi kertoa hänen ilonsa kun hän tuli kotia. Sillä Jumala oli kuullut hänen rukouksensa ja antanut hänelle kolme lasta sillaikaa kuin hän oli Amerikassa. Ja sitten hän ei enää mennyt Amerikaan. Mutta hän oli niin onnellinen ja ei mitään onnettomuutta Jussia eikä Annaa kohdannut. (Uusi Suometar 17.5.1876)

"Rakas Reetrikki!" sanoi eräs tunnokas vaimo miehellensä, "eikö kotimme meille ole kalliin paikka koko maanpinnalla?" - "On todella," vastasi Reetrikki, joka oli käytännöllinen mies. "Se maksaa minulle paljon enemmän kuin kaikki muut paikat maailmassa yhteensä." (Turun Lehti 18.3.1884)

1 kommentti:

Kari Rydman kirjoitti...

Jussin ja Annan tarinasta kertoi Freud Vitsi-tutkielmassaan samantapaisen tarinan. Hupaisasti suuri osa hänen kertomuksistaan oli juutalaisvitsejä.