Merkkinainen?

 Uudesta Suomettaresta 22.5.1904:

Tämän kuun 19 p. kuoli Korilan talossa Muhoksella nti Emma Wilhelmina Cajaner vähän päälle 68 vuoden vanhana, olten viimeisiä jäseniä sammuvassa suvussaan, joka paikkakunnalla on elänyt alun toistasataa vuotta. Hän oli yksi niitä vähitellen häviävän sukupolven naisia, jotka kouluoppia saamatta kuitenkin sydämensivistyksen ja elämänkäsityksensä vakavuuden sekä herkän velvollisuudentunnon omistamisessa esikuvallisina ja kunnioitusta herättävinä asettuvat minkä nuoremman sukupoiven merkkinaisen rinnalle tahansa. 

Emma Cajanerin nuoruus kului Pohjanmaan 40- ja 50-luvun herännäisyyden ilmapiirissä. Se muodosti nuoren papintyttären jo aikaisin syvällisen uskonnollisuuden elähyttämäksi naiseksi, joka tästä sisällisestä aarteestaan sai voimaa hiljaisena ja nöyränä, vaikeissa oloissaan milloinkaan valittamatta, kantamaan elämänsä kuormaa. Se tuli hänelle raskaammaksi kuin useimmille muille, sillä hänen tehtäväkseen jäi kahden sairasmielisen sisaruksen hoitaminen moniksi vuosikymmeniksi. Niille uhrasi hän kotinsa ja koko elämänsä, mutta juuri siinä asemassaan hän ympäristölleen sai olla "maan suolana", jonka vaikutus, vanhuksen itsensä tahtomatta ja tarkoittamatta, kyllä jätti pysyväisiä jälkiä. 

Hän oli ja on kaikille niille, jotka saivat tutustua hänen nöyrään ja uhrautuvaan olentoonsa — ja niitä on sangen monta — ylentävä esikuva Mestarinsa palvelijasta, joka osasi olla uskollinen vähässä.

P. S. 1 Emma Wilhelmina Cajanerin pikkuserkut (jos laskin oikein) olivat esillä tekstissä Pääskysrakkaudestaan muistetut sisarukset.

P. S. 2 Cajanerin muistokirjoitus löytyi etsiessäni Kansalliskirjaston digitoinneista merkkimiehiä, -henkilöitä ja  -naisia. 

Esimerkiksi Vanhan kirjasuomen sanakirjan merkki-alkuisia yhdyssanoja selaten huomaa merkitysten (heh!) monipuolisuuden. merkkihetki on tärkeä hetki ja merkkipäivä merkityksellinen tai tärkeä päivä, mutta merkkipilvi kiintopisteenä toiminut pilvi, merkkirauta rauta, jolla tehtiin leima, ja merkkisaapas mallikappale. Merkki saattoi viitata myös merkintään tai mittaukseen. Merkkirulla oli "luettelo laivan lastista" ja merkkisauva "hiilimittojen tarkistukseen käytetty mittasauva".

Merkkimiestä sanakirja ei tunne. Kansalliskirjaston digitoimissa teksteissä varhaisimmat merkkimiehet olivat säänennustajia, ainakin Pohjois-Pohjanmaalla ja Karjalassa.

• Merkkimiesten ennustukset varhaisesta keväimen tulosta menevät tuhoon (Oulun Wiikko-Sanomia 24.4.1858)
• Tästäpä alkoivat jo arvella nuo merkkimiehet kovan pakkais-talven tulevan (Oulun Wiikko-Sanomia 19.3.1859)
• Useat merkkimiehet tuumailevat, että tänä kesänä taitaaki olla heinänteko "Kirjavaa laatua" (Karjalatar 14.7.1886)

Nykyisessä merkityksessään sana esiintyy viimeistään Kirjallisessa Kuukausliitteessä 2-3/1878. Puhuttiin Lutherista, joten tulkinnanvaraa ei jää. Sana näyttää vakiintuvan ja yleistyvän 1890-luvulla. Merkkihenkilöistä alettiin kirjoittaa viimeistään vuonna 1895 ja ensimmäisen maininnan merkkinaisesta löysin Uudesta Suomettaresta 22.5.1904