Pääskysrakkaudestaan muistetut sisarukset

Kun Reisjärven pitäjänapulainen Nils Petter Cajaner kuoli marraskuussa 1841 esikoistyttärensä Sophia Christina oli 15-vuotias ja nuorin kuudesta elossa olleesta sisaruksesta 3-vuotias. Sophia Christina oli vuonna 1834 Iissä tehnyt nykyään Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvan merkkausliinan, jossa on

Ylhäällä neljä riviä kirjaimia ja numeroita sekä merkintä ja nimikirjaimet: Ijo d. 11 Iulj 1834. Sophia Christina Cajaner AMC. (Amanda Maria s. 1828) FMC. (Fredrika Margaretha s. 1830) FEC. (Fredrika Emerentia s. 1831) IWC. (Jakob William s. 1832) EIC. (Erik Johan s. 1834) EF. (Erik, äidin veli) AMF. (Anna Maria, äidin sisar) NF.(Nils, äidin veli) SCF. (Sara Christina, äidin sisar) IIF. (Jakob Justus, äidin veli) SCF. (Sara Christina, äidin sisar) EF. (Erik, äidin veli) SCF. (Sara Christina, äidin sisar) AF. (Agatha, äidin sisar) IZF. (Johan Zachris, äidin veli) AMC. (Anna Maria, isän sisar) IZC. (Johan Zachris, isän veli) SCC.(Sara Christina, isän sisar). Keskellä kruunatussa kukkaseppeleessä nimikirjaimet N.P.C (pastori Nils Petter Cajaner, isä) ja F.F. (Fredrika Frosterus, äiti). Kruunatuissa palmunlehväkehissä IF. (Iin rovasti Jakob Frosterus, äidinisä) ja SCC. (Sara Cristina Cajaner, äidinäiti) sekä NPC. (Nils Petter Cajaner, isänisä).

Juuri Iihin jäljelle jäänyt perhe muutti vuonna 1845 (Reisjärvi RK 1838-46 s. 177, Ii RK 1853-59 s. 170). Sophia jäi paikkakunnalle loppuiäkseen. Ennen häntä sisaruksista kuoli Nils Petter, jonka ohjaama raahelainen priki Tähti ollessaan maaliskuussa 1866 matkalla Grimsbystä Alicanteen törmäsi keskiyöllä lähellä Pallingia englantilaiseen höyrylaivaan (Oulun Wiikko-Sanomia 14.4.1866).

Neljä muuta sisarusta muuttivat äitinsä kanssa vuonna 1867 Paltamoon, jossa Jakob William oli nimismiehenä ja nuorempi veljensä Erik Johan Kajaanin kihlakunnan henkikirjuri. "Amanda-neiti piti aina parasta huolta henkikirjuriveljensä huoneen siivoamisesta, vaatteiden kunnosta j.n.e. Fredrika-neiti taas enemmän toimi nimismiesveljensä hyväksi. Kun perhe lähti johonkin ajeluun, kylään esimerkiksi, niin poikkeuksetta vanhempi sisar istui nuoremman veljen ja nuorempi vanhemman kanssa samoissa ajoneuvoissa." (Kaikuja Kajaanista 28.3.1912)

Virkatöiden ohella viljeltiin Sutelan tilaa ja puutarhaa. Jälkimmäinen

sisälsi kaikkia mahdollista kukkia, oman seudun puita ja pensaita sekä etelämpääkin hommatuita lehtipuita, keittiökasveja y. m. m. Oli siellä joku omenapuukin, joka ei kuitenkaan hedelmiä koskaan tehnyt. Kasvitarhan laitto ajaksi keväällä "vallesmanni" varasi itselleen aina aikaa kotona ollakseen, vaikka muulloin usein kulki piirillään. Tarhassaan hän toimi silloin aamusta iltaan. Eri tarhassa hän kasvatti kaalia, jota ei muut vielä siihen aikaan täällä miksikään ymmärtäneet. (KK)

Vielä erikoisempaa oli sisarusten eläinrakkaus.

Pikkulintuja, enimmän pääskystä suosittiin Sutelassa. Räystäiden alle laitettiin niille pesimispaikkoja. Kissoja ei talossa pidetty eikä suvaittu. Lintuin pesimisaikana pidettiin kartanolla pumpulivilloja ja höyheniä, että pääskyset niistä saivat pesäinsä sisustusta. Kaikki, minkä luultiin pääskysiä häiritsevän, talosta poistettiin. Kerran oli syyskesällä navetta perinpohjin lehmäin ulkona ollessa korjattava. Aivan pääskysten suojelemisen vuoksi, kun niiden pesiä oli huoneen sisällä ja räystäissä, siirrettiin tätä työtä useita viikkoja myöhemmäksi, kunnes nämä linnut läksivät etelämailleen. Näistä toimenpiteistä olikin seurauksena, että Sutelassa vilisi pääskysiä kesät läpeensä aivan joka paikka täynnä. Sisähuoneissakin niitä usein lenteli. Niiden laulua ja vikkeliä liikkeitä ihailtiin. Suuri oli ilo keväällä, kun pääskyset tulivat. Sittenpä saivatkin kasvitarhan kasvit menestyä syöpäläisiltä rauhassa. (KK)