22. kuukausi jatko-opiskelijana

Kuten syyskuussa lomailun aloittaessa arvasin, sen lopettaminen oli hankalaa. Tilannetta en auttanut ollenkaan sillä, että kyllästyneenä aikapaineessa tehdyn B (vai C?)-laadun tuottamiseen päätin elää loppuvuoden ilman tiukkoja tavoitteita. Ja mitä tapahtuu kun ei ole tavoitteita...

Viime kuun äheltämisestä tuli alkukuusta näkyviin Ahvenkoski-tekstini. Kun kirjoittaa aiheesta, joka ei ole ketään kiinnostanut, ei pitäisi olla yllättynyt, ettei tuotos herätä suurta intoa millään suunnalla. Tämän suremisen sijaan yritän uskoa, että emeritusproffan kolmella taputusemojilla varustama kommentti "Mainiota" ei ollut sarkastinen. Kukaan muu kun ei mitään sanonutkaan. (Muistilappu itselle: anna positiivista palautetta aina kun näet siihen jotain aihetta.)

Siis masensi ja aikaansaamattomuus masensi lisää, joten alkukuu ei ollut kivaa. Tilannetta ei yhtään parantanut se, australialainen vloggaava dekaani Tara Brabazon päätti vaihtaa duunia. Ikään kuin läksiäislahjaksi kyllä julkaisi videon How to complete a PhD without a supervisor. Sellaista innostavaa ja ideoita antavaa ohjausta, jota juuri aloittanut tubettaja kuvasi videollaan

"It's a wealth of information at the very beginning of your first meeting, basically your supervisors just throw things out at you over like a very brief hour period between the two of them. [...] and then my second supervisor was just like 'oh, what about this, what about this, what about this, have you considered this, this, this, this, this...'"

on mielestäni mahdotonta korvata muulla aktiviteetilla, joten en yllättynyt, kun Brabazonin 10 vinkkiä olivat tiivistettävissä paljoa informaatiota hävittämättä sanoihin itsensä johtaminen, itsensä ohjaaminen ja itsensä motivoiminen. Rinse and repeat. 

Mistä puheen ollen yritin toki noudattaa jo hyväksi koettuja käynnistyskeinoja. Hiuksissa ei ollut mitään leikattavaa (kuten heinäkuussa), joten yritin tarttua kirjaan toisensa jälkeen. Aikanaan löytyi se, jossa olikin aivan muuta hyödyllistä kuin odotin ja tutkimus alkoi taas tuntua mielekkäältä tekemiseltä. 

Varsinkin, kun yksi näistä hyödyllisistä pointeista johdatti toiseen kirjaan, jonka voimalla sain muotoiltua FB:n 1700-luvun tutkijoille pitkään vaivanneen kysymyksen. Se tuotti ihanilta ihmisiltä hyödyllisiä vastauksia ja yksi tanskalainen kertoi tehneensä aiheeseen liityvän väikkärin lähes 10 vuotta sitten. Olisihan sen teoriassa voinut löytää muutenkin, mutta kun kerran eletään 2020-lukua... niin kyseinen väikkäri löytyi virallisen julkaisuarkiston sijaan pdf:iä imuroivalta sivustolta. Taiv. kiitos, että löytyi jostain, sillä tanskan heitän mielelläni konekääntäjään. Englanninkielisen artikkelinsa pdf-version sain tiskin alta tuttavalta, sillä verkostuminen.

Mitä pääsin pitkästä aikaa tekemään fyysiseen tilaan 1700-luvun symposiumiin. Olin kyllä kauhistunut vähäisestä määrästä tuttuja ihmisiä ja toivon, että tilannetta selittää painotus itselleni vieraampaan taiteelliseen ja esteettiseen tutkimukseen. Vähäisiä tutustumisyrityksiäni puolestaan selitän puolentoista vuoden ihmiskontaktittomuudella.

Symposiumin jälkeen kuukaudesta oli jäljellä enää kolmannes ja oli Ihan Pakko ryhdistäytyä tekemään esityksiä Crises-seminaariin, johon olin päässyt 1700-luvun nälänhädän jutulla, ja Arkistoyhdistyksen syysseminaariin, johon minut oli kutsuttu puhumaan kokemusasiantuntijana digitoitujen arkistomateriaalien käytöstä. 

Näiden lomassa, aiemman menestyksen inspiroimana, lähetin täysin tuntemattomalle (tai tunnen kyllä suomalaisen historioitsijan, joka oli kanssaan samassa kirjaprojektissa) saksalaiselle proffalle tiedustelun kysymyksestä, johon Google ja surkea saksani eivät ole löytäneet vastausta. Kynnys oli normaalia korkeammalla, sillä saksalaisten formaalius on kaukana omasta viestinnästäni ja mitäs intressiä ulkomaisella on satunnaista kysyjää auttaa. Mutta kuten esivanhemmat ovat todenneet: "ei se ota, ellei annakaan" ja "tyhjän saa pyytämättäkin". Sainkin asiallisen ja kohteliaan vastauksen parissa päivässä.

Esityksistä Arkistoyhdistykselle pidetty ei mennyt penkin alle, joten surkea kuukausi sai nousujohtoisen lopun. Huomisena blogitekstinä puhumani lyhennelmä. 

Kuvitus: ajoittamaton ja tekijätön Månadsbild: Oktober, Nationalmuseum CC BY-SA 4.0