Viikon piispa: Olavi Maununpoika

Silloin palasi näet kesäksi Suomessa käymään Maunu-piispan aviottomana syntynyt poika, Olavi, joka kyllä kulki piispan veljenpojan nimellä, mutta, jonka koko Kuusisto hänen omakseen tiesi ja jota hän ulkomaiden yliopistoissa kustansi. Tämä nuori Olavi-maisteri, pitkästä ajasta taas kerran kotiinsa palattuaan, rakasti nuoruutensa huvituksia, kalastusta ja metsästystä, ja soutumiehekseen saaristoon hän otti usein mukaansa Heinon, kun tämä piispanlinnassa majaili. Ja kun he päivän olivat vesillä retkeilleet ja illalla palasivat Kuusiston lämpimiin suojiin, silloin istahtivat oppinut maisteri ja vanha piispa takan ääreen iltatarinaa pitämään niistä suuren maailman monenkirjavista kuulumisista, joiden vilkkailla luomasijoilla Maunu-piispa itse oli nuorempana viipynyt ja joiden myöhemmistä vaiheista nyt nuori maisteri ihastuneena kertoi. 

Näin halusi esittää piispan ja tulevan piispan välisen suhteen Santeri Ivalo. Nykyään pidetään todennäköisempänä, että Olavi oli Maunun serkun poika tai muu sukulainen. Isänsä lienee ollut rälssimies Rengosta. Maunun suojattina Olavi lähti vuoden 1425 paikkeilla Pariisin yliopistoon opiskelemaan ja sai maisterin paperit huhtikuussa 1428. Kari Hintsala on blogiteksteissään Opiskelua keskiajan Pariisissa (osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7) kertonut ajan opiskelusta ja Pariisista.

Kyösti Vilkuna kuvitteli Maunun ja Suomeen palanneen Olavin keskustelleen näin:

"Siellä on, kuulen ma, tapahtunut suuria mullistuksia, joista meillä täällä Europan pohjoisnurkassa on vielä varsin vaillinaiset tiedot. Ranskalaiset ovat siis saaneet pääkaupunkinsa takaisin?"

"Niin, huhtikuun kolmantenatoista päivänä avasivat Parisin porvarit kaupunginportit ranskalaiselle sotajoukolle. Riemu oli yleinen kaupungissa ja koko yliopisto vaelsi juhlakulkueessa, kaikilla palavat vahakynttilät käsissä, Pyhän Katarinan kirkkoon Teinilaaksossa, jossa pidettiin kiitosjumalanpalvelus."

"Yliopisto on siis tehnyt täyskäännöksen, sillä etkös sinä viimeksi luonamme käydessäsi kertonut, että se oli mukana tuomitsemassa kuolemaan sitä… kuinka häntä nyt kutsuttiinkaan?"

"Orleansin neitsyttä, niin kyllä. Mutta yliopisto yhtyi tuohon tuomioon vasta ankarain kinastelujen jälkeen, sillä lähes toinen puoli yliopistoa piti Jeanne d'Arc'ia Jumalan lähettämänä eikä minään noitana. Näihin kuuluin minäkin, kuten tiedät silloisista keskusteluistamme. Sen vuoksi valittiin minut englantilaisen kansakunnan puolesta siihen lähetyskuntaan, joka sai tehtäväkseen rakentaa sovinnon yliopiston ja kuningas Kaarlen välillä."

Oltuaan Suomessa muutamia vuosia Kirkkonummen kirkkoherrana, Olavi palasi Pariisiin vuosiksi 1433-1438 opiskelemaan lisää toimien myös itse opettajana ja yliopiston rehtorinakin. Poissaolo ei haitannut urakehitystä kotimaassa, sillä hänet valittiin Turun tuomiokapitulin arkkiteiniksi vuonna 1436 ja sitten tuomiorovastiksi, mitä tointa hän palattuaan Suomeen vuonna 1438 alkoi hoitamaan.

Työtehtävänsä piispan apulaisena veivät Olavin ulkomaille vielä useita kertoja, vuonna 1445 hän kävi Roomassa paavin luona ja oli kaupungssa uudelleen jo viisi vuotta myöhemmin mukanaan Maunun erokirje ja oma nimityksensä piispaksi.

Olavi Maununpojan sinetti
Hausen: Finlands medeltidssigill  / Wikimedia 

Olavin aikana jatkui kirkollinen rakennustoiminta niin tuomiokirkossa kuin pitkin hiippakuntaakin. Juustenin kronikassa piispuuskautensa merkkitapahtumiin kuuluu kahdeksantena vuonna Turun kaupungin palo salamasta alkaneena. Ja "Apostoli Mattiaan päivänä Herran vuonna 1460, piispuuskautensa kymmenentenä vuonna hän otti hartaasti vastaan kirkon sakramentit ja astui kaiken lihan tielle Turun piispantalossa, ja hänet haudattiin Kristuksen ruumiin kuoriin edeltäjänsä herra Maunun vasemmalle puolelle."

Lähteet:
Paavali Juusten: Suomen piispainkronikka. Suomennos ja selitykset Simo Heininen. SKST 476. 1988
Ari-Pekka Palola: Olaus Magni. Kansallisbiografia

Wikipedia: Olavi Maununpoika
Santeri Ivalo: Erämaan taistelu
Kyösti Wilkuna: Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia

Kuva Notre Damen kohokuvasta Eino Railon kirjasta Yleisen kirjallisuuden historia. Toinen osa, Keskiaika, varhaisrenessanssi.