Kiskon Mommolan Sofi Rosell

Mommolan päärakennus. Valokuva Maija Matikka/Museovirasto. CC BY 4.0

Naisten äänessä 10/1911 julkaistu muistokirjoitus loppui sanoihin "ja varmasti tulee Mommolan ja Kiskon pitäjän historiaan ikuisiksi ajoiksi piirretyksi kunnioituksella ja rakkaudella nimi Sofi Rosell." En tiedä muistetaanko Rosellia Kiskossa, mutta ainakaan Museoviraston rakennusympäristösivulla ja Mommolan rakennusinventoinnista ei hänen nimeään löydy. Tätä kirjoittaessani häntä ei ole merkitty edes äitinsä lapseksi Geniin.

Sofi Rosell syntyi Turussa 6.5.1836 vanhempinaan piirilääkäri Gustaf Rosell ja Katarina Sofia Hjelmerus. Äidinisänsä Kristian Hjelmerus oli kuollut vuotta aikaisemmin. Hänen appensa Matts Augustinin vuonna 1801 ostama Mommola Kiskossa tuli Rosellille tutuksi lapsena kesänviettopaikkana ja isänsä kuoltua vuonna 1842 siitä tuli pysyvä kotinsa loppuelämäkseen. Pikkusisko Carolina meni Mommolasta miehelään 7.7.1869, mutta Rosell jäi vuoteen 1894 eläneen äitinsä asuinkumppaniksi.

Lapsuudestaan Naisten ääneen kirjoittanut toteaa, että "Taitavien kotiopettajattarien johdolla sai hän koulusivistyksensä, ja olipa Fia niin etevä kasvien tuntija esim. että hän vielä vanhoillakin päivillään saattoi opastaa ylioppilaita kasvien keräyksessä ja tutkimisessa." Osana kasvatusta äitinsä oli 15-vuotiaalle syntymäpäivänä antanut kirjeen, jossa "luettelee hän pikku Fiallensa tämän heikkouksia ja vikoja ja pyytää lastansa joka vuosi tutkimaan itseänsä, josko on voinut näitä voittaa, ja sanoo äiti lopuksi että meidän ihmisten, tullaksemme onnellisiksi ja hyviksi, tulee voida unohtaa itsemme. Tätä kirjettä on Fia uskollisesti säilyttänyt 60 vuotta, ja lukenut joka syntymäpäivänsä aamuna."

Sisarensa kuoltua vuonna 1877 Rosell (Naisten äänessä kerrotun mukaan) "lunasti hän itselleen tämän perillisiltä Mommolan ja hoiti sitä yksin uskollisten palvelijainsa avulla."

Mallikelpoinen oli järjestys tässä kodissa. Lattiat lumivalkeat, kotikutoiset matot käytävinä ja huonekalusto vanhanaikainen; — porstuakin kodikkaasti sisustettuna ystävällisen näköisenä ja tervehti tulijata! Ja askareet sujuivat siellä hiljaa ja melutta kellon mukaan, ei tuntunut talossa koskaan olevan kiirettä eikä epäjärjestystä.

Äitinsä kuoltua Mommolaan muutti Rosellin seuraksi tämän lapsuudenystävä Sophie Clayhills, jonka äiti Helena Gustawa Jylén, oltuaan Rosellin äidin kotiopettajatar, oli 19.9.1833 Mommolasta käsin mennyt naimisiin johtaja Thomas Clayhillsin kanssa. (Sophie Clayhills kuoli 16.7.1913, mistä löytyy lehdistä vain maininta Tammerfors Nyheterissä 2.1.1914.)

En tiedä onko Uuteen Auraan 11.6.1911 kirjoittanut sama ihminen kuin Naisten ääneen, mutta yhteenveto Rosellin elämästä on hyvin samanoloinen:

Vainaja kuului vanhan ajan vaatimattomiin ja herttaisiin henkilöihin, jonka kristillistä lämpöä uhkuva koti oli avoinna yhtä hyvin alhaisille kuin ylhäisillekin. Kaikki ilman eroitusta olivat tervetulleita ja sama sydämellinen kohtelu tuli jokaisen osaksi. Apua tarvitsevat varsinkin olivat lähellä hänen sydäntänsä. Välttääkseen ihmisten kiitosta hänellä oli tapana antaa avustusta hiljaisuudessa niin huomaamatta kuin mahdollista. Lukemattomat köyhät kiitollisuudella muistelevat armeliasta vainajaa. Mitä herttaisin suhde vallitsi hänen ja lukuisten alustalaisten välillä. Se oli ihanteellisen patriarkkaalinen, kaikki kuuluivat samaan perheeseen, eikä ajan tyytymättömyyden henki kyennyt järkyttämään tuota herttaista suhdetta, sillä vainaja asetti aina alustalaistensa edut ensi- ja oman etunsa viimeiseen sijaan. Vainajaa muistelevat kaipauksella lähinnä 3 sisaren lasta, lukuisat alustalaiset sekä lukemattomat ystävät. 

Sofi Rosell kuoli 7.6.1911.