Se tavallinen tarina?

Katariina Jakonen syntyi Kurkijoen Tervuksessa 15.3.1814. Kastettujen listassa vanhemmillaan Bertill Jakosella ja Anna Sinkkosella ei ole mitään titteleitä, kuin ei muillakaan. Rippikirja 1811-18 ei valaise tilannetta olennaisesti, mutta Katihan puhtaaksikirjoittajan mielestä kyseessä on talonpoikien sivu. Rippikirjassa 1819-35 perhe on vastaavalla sivulla Marianvaaran kylässä. Siellä kuoli Katarinan äiti vuonna 1822 ja isä vuonna 1835.

Rippikirjassa 1837-79 s. 164 Katariinalla on merkintä ripityksestä salavuoteuden tähden. Hän oli synnyttänyt 31.5.1843 Anton-pojan, joka sai kasteessa toiseksi kummikseen kirkkoherran vaimon. Kirkkoherran ja vaimonsa tyttärentyttären tyttärentytär muisteli sata vuotta myöhemmin, että

muuan nuori pappismies, rovastin apulainen, oli käyttänyt hyväkseen Katin nuoruutta ja kauneutta ja tavallaan tuhonnut hänen elämänsä. Ruustinna sääli Kati-poloista ja tunsi edesvastuuta siitä mitä hänen kodissaan tapahtui. 

Katariina eli Kati sai Kurkijoelta muuttokirjan 22.9.1848 Parikkalaan. Siellä hänet merkitään rippikirjassa 1841-54 s. 253 kappalaisen torpparien ja palvelusväen joukkoon eli ruustinna on voinut hyvinkin paikan järjestää. Kirjasta 1855-65 s. 726 näkyy, että Anton pääsi ripille vuonna 1859 ja Kati sai muuttokirjan Haminaan seuraavana vuonna.

Haminan lähetystössä asui ruustinnan tyttärentyttären tytär, jolle jo mainitun kronikoitsijan mukaan siirtyi vastuu Katista Vilniemen kartanon ohella. Tämä tytär eli Helena Melart meni juhannuksena 1863 naimisiin Zachris Joachim Cleven kanssa ja pari muutti Helsinkiin (RK 1855-69 s. 451). 

Helsinkiin muuttaessaan nuori perheenemäntä otti kotikartanosta mukaansa lehmän - siihen aikaanhan pääkaupungin kaduilla kulkevat lehmät olivat varsin tavallinen näky. Vilniemeläinen lehmä, joka oli tottunut kartanon vesiperäisen maan kasvattamaan heinään, ei kuitenkaan sopeutunut Helsingin oloihin ja apilaruokaan, vaan oli palautettava kotilaitumille.

Mahdollisesti Kati Jakonen muutti lehmän ja nuoren rouvan kanssa Helsinkiin. Lapsikatraan keskivaiheilla 5.8.1871 syntynyt Gunilla muistelee, että

Kati-mummo oli aina hyvin siististi pukeutunut ja hoivaili meitä lapsia koetellulla uskollisuudella.
Muistan miten Kati-mummo eräänä talvipäivänä veti Mathilda-sisartani ja minua lasten reessä jään yli Viaporiin. Veljeni käveli vieressä. Olimme kai vielä aika pieniä, koska me tytöt mhduimme samaan lasten rekeen. Mieleeni on kuitenkin painunut tapauksia ja sanoja tuolta retkeltä. Linnoituksen portin luona Kati-mummo pysähtyi ja sanoi: "Tämä linna on Suomen turva." Sitten hän vei meidät Ehrenvärdin haudalle ja selitti hänen luoneen tämän linnoituksen. Kati-mummo ymmärsi isänmaan asioita. Jo lapsina saimme kodistamme isänmaanrakkauden kipinän sieluumme.

... Sairaana olin ollut silloinkin, kun oli Aleksanteri II:n hallitsijana olon 25-vuotisjuhla ja Helsinkiin oli Senaatintorille järjestetty juhlavalaistus. Isän ja äidin kesken käytiin neuvotteluja pääsisinkö minäkin sitä katsomaan. Isä pelkäsi minun uudelleen vilustuvan, mutta äiti arveli etten kenties koskaan tulisi näkemään mitään niin suurenmoista. Niinpä minut puettiin lämpimästi, ja Kati-mummon mukana pääsin katsomaan juhlavalaistusta. Vieläkin muistan tarkkaan yliopiston seinämän koristelun.  

Kati Jakonen on siis todennäköisesti asunut Gunillan muistamassa kaupunkikodissa Kirkkokatu 4:ssä

Talon omistajan nimi oli Marjalin. Kun portaita noustiin kolmanteen kerrokseen ja avattiin oikeanpuolinen ovi, tultiin ensiksi suurehkoon eteiseen, josta oikeanpuolinen ovi johti suureen saliin ja vasemmanpuolinen isän huoneeseen. Isän huoneessa oli paljon kirjoja ja von Wrightin maalauksia. Niitä oli myös salissa.  

Gunilla Cleven yhdessä Tyyni Tuulion kanssa kirjoittama muistelma Vilniemen professori ja hänen perheensä on Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa signumilla 1981:46