Rosnäsin rouva

Asikkalan Rosnäs on täällä vilahtanut eteen tulleen vanhan lehtileikkeen myötä. Joitakin vuosikymmeniä sitä myöhemmin tilaa emännöi 17.12.1795 syntynyt Ester Sofia Ström (o.s. Kiljander), joka oli jäänyt leskeksi syksyllä 1839. Koti ja yhteiskunta 2/1899:ssa julkaistun L. T.:n muistelman mukaan hän 1800-luvun puolivälissä oli

jo monta vuotta sairastanut hengenahdistusta, jonka vuoksi hänet tavallisesti nähtiin täysin puettuna lepäävän sängyssään. Kuitenkaan ei hän aikaansa kuluttanut toimettomana, vaan ahkerasti kutoen mitä hienointa sukkaa tahi sanomalehteä lukien tahi tutkien jotakin lääkärinkirjaa. Koolleen oli hän vähäinen ja kasvojen piirteet olivat tavattoman terävät, vaikka, vanhuksen korkeaan ikään katsoen, verraten nuorekkaat. Vähäisen hän tavallisesti puheli, mutta lausui sanottavansa usein sangen terävästi. Sillä häntä ei huvittanut jokapäiväisten asiain laverteleminen; sen sijaan saattoi hän virkistyä miellyttävästä ja älykkäästä keskustelusta jonkun sivistyneen miehen seurassa, niin että jaksoi päiväkauden istua ja vilkkaasti keskustella sohvan kulmaan pantujen tyynyjen varassa. 

Talo olikin aina täynnä vierasta väkeä. Tänne tulvaili näet sairaita idästä ja lännestä, sillä rouvan suuri lääkärintaito oli laajalti tunnettu ja varsinaisen lääkärin saanti lienee siihen aikaan ollut vaikeata. Varsinkin silmätautisia paranteli rouva suurella menestyksellä. Yksi hänen tyttäristään oli hänellä aina apuna näissä toimissa. Tapahtui myöskin niin, että rouva, heikkoudestaan huolimatta, salli kulettaa itsensä pitkienkin matkojen päässä olevain sairaiden luokse, jolloin sama tytär aina oli hänen mukanaan. Tällaisilla matkoilla oli vanhus hyvin varovasti kannettava ajoneuvoihin ja yhtä varovasti kuletettava perille.

[...]Tähän kotiin lähettivät monet vanhemmat myöskin tyttäriään kasvatettaviksi ja opetettaviksi. [...] Usein ryhtyi vanhus itsekin opetustyöhön, mutta enemmiten oli se hänen tyttärilleen uskottu. Vähäiset olivat vaatimukset tässä maksuttomassa koulussa, jossa pääasiana pidettiin uskonnon ensialkeiden teroittamista. Lisäksi tuli neuvoja seuraelämän vaatimuksista ja taloudellisia ohjeita, mutta senaikuisissa käsitöissä saivat tytöt olla sangen uutteria. Tietysti ei opetus ollut yhtä säännöllistä kuin varsinaisen koulun, vaan tapahtui siirto toisesta aineesta toiseen kullakin hetkellä vallitsevan mielialan vaatimuksesta. Mutta opetus tämäkin oli paremman puutteessa erinomaisen hyödyllistä. 

Paitse "herraskasvatteja" hoidettiin talossa myöskin useita turvattomia lapsia. Muistan vielä varsin hyvin erään talvi-illan, jolloin yksi talon tyttäristä läksi noutamaan muuanta pientä tyttöä, jonka kurjasta tilasta hän oli kuullut puhuttavan. Tytön toikin hän tullessaan kotia, ja kylläpä se raukka olikin avun tarpeessa! Kuin lapsi viimein viikkojen kuluttua oli saatu puhtaaksi, pantiin hänet herrastyttöjen "kamaripiiaksi".

Kertoja tuskin on erehtynyt talosta, vaikka rippikirjan 1851-62 mukaan Ström asui Anianpellon kartanolla ja kuoli Loviisassa, jonne tyttärensä oli avioliiton myötä muuttanut. L. T. kuvaa Rosnäsiä näin yksityiskohtaisesti

Suuren järven rannalla on muudan vanha herastalo. Sen entinen päärakennus, huolimatta korkeasta ijästään, seisoo vieläkin asuttavassa kunnossa, puutarhan ympäröimänä. Huoneet ovat pienet ja matalat, kuten vanhoissa rakennuksissa on tavallista, keittiö lienee niistä ollut suurin. Kaksi suurta yliskammaria ynnä monikomeroinen ullakko muodostavat rakennuksen yläkerran. Kaikkea tätä peittää taitettu, nykyään päreistä ladottu katto. Rakennuksen edustaa koristelee lasiveranna, muistuttaen muodikasta koristetta vanhassa hatturämässä. Kutka kaikki kartanoa ovat aikain kuluessa omistaneet, sitä tämän kirjoittajan olisi vaikea sanoa. Nimenä on sillä Rosnäs, joka kaiketikin johtuu eräästä villiruusuja kasvavasta niemekkeestä, joka ulkonee talon rannasta.

Ruusun kuva kirjasta "Little folks in Busy-land" (1916)