Kaisojen nimipäivän kunniaksi Jokamiehen viikkolehdessä 27/1912 julkaistu "kotipaikkatarina Kärkölästä", josta olisi kiva saada lisätietoa kommentteihin. Onko vastaavaa kerrottu toisaallakin?
RIITA oli syntynyt siitä kuka Kärkölän pitäjän Koukun kylässä olisi oleva oikea esivallan edustaja veronkannossa. Siinä asemassa halusi moni olla, sillä siitä aina herahti vähän omaankin hinkaloon ja olihan veronkantajalla sitäpaitse jonkimmoinen käskijävaltakin kylän muiden asukkaiden suhteen. Kaisa-emäntä, jonka miesvainaja oli ollut veronkantaja-herra, katsoi olevansa oikeutettu perimään miehensä jälkeen hänen veronkanto-oikeutensakin ja kun kylässä oli muitakin, jotka virkaa halusivat, jätettiin juttu oikeuden ratkaistavaksi.
Kun oikeuden päätös vihdoin julistettiin oli se Kaisa-emännän eduksi. Siinä Kaisa julistettiin kylän veronkantajaksi, isännäksi ja käskijäksi.
Asia oli siten ratkaistu, mutta päätökseltä puuttui vielä kuninkaan vahvistus. Oikeuden pöytäkirjat oli saatettava Ruotsiin ja asiakirjojen kuletuksesta edes ja takaisin oli asianomaisen itsensä huolehdittava.
Jonkun aikaa asiaa mietittyään, kuulusti Kaisa ystäviensäkin mieltä ja nämä kehoittivat Kaisan valjastamaan hevosensa, panemaan pussillisen maltaita rekeensä, pöytäkirjat poveensa ja ajamaan Turkuun, jossa muuan "asianajotoimisto" huolehti tällaisista asioista kohtuullista palkkiota vastaan. Pussillinen maltaita oli hyvänlainen palkkio, sillä maltailla oli hyvä menekki, koska ne voitiin helposti muuttaa rahaksi.
Hyvä neuvo oli saatu, mutta Kaisa oli liian saita sitä totellakseen. Itsepäisenä lähti hän jalkapatikassa kiertämään Pohjanlahtea saapuakseen siten itse Tukholmaan kuninkaan puheille.
Kaisa läksi matkalle kaikessa hiljaisuudessa, mutta varovaisuudesta huolimatta saivat hänen riitapuolensa vihiä siitä, millä tavoin Kaisa oli lähtenyt asialleen vahvistusta saamaan. Heidät valtasi suuri kiusaus — virka oli tuottava. He väärensivät oikeuden pöytäkirjat ja lähettävät ne Turun kautta Ruotsiin, jossa tuota pikaa saivat niille vahvistuksen.
Kun Kaisa sitten vihdoin saapuu kuninkaan luokse, on tämä jo aikoja takaperin antanut vahvistuksensa samasta asiasta tehdylle pöytäkirjalle ja hädin tuskin välttäen tyrmän palaa Kaisa tyhjin toimin takaisin samaa tietä kuin on Tukholmaan tullutkin.
Muistoksi matkastaan sai Kaisa kotiin palattuaan haukkumanimen Ruotsin-Kaisa, jolla nimellä häntä kutsuttiin kuolemaansa saakka.
Ennen matkalle lähtöään oli Kaisa rakennuttanut komean kaksikerroksisen aitan, jossa aikoi säilyttää kokoomansa rikkaudet. Aitta jäi sillä kertaa kylmille, mutta seisoi se paikallaan yli sata vuotta. Mainittu aitta purettiin vasta joku vuosi sitten. Sen otsikossa oli ollut vuosilukukin, mutta uudestarakennettaessa on se hävinnyt. Jotkut ovat kuitenkin muistavinaan, että se oli 17:nen vuosisadan viimeiseltä puoliskolta.
Kuva kirjasta Stockholm under Medeltiden och Vasatiden, kort framställning af H. Hildebrand, F. Lilljekvist, Gustaf Upmark och F. U. Wrangel, etc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti