Tuotteistettu Ravattula

Matkustin siis lauantaiksi Turkuun ja nautittuani taidemuseoiden annista (vahva suositus Turun taidemuseon juuri avautuneelle Haartman & Munsterhjelm & Salokivi -katsaukselle) istahdin melkein eturiviin kuuntelemaan Ravattulan tutkimusten antia.

Ensimmäisenä Ravattulan Kirkkomäen tutkimuksia johtava Juha Ruohonen esitteli kaksi helaa, jotka kuvioidensa puolesta ovat samaa sarjaa, vaikka eivät täysin identtiset.

Toisessa helassa oli kiinni pala nahkaa, joten ne lienevät olleet osa vyötä. Jännästi toinen on löytynyt kirkon sisäpuolelta ja toinen ulkopuolelta. Onko vyön omistaja haudattu reilusti ennen kirkon rakentamista? Radiohiiliajoitukseen 1040-1210 ajatus ei sovi.

Ruohonen käytti sijaintia enemmän aikaa siihen, että mielestään helavyöt kuuluvat viikinkiaikaan. Minä puolestani muistin nähneeni hopeavöistä tietoa kerätessäni keskiaikaisia versioita (joista pari blogitekstin kuvituksena) enkä ymmärtänyt ongelmaa. (Ehkä heloilla ja muilla metallikoristeilla on ero, joka on mennyt minulta ohi.)

(Helojen pohjalta muokattu riipus on myynnissä ja tuloilla tuetaan Ravattulan tutkimusta.)

Siiri Tuomenoja puhui sitten Ristimäen hautamerkeistä, joista yksi oli tuotu näytillekin (kivi yllä olevassa kuvassa). Olen ollut niin tottunut ajatukseen puisista merkeistä, että tuli täytenä yllätyksenä, että merkittävässä osassa näistä kristinuskon varhaisajan haudoista oli kivisiä merkkejä. Kovin vakiintuneita tavat eivät ole olleet. Joskus kivistä on tehty ladelma, joskus ne ovat pystyssä jaloissa, keskellä tai pään päässä ja joskus kivet kertovat tukeneensa kauan sitten kadonnutta puista merkkiä.

Tuomenoja esitti myös Suomen muut tunnetut varhaiset hautakivet, jotka ovat kaiverrettuja tai muuten muokattuja ja tuontitavaraa. Toisin kuin Ristimäellä, joissa kivet on käytetty sellaisenaan. Laakean ladelman verrokkina voi pitää Ruotsista tunnettuja "Eskiltuna-arkkuja", joita en muista aiemmin nähneeni. Hieman hämäränä tuli mieleeni Maltalla nähty vaakasuora hautakivi, joka taisi olla muslimien.

(Hautamuistomerkkejä ei ollut vielä myynnissä.)

Kahvitauon jälkeen puhuttiin naisten asuista. Kalvoista ei saanut ottaa julkaistavaksi kuvia, mutta tälle epätarkalle otokselleni sain Ruohoselta luvan. Jaana Riikonen näytti haudasta löytyneen kampauksen rekonstruktion mallinaan Siiri Tuomenoja.

Viitan pronssispiraalikoristelua.
Tiedotteen yhteydessä
tarjottu lehdistökuva

Riikonen sai nyt rauhassa pitää esityksen, joka Ildiko Lehtisen juhlaseminaarissa keskeytyi. Ennenstään tutulla alkupuolella hän selitti miten tulkinnat Varsinais-Suomen haudoista löytyneistä päähinejäänteistä ovat kehittyneet. Ristimäki on tarjonnut lisämateriaalia eli malli on ainakin ollut yleinen. Löytöjen lisäksi pitää tehdä kokeiluja, joiden merkitystä korosti myös pronssispiraaleista puhunut Veronika Paschenko.

Lopuksi julkistettiin mittava kokeilu eli Ravattulan muinaispukuhanke, jonka tavoitteena on valmis puku vuoden 2020 alkuun mennessä. Ainesta oli hämmentävän paljon, sillä yhdestä haudasta oli löytynyt suhteellisen iso kangaskappale, jonka saumoista päätellen malli on astetta modernimpi kuin tähän mennessä tehdyt muinaispuvut. Ja säärisiteiden sijaan haudassa oli ommellut sukat. Aikojen muutoksesta kertoo todennäköisesti sekin, että haudassa oli vain yksi solki.

Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea Turun yliopiston tiedotteen. Aikanaan selviää jaetaanko malli avoimena tietona vai rahaa vastaan.

P. S. Ravattulan tutkimuksia voi tukea tuoteostojen lisäksi myös liittymällä Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:hyn.
P. S. 2. Seminaarissa istui vieressäni Kari Hintsala, joka ei kirjoittanut sanaakaan muistiin, mutta teki kumminkin blogipostauksen.