Kirjeitä nälän, sodan ja ruton Suomesta

Pietarsaaren postimestari Jakob Graan kirjoitti 31.3.1698 kansliakollegiolle kirjeen, jossa m.m. selittää, että...

...olen hoitanut postimestarinvirkaa Pietarsaaressa useampia vuosia, jonka aikana olen matkaansaattanut velkaa valtiolle näinä vaikeina vuosina ja nälänhädän aikana, jotten minä vaimoni kanssa ja 9 pientä lasta kuolisi nälkään ja kun sen olen tehnyt ainoastaan hädän pakoittamana kuin myös tämä surun aikana olen ollut pakoitettu ostamaan mustat vaatteet h. maaherran käskystä; jonka vuoksi anon nöyrimmästi, ettei minulta vaadittaisi mitään korkoa velalleni, jonka minä kyllä tulen täyttämään, vaikkakin täydyn syödä sellaista ruokaa, mitä ei edes ennen ole eläimillekään annettu; ja koska olen kuullut, että armollinen kuninkaamme on luvannut ensi avoveden aikana lähettää 5000 tynnyriä viljaa, olisi, toivottavaa, että köyhä virkamies saisi siitä vähän lunastaa voidakseen sekoittaa olkileipään; ja kun hätä on niin suuri ei minulla ole enää muuta toivoa kuin Jumalaan, meidän armolliseen kuninkaaseen ja teidän kreivilliseen korkeuteen, jolta pyydän apua hädässäni itselleni ja monille pienilleni.

Vuonna 1695 Porkkalanniemellä postinhoitajana aloittanut Mårten Brenner kirjoitti  mahdollisesti saman nälänhädän aikana ylipostitirehtöörille, että tämä

olisi niin armollinen ja toimittaisi Räävelin kenraalikuvernööriltä lupaa, että saisin tuoda rahalla vapaasti joitakuita tynnöreitä viljaa, että voisin saada elatuksekseni, koska täällä Suomessa on hyvin ankara aika, niin että täällä syödään rentukkaa (caltha palustris), pettua ja ohdakkeita, johon kansa on ollut tottumaton; joku viikko sitten lähetin vaimoni Rääveliin, jossa hän teki pyynnön h. kenraalikuvernöörille, mutta ei hän saanut jyvääkään.

Kun Helsingin postimestari Erich Thomasson oli kuollut ruttoon alkusyksystä 1710, Torsten Burgman otti toimensa tilapäisesti ja kirjoitti, että

postitalolliset sairastuvat ja kuolevat, jonka vuoksi postit täytyy lähettää vuokrahevosilla. Rutto on täällä niin suuri, että tuskin 20 kaupungin asukasta on jälellä, joista osa sairaina, tauti näkyy eniten liikkuvan saaristossa Turkuun päin, monta taloa autiona. Hämeessä ovat vielä, Jumalan kiitos, terveenä, mutta kukaan ei uskalla tulla kaupunkiin, olemme täällä niinkuin saarretussa linnassa, kahteen kuukauteen ei ainoakaan talonpoika ole käynyt täällä, jos lähetämme maalle hakemaan ravintoa, ei kukaan talonpoika laske sisään, oli hän vaikka parempi kuin ystävä. Herra ole meille armollinen ja suojele sitä mikä on jälellä, minun luonani on kohta kaikki puhdasta, minä ja yksi poikani elää, hyvä vaimoni, kaksi lasta ja kaikki palvelijani ovat kuolleet, 10 viikkoa sitten oli meitä 18 henkeä.
Tuomari Hamenius-vainajan leski, tämän palvelija, tytär velivainajani leski 5 lapsen kera, rengit, piiat, kaikki kuolleet.
Kynäni, on niin heikko selittämään kaikkea sitä kurjuutta, jossa elämme, toinen ei voi toistaan auttaa, vaikka antaisi kultaa, ei saa miestä eikä vaimoa auttamaan ruumista hautaan, kaupunkimme yli on suuri synti rangaistus, olemme paljon syntiä tehneet, Jumala antakoon meille anteeksi ennenkuin kaikki kansa on menehtynyt.
Rovasti Ignatius [kuoli 19.10.1710] oli eilen illalla luonani hyvin murheisena, hän käskee tervehtimään, kaikki hänen joukko kuollut, aivan yksin talossaan. Postimestari Thomsson vaimoineen ja lapsineen, paitsi yhtä, kuolleet.
Meidän hyvä maaherramme on Hämeessä täyttääkseen harvenneita rykmenttejä. Kaupunki on tyhjä ja onnellisia ne, jotka ovat päässeet parempaan ilmanalaan, jota minäkin mielelläni tekisin, mutta en pääse postin takia, Jumala auttakoon minua syntistä.

Lähteet:
J. K.: Postihistoriaa. Postitorvi 6-7/1929
Ernst Grape: Postkontor och postmästare. 1951, s. 799-800, 805, 839

Kuva: "Pia desideria: or, divine addresses : in three books. Illustrated with XLVII. copper-plates" (1690)