Esaias Toikander, joka sukuseuran tauluston (
pdf) mukaan syntyi Sippolassa 23.1.1830 ja kuoli siellä 12.3.1918, kertoi raittiusliikkeen Kylväjä-lehdessä 39/1901, että
Kun olin täyttänyt 10 vuotta, silloin olin ensimäisen kerran humalassa. Kotipolton aikana oli viinaa melkein huonossakin mökissä. Tapaus minua suututti ja hävetti, mutta ei siitä pitkäksi sittenkään ollut. Muisti lapselta haihtui ja nuoruuden ikään päästyäni tarttui se sama vika uudelleen : kahdenkymmenen vuoden ijässä olin muiden viettelyksestä täysin juopuneena. Siitä sitte kului vuosia jo kymmeniä, juoppouspaheen rehottaessa, milloin missäkin kurjassa tilassa, jossa ihminen on kelpaamaton mihinkään siihen tarkoitukseen, jota varten hän on luotu. Niin kovasti oli juoppous minun vanginnut, että pikkupirut pyysivät minua täydellisesti ansaansa. Välillä kumminkin pääsin joksikin ajaksi vapaaksi juurikuin levähtämään, sillä minä kuuluin vuorojuoppojen lukuun.
Vihdoin minullekin koitti onnellisempi aika siitä vankeudestani, jota niin pitkälle kesti. Vuonna 1886 rupesi raittiusaate saamaan alaa ja perustettiin Sippolan raittiusseura. Olin siinä ensimmäinen ja vanhin jäsen niin olemassaoloni kuin ikäni puolesta. Niin olin rasitettu ja rääkätty, että tarvitsin pikaista apua, joka hyvään aikaan kerkisikin. Seuraan ruvettuani sisälliset himot vähittäin raukesivat, mutta ulkonaiset viholliset, jos niin voin sanoa, eli juomatoverit koettivat kaikilla keinoilla — osaksi väkivaltaakin tehden sammuttaa pyrintöni, mutta vihdoin pääsin voitolle. Kaikista kummempi oli se, että kaikki ne, jotka juomistani paheksuivat, paheksivat nyt raittiuttani — vieläpä osa sukulaisistanikin. Vähä kerrallaan ovat siitä kuitenkin hiljaantuneet.
Hauskempi on artikkelin anekdootti Toikanderin lukuharrastuksesta.
kerran kysyi muuan paikkakunnan sanomalehden asiamies Toikanderilta : Mitäs lehteä seppä lukee? — Kolmattakymmentä vuotta olen lukenut Sanomia Turusta, mutta tulevaksi vuodeksi tilasin Tampereen lehden, sillä kyllä minä sen Turun puolen asiat jo tunnen, kuului vastaus. Asiamies jätti lehtensä tarjoomatta, arvellen, jotta tulee se kerran minunkin vuoroni, jos vaan sepällä ikää riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti