5 luentoa yhdessä viikossa

Helsingin yliopistossa alkoi tällä viikolla uusi periodi ja pääsen taas viikkorytmiin juoksemalla luennoilla. Vieläpä paremmin kuin alkusyksystä, sillä nyt kursseja on kolme ja luentoja kolmena päivänä. Jos kirjoittaisin joka luennosta blogipäivityksen... No, aloitetaan ainakin omat ajatukseni keräävällä koonnilla.

Ensimmäisenä alkoi englanninkielisenä Suomen ja naapurialueiden arkeologia. Pahoin pelkään, että informaali arkeologiaharrastus on jättänyt tietoihini merkittäviä aukkoja, joten ajattelin kurssittautumisen vihdoin ja viimein aiheelliseksi. Kahden ensimmäisen luennon perusteella oppimistavoitteina ainakin 1) sanan archaeology sujuva kirjoitus ja 2) esihistoriamme kronologisoinnin muistaminen ulkoa - tai vähintään kampa- ja nuorakeramiikan järjestys. Kurssin suoritukseen kuuluu kuuden hengen ryhmässä tehty 15 minuutin presis, joka tuntuu vielä ylivoimaisemmalta kuin lopputentti.

Opittu: Samaan aikaan, kun (mahdollisesti "Virosta") "Suomeen" tulivat Antrean verkkokalastajat yms., "Virossa" liikkui vielä mammutteja! Minulla on dinosaurukset ja mammutit menneet ennenkin sekaisin, joten tämä pääsi yllättämään. 

Ei-arkeologisessa kurssissa Politics of Memory and Oblivion puhutaan myös englantia, mutta luentoja on puolet vähemmän. Itsenäistä lukemista on pitkä lista, jota en ole vielä päässyt katsomaan, sillä tietotekniikka. Jokaiselle luennolle pitää lukea etukäteen ja jos havittelee femmaa, pitäisi esseeseen keksiä itse lisää kirjallisuutta. Niin ja tässäkin on ryhmätyö, jonka aiheen sanelin kahdelle lapsukaiselle, jotka sattuivat kanssani ryhmääntymään. Eli pitänee olla valmis tekemään työtkin.

Kuultu ja nähty kuvia Oklahomassa olevasta museosta, joka käsittelee pommi-iskua vuonna 1995. Vastaavan suuruista iskua ei ole Suomessa tehty (eikä toivottavasti tehdäkään), mutta onko ampumatapausten ympärillä mitään muistamisen tapoja/paikkoja?

Kolmas kurssi on aineellista kulttuuria historiallisessa arkeologiassa. Tämän kurssin suorittamiseen ei liity ryhmätyötä, hallelujaa! Mutta vaaditut kirjalliset työt väistämättä paljastavat pohjatietojeni puutteet, joten tavoitteena oppiminen eikä läpipääsy kiitettävällä arvosanalla.

Eka luento alkoi teoriapläjäys-varoituksella, joka oli täysin aiheellinen. Alan ulkopuolisena olin pikkasen ulapalla, mutta tuntui hyvältä kuulla ja ymmärtää, että arkeologisen päättelyn ja kirjoittamisen takana on teoriaa, joka kehittyy. Todennäköisesti siksi osa vuosien varrella lukemistani artikkeleista on tuntunut yhtä kryptisiltä kuin Turun kulttuurihistoria.

Mammuttirekonstruktio Nordenskiöldin kirjasta The voyage of the Vega round Asia and Europe.