No niin, ensimmäinen viikko Turun yliopiston historian perusopintojen kurssia Suomen historian linjat ja murrokset. Tavasin Meinanderin Suomen historian loppupuoleltaan vauhdikkaammin ja suoritin monivalintatehtävät ei-kovin-häikäisevällä tuloksella.
Kirjan lukeminen kannatti ja ilman kurssia en olisi siihen ryhtynyt, lopettamisesta puhumattakaan. Varmasti olisin voinut omaksua enemmän tietoa, kuin nyt meni pysyväismuistiin, mutta ainakin tunnistin pari merkittävää aukkoa tiedoissa ja yhdistin aiemmin irtonaisia asioita - hetkellisesti.
Mutta onneksi koko kurssi ei ole Suomen historian kronologista läpikäyntiä, vaan tulevilla viikoilla tarkastellaan teemoja. Näin ollen kronologisen kirjan "suorittaminen" oli järkevä aloitus. (Sarjassa unohtuneita asioita: mitä materiaalia luin kronologiatestiin, joka kuului Helsingin historian perusopintoihin vuosia sitten?)
Monivalintatehtävät ovat myös järkevä suoritusmuoto, mutta että tökki paikoitellen. Jos prosenttiluku on välillä 48-68 niin onko oleellista muistaa mitä se oli täsmälleen? Näitä suuruuslukujuttuja oli muutamia, mutta yksikin tuntui liialliselta. Koska kysymyspatteristo lienee jatkuvassa käytössä ja teoriassa tänne voisi joku suorittaja eksyä, kommentoin lähemmin vain yhtä kysymystä.
Nipotusmoodiin päästyäni, (huvin vuoksi) vielä pari pointtia Meinanderin viimeisestä Ruotsin vallan luvusta Tukholmasta Pietariin. (Pietaria hän kutsuu jatkuvasti Nevan kaupungiksi, mutta jostain syystä ei sentään tuossa otsikossa.)
Helsingin yliopiston proffana Meinander minimoi 1700-luvun Turun kiitettävän näkymätömiin. Helsingin korostus menee kyllä mielestäni ylettömyksiin, kun venäläisten maihinnousua sinne 1713 kutsutaan "ratkaisevaksi" (s. 93). Sana välttämättä on kuitenkin jouduttu lisäämään lauseeseen "Tärkein uusien tapojen ja käytäntöjen tuontisatama ei välttämättä ollut enää Turku" (s. 101).
Aiemmassa luvussa tuonnista hävinnyt suola tekee paluun ja 1700-luvulla "säilyi Suomen tärkeimpänä tuontitavarana" (s. 97)
Lievää närkästymistä menneisyyden virkaveljien puolesta olen havaitsevinani sivulla 107, kun Meinander huomauttaa papiston "pappiloistaan saamat lisätulot ylittivät usein selvästi palkan, jota akateemisesti suuntautuneet papit ansaitsivat professoreina".
Loppukevennykseksi FB-päivitykseni torstaiaamulta:
Alan ottaa Turun verkkokurssin hieman liian tosissani. Unessa jaettiin seuraavan viikon Moodle-keskusteluun materiaaleja(, jotka todellisuudessa latasin eilen). Ryntäsin ottamaan ensimmäisen, joka osoittautui tosi mielenkiintoiseksi muistelmaksi, jossa kaksi lasta hakivat arkistosta vuonna 1910 tietoa isänsä kuolemasta vankileirillä (tms.). "Mulla on joku tosi samantapainen vanhassa blogijutussa!" (Eikä ole.) "Mutta miten tästä saa muotoiltua keskusteluavauksen liittyen suomalaisuuteen, joka on viikon teema? Eihän sitä ole edes avoin arkistokulttuuri, kun kerran lapset pääsivät tutkimaan jo autonomian ajalla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti