Merimieshuoneen arkistoissa Böckelmanin matkat olisivat muistiin merkittyinä, mutta Åbo Underrättelserissä julkaistuista laivalistoistakin saa käsitystä. Laivalla Alerte Böckelman oli Juutinraumassa toukokuun alussa 1837 palaamassa Italiasta ja syyskuun lopulla purjehtimassa toiseen suuntaan Pohjanmerelle. Näiden matkojen välillä sai siis alkunsa 14.4.1838 syntynyt tytär Emilia Wilhelmina.
Viimeistään syksystä 1840 Böckelmanin alus oli pietarsaarelainen Rapide, jolla hän oli 31.10.1840 Juutinraumassa, 21.12.1840 Marseillesissa, 29.6.1841 Brasiliassa ja palasi Hampuriin vasta keväällä 1842. Valtamerilaivalla ei kannattanut tehdä keikkaa Pietarsaareen, joten Hampurista tuli Böckelmanin kotisatama seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tosin ei hän siellä montaa yötä nukkunut, sillä jo kesän 1842 lopulla hän oli matkalla takaisin Etelä-Amerikkaan ja niin edespäin.
Kulttuurien museon verkkonäyttelyn mukaan Böckelmanin vaimo matkusti toisinaan miehensä mukana. Tuskin kuitenkaan vielä tyttäriensä ollessa pieniä. Mutta mahdollisesti hän muutti 1840-luvun alussa Pietarsaaresta Hampuriin lasten kanssa? Pietarsaaren rippikirjan 1840-48 tiedoista näkyy, että vaimon edellisestä avioliitosta syntynyt tytär kuoli vuonna 1845 Hampurissa 14-vuotiaana. Hän oli tuskin kaupungissa yksinään?
Perheen kohdalla on Pietarsaaren rippikirjassa 1849-56 tulkinnanvaraisia merkintöjä muutosta Hampuriin. Böckelman, vaimonsa, vaimon edellisen avioliiton tytär ja yhteinen tytär olivat muuttaneet vuonna 1849, palanneet vuoteen 1851 mennessä ja tytärpuoli Christina Rosalie Aspegren (s. 1832) oli lähtenyt yksinään uudestaan Hampuriin 1854? Anbytarforumilla kerrotun perusteella tytärpuoli on avioitunut Saksassa sukuun von Bülow.
Jäljelle jäänyt perhe on taitanut olla taas yhdessä ulkomailla, sillä rippikirjassa 1857-1865 merkinnät alkavat vasta vuonna 1859. Tosin Lydia Hällforsin kirjassa Äidin muistelmia Böckelmanien tytär Emilia Wilhelmina (s. 1838) oli Pietarsaaressa syksyllä 1858.
Kesälomalla 1858 olimme Lydia v. Essen ja minä alkaneet opiskella englanninkieltä entisen kotiopettajamme Pekka Malisen johdolla, joka nyt oli kesävieraanamme. Lydia jatkoi sitten tätä opiskeluaan Pietarsaaressa, jossa eräs nuori neiti Emily Böckelman antoi tunteja useissa eri kielissä. Hän oli merikapteenin tytär ja oli käynyt läpi englanninkielisen opiston Hampurissa, mikä seikka oli jotakin tavatonta senaikuisen Suomen tyttärille. [...] Seuraavana keväänä [1860?] olin taas koko kevään Härmässä ja silloin oli Emily Böckelman meidän yhteinen opettajamme; ja ahkeria ja innostuneita olimme. Saimme myöskin kuulla monta hauskaa keskustelua, väittelyä ja kertomusta menneistä ajoista. Isoisä ja Emily tavallisesti puhuivat, ja me muut kuuntelimme.(s. 51-52)Suomestakin käsin Emily Böckelman ylläpiti kansainvälisiä yhteyksiä ja hänestä tuli maan ensimmäinen asioitsija American Tract Societylle (Mehiläinen 4/1860).
Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 6/1862 julkaisi Pietarsaaren yksityisen tyttökoulun vuosikertomuksen, jonka mukaan neiti Böckelman opetti saksaa, ranskaa ja englantia sekä alemmille luokille raamatunhistoriaa.
Tämä lahjakas Emilia Wilhelmina Böckelman ei jäänyt rikastuttamaan Suomen kulttuurielämää vaan avioitui vuonna 1863 ja muutti Ruotsiin. Samana vuonna rippikirjan mukaan myös vanhempansa siirtyivät (jälleen) ulkomaille.
Kuva Hampurista kirjasta The Two Hemispheres via British Libray & Flickr Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti