Keisarin parooni Rehbinderille uskoma tehtävä oli vaikea tälle oman tunnon tarkalle virkamiehelle, jonka yhtenä ansiona oli se, ettei hän asettanut sukulaisiaan ensi sijoille julkisiin virkoihin. Kuitenkin Otto Fleming nimitettiin syksyllä v. 1815 vankien katsastajaksi Svartholman linnaan. [Kotivuoren ylioppilasmatrikkeliinsa keräämissä tiedoissa vuosi on 1819, mikä sopii paremmin edellisessä osassa esitettyyn.]
 |
| Svartholma 1809. Wikimedia |
Mutta ennen pitkää Otto Fleming huomasi, ettei hänen asemansa vankien katsastajana ollut vankien asemaa parempi. Hän oli vanki samoin kuin hekin. Häneltä oli esim. kielletty retkeily linnoituksen lähettyvillä. Tätä kieltoa uhmaten hän ui eräänä päivänä linnoituksesta mantereesta mereen pistävään niemeen, noin puoli penikulmaa, vuokrasi eräältä talonpojalta vaatteet ja lähti Loviisan kaupunkiin. Täällä hän nautti täysin siemauksin vapaudestaan niin kauan kuin häntä huvitti.
Rangaistiinko häntä tästä mielivaltaisesta lomanotosta, siitä ei historia kerro. Komendantti ei saanut kylläkään Flemingiä luopumaan Loviisanmatkoistaan, jotka tiheästi seurasivat toinen toistaan. Hän tuli pian kuuluksi tässä pikkukaupungissa. Väliin tuli linnaan valituksia Flemingin esiintymisestä kaupungissa, mutta ne jätettiin tavallisesti huomioonottamatta. Asia kuitenkin muuttui kokonaan, kun uusi komendantti tuli linnaan. Tulokas oli tavattoman virkavaltainen, pikkutarkka ja ankara.
Otto Flemingiä ei, kuten entuudetaan tiedämme, ankaruus taivuttanut vähääkään, pikemmin se häntä ärsytti. Otto Fleming antoi sanan sanasta, kaksi parhaasta vastauksiksi uuden komendantin äkeään puhutteluun. Jos hän sai tästä arestin, hän siitä viis välitti ja kujeili rankaisijansa kanssa. Näin kului muutamia vuosia alituisessa torailussa päällikön ja Flemingin välillä, kunnes tapahtui jotain, millä oli vakavat seuraukset jälkimmäiseen.
Otto Fleming oli saanut päivän loman yksityisten asioittensa vuoksi kaupungissa, jonne eräs laiva vei hänet. Loviisassa oli tuona päivänä jotkut iloiset juhlat, ja näissä Fleming tahtoi olla mukana. Laivan piti palata klo 8 illalla takaisin Svartholmaan ja Flemingin sen mukana. Mutta tämähän ei luonnollisestikaan sopinut »Vahvalle Paroonille», ja hän järjesti viivytyksen omalla tavallaan. Hiukan ennen määräaikaa hän veti raskaan aluksen yksin pitkälle maihin, niin että laivan miehistö sai tuntikausia työskennellä saadakseen sen jälleen vesille. Kun tämä onnistui, päättyivät samaan aikaan juhlallisuudet Loviisassa, ja »Vahva Parooni» palasi, vaikkakin pahasti myöhästyneenä, linnoitukseen.
Täällä odotti juhlijaa myrsky. Komendantti oli raivoissaan ja sätti Flemingiä minkä ehti. Silloin Flemingin veri kuohahti ja hän antoi komendantin kuulla kunniansa. Tästä oili seurauksena viran menetys ja vuoden vankeus Viaporissa. Näin päättyivät »Vahvan Paroonin» vanginvartijatehtävät ja iloiset päivät Loviisassa. [Kotivuoren ylioppilasmatrikkeliinsa keräämissä tiedoissa "erotettu 1829 ja tuomittu kahden vuoden vankeuteen Viaporissa"]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti