Kohtaaminen

Muistatteko vielä viime syksynä "somemyrskyn" nostattaneen pieniin lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan käydyn kampanjavideon? Se palasi mieleeni kun luin seuraavan uutisen Urhea tyttö Savosta 8.8.1889:

Aivan äskettäin heinän teko-aikana meni Iisalmen Poroveden kylässä Heikki Partanen joukkoineen niitylle. Heitä seurasi myöskin noin 9 vuotias tyttönsä. Tyttö jäi muista ihmisistä erilleen heinäladon luoksi ja jotakin toimitti siinä. Hänellä oli valkea huivi päässä ja se lienee herättänyt lähistöllä taivaalla leijailevan suuren kotkan huomiota. Se leijaili ilmassa, kaareili ja tähtäili tavattoman tarkoilla silmillään. Luuliko ehkä kotka valkeahuivista tyttöä joksikin valkealta näyttäväksi eläväksi, vaan se teki päätöksensä, luimisti niskansa ja suhaus vaan ilmassa, niin nuolena lenti tyttöä kohti, kynnet harallaan tarttuakseen kiinni. Mutta tyttö toki huomasi linnun ja sai sen verran itseään väistetyksi, että isku meni harhaan ja kotka terävine kynsineen tulisessa vauhdissa iski maahan. Ja siihen tarttui kynsistään kiinni.  

Tyttö oli ensin kovasti pelästynyt ja alkoi jo huutaakin, mutta kun näki vihollisensa jaloistaan maahan naulittuna, juolahti hänen päähänsä käyttää hyväkseen sen turvatonta tilaa. Ja hän otti jonkun aseen, jolla alkoi mukiloita kotkaa. Vanhana ja viisaana sankarina koetti kotka pelottavalla ryhdillään ja siipiensä pieksämisellä saada nuoren tyttösen kartoitetuksi luotuun, vaan tyttöpä oli myös urhea puolestaan, soti voitollisesti ja sai voiton. Hengen vaarallisesti rusikoi kotkan, josta lienee tuntunut hyvin häpäisevältä päättää sankarilliset elämänpäivänsä semmoisen pienen tytön käsissä. "Mutta Herra oli heikossa väkevä", tuumasivat ihmiset. Eivät he siinä väärässä olekaan, sillä kotka oli niin suuri, ettei miehen sylet ylettäneet siipiä kunnollisesti mittaamaan.