Viivan merkitys

Kolmiosainen juttukokoelma Mina tidsfördrif på gäll-stufwan julkaistiin vuosina 1776-77 ja oli vihoviimeisen sivunsa mukaan myynnissä Holmbergin kirjalaatikoissa Tukholmassa ja Turussa. Wikipedian mukaan se toi kirjoittajalleen toivotun taloudellisen menestyksen sijaan oikeudenkäynnin ja sakot. Itselleni se tarjosi monta naurahduksen aihetta. Pidempien juttujen joukossa oli lyhyitäkin vitsejä.

Nimekkeen mukaan kiltatuvassa kerrottaviksi sopivat jutut olivat osittain hyvin tutun oloisia. Moniin oli erityisesti ensimmäisessä vihossa jätetty englantilaisia henkilöitä ja paikkoja ja heräsi epäilys, että Ruotsiinkin sijoitetut tarinat olivat kansainvälistä ainesta. Mikä ei oluttuopin ääressä ole merkityksellistä, mutta tarkoittaa, että mitään esitettyä ei kannata kuvitella tositarinaksi.

Lähimpänä sellaista oli ehkä tarina miehestä, joka omisti tilan Suomessa. Hän lähetti Tukholmasta pehtoorilleen kirjeitse käskyn lähettää 25 vuotaa eli ruotsiksi hudar. Hän kirjoitti sanan "vanhaan tapaan" kahdella u:lla ja tämän kahdella kirjaimella u:n päälle vedetyn viivan sijaan. Vanhoja käsialoja käsitelleen on helppo uskoa, että pehtoori saattoi lukea sanan nyt hundar eli koiria.

Tarinan mukaan pehtoori lähti sitten vaivalla hakemaan naapuripitäjistäkin koiria ja ihmetteli niiden puutetta Tukholmassa. Ja kun puutetta kerran oli, hän arveli, että koirista voisi saada pääkaupungissa hyvän hinnan, joten hän lähetti pyydetyn 25 lisäksi tusinan lisää myytäväksi omaan laskuunsa. Koirien vastaanotto Tukholmassa opetti tilanomistajalle kerralla oikeinkirjoituksen arvon.