Naapurimaan historiapolitiikasta oli esimerkki Hesarissa 28.1.2014. Leningradin piirityksen päättymisen 70-vuotismuistopäivänä tv-ohjelmassa esitetty yleisökysymys "Olisiko Leningrad pitänyt luovuttaa satojentuhansien ihmishenkien säästämiseksi" synnytti palautemyrskyn. Kansanedustajien mielestä kysymys oli "loukkaava ja rienaava". Tulossa lakialoite, jolla "toisen maailmansodan eli venäläisittäin suuren isänmaallisen sodan muiston loukkaamisesta joutuisi rikosvastuuseen".
Maria Pettersonin ajatukset Hesarin Nytissä 31.1.2014 käsittelivät lahjoituksia yhteiskunnallisiin tarkoituksiin kuten museot, puistot ja lastensairaalat. Hän näkisi mieluiten yhteiskunnan,
"jossa lastensairaala maksettaisiin veroista ja panssarivaunujen ystävät myisivät heijastimia. Jos kyseessä on suurlahjoittaja, ohjaamoon voisi laittaa pienen paperilapun, jossa kerrotaan ylpeän lahjoittajan nimi. Panssarivaunu ei ole söpö, mutta ehkä joku kiintyisi siihenkin."(Panssarivaunumuseolla on käynnissä kansalaiskeräys. Etusivulle linkitetty mainos avautuu selaimessani vain pdf-muodossa, mutta FB:ssä on kuva. Tekstin mukaan ei ole mahdollisuutta adoptoida panssarivaunua ja muutenkin markkinoinnissa olisi tehostamisen varaa.)
Vihreän langan tulevaisuusvisiopalstalla 31.1.2014 "Nanohistoria haastaa mikrohistorian". Esimerkkinä poliittisen nanohistorian väitöksestä on "Yleisten syiden kellari. Vuoden 1979 juhannuspommi ja Pakilan Rintamamiestalontie 33:n kellari." Sen kirjoittaja Yrjämö Ontelorahka tiivistää tuloksiaan: "Kellari vaikutti tietenkin vähemmän juhannuspommiin, kuin päinvastoin." Ja tällä oli toimituksen mielestä joku yhteys nykytutkimukseen?
Talouselämä ehti 31.1.2014 ensimmäisenä minulle tiedottamaan, että "hallitus pyytää toukokuussa anteeksi suomalaisäitien synnyttämiltä saksalaissotilaiden lapsilta, jotka Suomi internoi laittomasti 70 vuotta sitten. Poliisi haki lapset äiteineen leireille täyttämään vaje, joka oli syntynyt Suomen päästettyä natsi-Saksan kannattajat pakenemaan välirauhan solmimisen aikaan 1944." "Laittomuuden tutkimukset maksoivat 400 000 euroa. Korvauksen 40:lle elossa olevalle ovat 80 000 euroa."
Hesarissa 2.2.2014 samasta aiheesta kirjoitettiin "Internoidut ovat nyt saamassa noin 2000 euron korvauksen. Anteeksipyyntöä ei ole luvassa." Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedtin mukaan "Tämä on ollut suomalainen perinne. Anteeksipyyntöjä ei ole harrastettu kuin poikkeustapauksissa. Tietenkin on mahdollista, että valtiovallan edustaja hakuaa lausua jotain tässä yhteydessä."
Internoinnin lisäksi perheet olivat menettäneet "myös omaisuutensa ja kotinsa. Jopa lasten pankkitilit tyhjennettiin ja omaisuus luovutettiin Neuvostoliitolle korvaamaan Saksan sotavelkoja." Suomalainen perinne vai poikkeustapaus? Talouelämällä väärinkäsitys?
Hesarissa 2.2.2014 kerrottiin edelleen käsin vedettävästä Oulun tuomiokirkon kellosta. "Palkan maksaa Oulun kaupunki, joka aikoinaan lahjoitti kellon seurakunnalle." Työ on pysynyt samassa perheessä "jo usean sukupolven ajan", mikä on hienoa, mutta istuu huonosti verorahoilla maksettun toimeen?
Hesarin Nyt julkaisi 7.2.2014 Helsingin suurpommitusten muistopäivän johdosta "kävelykierroksen sotien Helsinkiin". Venäläisten hyökkäyksiä jäätä myöden Tallinnasta 1500-luvulla ei ole saatu mukaan, mutta muuten ajallinen kattavuus on kiitettävä.
Keskiaikaa edustaa Vartiokylän linnavuori. Pohjan sodassa venäläiset nousivat maihin Katajanokalla 1713 ja aloittivat hyökkäyksensä Uspenskin katedraalin kalliolta. Hattujen sodassa "Narinkkatorilla ruotsalaisyntyinen majuri Fredrik Granatenhjelm luovutti ladatut tykit esimiehensä käskystä venäläisille ja kertoman mukaan häpesi tekoa elämänsä loppuun saakka". Kustaa III:n sodan aikana Mansku 46-50 paikkeilla oli sotasairaala. Krimin sota on saanut kaksi rannikkomainintaa, mutta Suomen sota on ohitettu täysin. Hmmm...
Suomenlinnan ja Helsingin pommitus 1856. Kansalliskirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti