Ensimmäisen katselukierroksen perusteella sen helmi on jakso Alex Kingstonista. Naisella piti pokka, kun selvisi, että 1800-luvun alussa elänyt esiäiti oli elättänyt itsensä vuokraamalla huoneita prostituoiduille. En muista, että kukaan Suomessa olisi kertonut yhteyksistä esim. Punavuoren vastaaviin taloihin.
Lauantaiaamu meni hermoillessa Koulu-tunnin pitoa. Päivä oli kaunis ja tuntini aika hassusti keskellä päivää, mutta paikalle tuli juuri sopivasti yleisöä. Kokonaisvahvuus lopussa taisi olla 7. Kaikki kuuntelivat keskittyneen oloisesti eikä puheeni ainakaan loppunut kesken. Yleisössä oli yksi tuttava, jolta olisisin saanut rehellisen arvion suorituksestani, mutta koska aurinko paistoi ja olin iloisella mielellä, en viitsinyt kysyä ja yritin aktiivisesti itse olla asiaa miettimättä. (Esityksen faktapaloja linkkeineen.)
Töölöstä siirryin Seurasaareen, jossa oli mahdollisuus nähdä vielä yksi harrastajien kesäteatteriesitys. Seurasaaressa "suomalaista kansankulttuuria ja historiaa kunnioittaen" kirjoitettuja näytelmiä on esitetty vuodesta 1998, mutta minulle kerta oli ensimmäinen. Paikan päällä teki vaikutuksen se, että jääkäriliikkeestä kertova näytelmä esitettiin talossa, joka oli oikeasti ollut (alkuperäisellä paikallaan) jääkäriliikkeen etappi.
Muuhunkin aitouteen oli pyritty ja käsiohjelmassa selostettiin tarkasti henkilöiden todenperäisyys. Itse näytelmä antoi ymmärtää, että ihmiset vuonna 1916 käyttäytyivät kuin suomalaisesssa harrastajateatterissa. Mahdollisesti käytäytyivätkin?
Sunnuntaina luin aamun ja iltapäivänkin puolelle perjantaisessa postipaketissa ollutta regency-romantiikkaa. Miksiköhän ja mitenköhän on syntynyt kokonainen kirjallisuuden alalaji tiettyyn maahan, historialliseen aikakauteen ja yhteiskuntaluokkaan sijoitetuista tarinoista?
Lukeminen vei niin mukanaan, että lähdin aivan viime tingassa kohti Kino Tapiolaa. Eli olin elokuvateatterilla vain puoli tuntia ennen esityksen alkua. Mikä riitti EC- ja KT- veteraanille siihen, että sain katsoa leffan mielestäni teatterin parhaalta paikalta, ykkösrivin keskeltä.
Elokuva oli Hannah Arendt. Kyse ei ollut elämän kuvauksesta vaan pieniä takaumia lukuunottamatta keskityttiin Arendtin suhteeseen Eichmannin oikeudenkäyntiin Jerusalemissa. Pysyin kevyillä lähtötiedoillani mukana, mutta olisiko perusteellisemmilla lähtötiedoilla elokuva vaikuttanut toisenlaiselta? Todennäköisesti, sillä niinkuin takanani istuneet ennen elokuvan alkua miettivät: katselukokemukseen vaikuttaa silloinen tietous eikä samaa kokemusta (välttämättä) tavoita katsoessaan elokuvan uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti