Niinkuin häissä ainakin, oli näissäkin hauskaa

Kuten kesäsuunnitelmissani totesin, ohjelmassa on kahdet häät. Yhdet tulevana viikonloppuna ja toiset seuraavana. Näissä merkeissä tällä viikolla hääteemaa, jonka tunnelmaan vie tehokkaasti Kirje Turusta (Sanomia Turusta 13.7.1858)

Ensin mainitsen teille häistä Metsän kulmilla, koska ette te kerinneet sinne tulemaan tärkiäin asiainne toimitusten tähden. Niinkuin häissä ainakin, oli näissäkin hauskaa. Paha onni vaan kun ette olleet saapuvilla. Kyllä olisitte saaneet hyvää morsiamen puuroa, jota niin mielellänne syötte.

Häät alkoivat niinkuin tavallisesti kello kaksi päivällä tiistaina niinkuin ainakin. Kun väki vähitellen oli kokoontunut, tarittiin ensin kahveeta. Miehet myöskin vähä tupakoivat.

Sitte ruvettiin vihille. Morsiuspari soitettiin sisälle viululla ja huilulla (klarinetilla). Morsiamen päässä ei nyt nähty semmoista puolen kyynärän korkiaa, kissan kullalla koritettua kruunua, kuin muutama vuosi aikaa näillä kulmilla oli tavallinen. Tavat omat muuttuneet ja niin oli tässäkin. Morsiamen päässä oli ainoastansa vähäinen, matala, mirtistä kokoon kääritty viheriäinen kruunu. Mitä muutoin morsiamen korituksiin kuuluu, niin en tahdo niistä niin pitkälle puhua, koska ette niistä niin suurin valita, kuin vaimoväki, joiden ensimäinen kysymys häistä tultua aina on, kuinka morsian oli vaatetettu. Vihkimys tapahtui tavallisella tavalla papin lukemisella ja lukkarin veisaamisella.

[...]Vihiltä päästyä toivotettiin morsiusparille kätellen ja nyökäten onnea ja menestystä. Tämä onnen toivotus mahtaakin morsiusparille olla aivan ikävällistä tekoa. Tämän tempun tehtyä ruvettiin rualle. "Voista Ruotsi ruan alkaa" sanotaan, mutta niimpä Suomessakin. Sitte tuotiin ruokia monellaisia, esipäässä lohtakin, josta pitkät puheet saatiin sen hyvyydestä ja saaliista. Yksi vieras sanoi myöskin hiljakkoin saadun paljo lohia Kokemäellä. Tässä en rupee ruokia luettelemaan, ei niistä tiedä muut kuin vaimoväki ja kokki, sillä niin monta laija pitää niitä häissä olemaan.

Syömästä päästyä ja vähän aikaa istuskeltua pitkällisen aterian jälkeen, ruvettiin ankaraan hyppy-työhön. Viulun ja klarinetin soittajilla on siansa perä-nurkassa. Ennen aikaan häissä oli ainoastansa viulun soittaja eli pelimanni ja niitä kaksikin väliin, mutta nyt ei häitä hypätä, jollei huilun soittajaa elikkä klarinetin puhaltajaa ole. Mutta täällä oli myös, jota en ennen ole häissä nähnyt, "lonselli", se on semmoinen suuri viulu, jonka perää permannossa, pitäin mies soittaa koljaa ääntä.

[... ] Hypyt ovat monenlaisia, niinkuin valsia, katrillia, polskaa, joita enimmästi hypätään, mutta on niitä uudenaikaisempiakin, niinkuin polkkaa ja polkettaa, vaikka ei niitä moni osannut hypätä. Mutta "koko maailman polskaa", sitä nyt jokainen osasi, eikä siinä muuta tarvittukaan kuin ainoasti ympäri kiertää vahvasti vaan. Tässä vanhatkin jalkojansa notkistelivat, ehkä he muutoin vaan istuskelivat ja katselivat nuorten iloa tehdessä. Ja se tässä mies, joka vaan parhain taisi tansit tansailla ja hypyt hypellä.

Ehtoolla tulikin hyppy vilkkaammaksi, kun väkea lisääntyi; sillä "nurkkahyrrit", joita aina ehtoolla tulee häitä katsomaan, saavat myöskin hypätä, ja nämät oikein ahkeraan sitä tekevätkin, tietävät kaiketi heillä lyhemmän ajan olevan tähän tekoon kuin oikein kutsutuilla vierailla. Hyppyä kesti aina siksi että ehtoollista ruvettiin pöydille tuomaan. Ja vielä ehtoollisen jälkeenkin hypättiin, semminkin nurkkahyrrit aina toisen paivän aamuun saakka.

Keskiviikkona suurukselta päästyä lähdettiin morsiamen kotoa ylkämiehen taloon, morsianpari edellä ajain ja sitte pelimannit ja hääjoukko perässä. Tässä ajetaan vahvasti mitä hevoiset jaksaa, kuitenkin seisatetaan joka kylän kohdalla ja annetaan väelle, jota on kokoontunut tien vieriin, "hääpassia", se on viinaryyppy, nisuleivän palanen ja juuston kappale. Ensityöksi ylkämiehen taloon tultua juodaan kahveeta ja ruvetaan taas syömään ja sitte hyppyyn. Ja tätä tekoa kestää häitten alusta aina loppuun saakka; eikä siihen väsytäkkään. Mutta morsianparan pahin on, kun täytyy kaikkein kanssa hypätä.

Tuorstai aamuna on morsiamen päästä jo kruunu riisuttu ja sen siaan myssy pantu, jonka vuoksi morsian nyt antaa "päänpeittäjäisiä" se on, hän käy ympäri, tarjoo jokaiselle viinaryyppyä ja hänen perässänsä tulee muita naisväkeä tarjoen mikä nisuleipää, mikä juustoa, mikä muita hippeitä. Nyt taas aterialle ruvettua syödään myöskin "morsiamen puuroa", joka pöytään tuodaan pelimannin soittaissa.

Vasta tuorstai ehtoolla lähtee muutamia häävieraita, semminkin morsiamen puolen väkeä, mutta loput lähtevät vasta perjantaina, ehkä muutamat likimäiset sukulaiset jäavät vielä lauvantaiseksikin, niin että melkein koko viikko menee häissä. Lähteissä jakaa morsian likeisimmille sukulaisille kaikellaisia antimia, niinkuin paitoja, liinoja, hanskoja, polusteita ja muita semmoisia.

 Myrtin kuva sivustolta Plant illustrations.