Kun 10 penniä maksat vaan
sirulei, sirulei, sirulei
Niin Juhannus-Vekkulin omakses saat
sirulei, sirulei, sirulei
sirulei, sirulei, sirulei
Niin Juhannus-Vekkulin omakses saat
sirulei, sirulei, sirulei
Nyt näytteitä täällä, ihan ilmaiseksi.
Katukohtaus Porissa.
Rouva A. kysyy vastaan tulevalta tuttavaltansa, rouva B:ltä, joka itkee: "No mit sä niin kriävit?"
Rouva B. Enhän mä lainkaan mittää kriävi, mutt' äkkööttää ni kovi ku mä men Kalsonskalt' muffii lainaama ja hän haukkusis minnuu niin häpeemättömä, mutt' mä sanosis hänt' et pir sus lii, ja hän sanosis minuu ett' pir it, pir it.
Köyhä mies sanoi kuolinvuoteellaan:
"Ei minulle kannata pappia hakea hautaa lukemaan; hihkaiskoon vaan pappi ohimennen: "Nouse silloin kuin kuulet muidenkin nousevan."
Huono saalis.
Rosvo: Rahat tai henki!
Matkustaja: Mitä teillä on minun hengestäni hyötyä? Henkivakuutuskirja on vaimoni hallussa.
Väljä kurkku.
Räätäli: Oletko Kaapo kuullut puhuttavan siitä Ameriikan neekeristä joka söi posliini lautasia, harjoja muuta sellaista töskää?
Suutari: Kyllä niitä sellaisia paljonkin on jotka kuivaa tavaraa syövät, mutta koittakoot juoda, niinkuin minä joulun pyhinä join molemmat neulomakoneeni ja kahdeksan paria naisten kenkiä.
Kyytipoika: Saanks' mie luvan kysyä mikä herran nimi on?
Herra: Härkepeus.
Kyytip. Niin niit' ihminen nimmii saa, minunkin isäni pantiin "Mullikka Jussi" koska hän oli varastanut mullikan!
Tuomarin tykönä.
Ijäkäs, ruma vanhapiika tuomarille: Ah, rakas herra herrassyötinki, te olette toden todella päättäneet tämän riidan minun hyväkseni! Ah, minä olen teille suuressa kiitollisuuden velassa, mutta tällä kertaa en kuitenkaan voi teille tarjota muuta, kuin kiitollisen sydämeni.
Tuomari: Hyvä, hyvä, sen te voitte antaa kirjurilleni — hän saa kaikki pikkutuloni.
Luulevainen sulho.
"Tuossa morsiameni lähettää minulle 10,000 suuteloa, eikä edes vakuuta kirjettä!"
Juhannustunnelmaa Helsingin saaristosta SLS:n Flickr-tililtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti