Isänmaallisuudesta ja anakronismin pelosta

Viime viikonloppuna julkaisemani Mystinen luettelo vuodelta 1795 ei kerännyt täällä kommentteja. Mutta FB-ryhmässä 1700-talsforskare sain kahdelta ihan oikealta historiantutkijalta huomioita. (He jäävät tässä nimeämättä, sillä kyseessä on suljettu ryhmä. Mikäs se FB-linjaukseni mahtoikaan olla? Ensi viikolle ajastetussa tekstissä olen lainannut erään FB-kaverin priva-päivitystä, nimettömänä. JSN:n äskeisen linjauksen mukaan olisin nimenkin voinut laittaa mukaan...?)

Takaisin asiaan. Ruotsalainen tutkija oli avannut blogitekstini ja lukenut muutakin kuin saatetekstini FB:ssä. Näin ollen huomannut viittauksen "viime sotaan" eli Kustaan sotaan. Tästä hän synnytti hypoteesin sotavelkojen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesta maksamisesta kansalaiskeräyksellä.

Jotain vastaavaa olin itsekin ehtinyt ajatella, mutta tuntui vaan niin uskomattomalta, että suomalaiset olisivat innostuneet maksamaan Ruotsin kruunun velkoja. Sillä mehän olimme... sen alamaisia.

Keskusteluun osallistunut suomenruotsalainen historiantutkija piti patrioottista innostusta uskottavana selityksenä. Ja kun hetken olin ajatellut muistin viime sodan kultasormuskeräyksen. Mutta enpä olisi uskaltanut itsenäisesti lähteä maalailemaan samoja tunteita 1700-luvulle. Liian monta kertaa olen kuullut, että ihmiset olivat silloin niin kovin erilaisia.

Kuva Välskärin kertomusten kuvitusta (Projekt Runeberg)
Otsikkoa korjattu julkaisun jälkeen.