Jäiden kestämisestä tuskin oli huolta, sillä Ahvenanmeri ylitettiin helmikuun alussa vuonna 1684. Taivassaloon saavuttiin 8.2. ja Sparwenfeld noteeraa kauniin kirkon, jossa oli runsaasti vaakunakilpiä. Näiden joukossa jopa joku katolisen ajan piispa. Ruokaa nautittiin kirkkoherran luona ja jatkettiin matkaa Turkuun.
Turusta lähdettiin 12.2. ja yövyttiin "Jordanin kartanossa". Päiväkirjan toimittajan mukaan tämä olisi "Viborgs gård / Frillans". Sparwenfeld toteaa nukkuneensa heinillä "kuten joka toinen yö". Koko porukalle ei siis riittänyt höyhenpatjoja.
Uudellemaalle päästiin 13.2. ja Sparwenfelt kirjoittaa muistiin, että kommunikointi oli nyt helpompaa, kun melkein joka paikassa puhuttiin ruotsia.
Porukka ohitti Albergan kartanon 15.2. ja saapui Helsinkiin. Siellä noin 90 porvaria esitti sotilaallisia taitojaan tavalla, jota Sparwenfeld piti lähinnä huvittavana. Kirkkoon hän oli kurkistanut ja totesi sen puiseksi ja sisältä kauttaaltaan uskonnollisilla aiheilla koristemaalatuksi.
Matkalla Helsingistä Porvooseen ei ollut metsiä. Porvoossa porvarikaartiin kuului noin 150 miestä ja he laittoivat myös parastaan vieraiden edessä. Kaksi tykkiäkin laukaistiin. Sparwenfeld ei pitänyt Porvoon ruotsinkielisten kivistä eikä suomenkielisten puista kirkkoa mitenkään erikoisena.
Vehkalahteen tultiin 17.2. Se näytti Sparwenfeldin silmissä kalastajakylältä. Vastaanottoseremoniaan löytyi kuitenkin 80 porvaria. Paikallisena erikoisuutena Sparwenfeld mainitsee 3 talonpoikaista kyytimiestä, jotka väittivät olevansa aatelisia. Näiden knaapien nimetkin olivat muistiinkirjaamisen arvoisia: Pilhierta, Brandstake ja Husgafvel.
Kuva Johan Gabriel Sparwenfeldistä Wikipediasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti