Minä kuuntelin tässä yhtenä päivänä radiosta keskustelua tulevaisuuden tiedonvälityksestä... siitä ajasta kun kaikki ohjelmat saa kasetteina eikä ole sidottu mihinkään tiettyyn ajankohtaan tai kanavaan. [...] Silloin ihmisiltä katoaa kokemuksen yhteisyys. Esimerkiksi juuri nyt on kiva istua tässä ja tietää, että sen mitä minä koen, kokevat myös nämä muut ihan yhtä aikaa...Poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä (1973) sijoittuu Satakuntaan eikä vaadi kovin kummoista maantietämystä ymmärtää, että Pirttijärvi on Köyliö. Tosin minulla oli etunani ennakkotieto. Lähes aina kun Arhipasta on puhetta 91-vuotias mummoni muistaa kertoa, että hänestä kirjassa oli tunnistettavia köyliöläisiä. Mukaan lukien siskonsa ja tämän mies.
Mummolta olen kuullut, että 20/30-luvulla Kokemäellä hautajaiset eivät loppuneet ennenkuin tarjottiin tee. Niinpä Arhipan kuvaus tuntui tutulta, vaikka juomat olivat toiset (s. 82):
Vihdoin ovi avautui ja kahvia kaatanut tyttö tuli esiin suuri voileipätarjoitin kädessään. Häntä seurasi emäntä kantaen toista tarjoitinta jolla oli laseja sekä maito- ja kaljakannut.Pirttijärvi/Köyliö on kirjassa peruskoulun kokeilukunta ja tarina liikkuu koulumaailmassa, josta Arhippa kirjoittaa kovin tutun oloisesti (s. 104):
- Hautajaiset päättyvät, Laila kuiskasi tarjottimien lähestyessä.
Minulla on 22 oppilasta. Niistä seitsemällä on aika pahoja lukemis- ja kirjoitusvaikeuksia. Neljä näistä on köyhistä kodeista. [...] Nyt valta on niillä, joilla on rahaa. Jos tieto on tulevaisuudessa valtaa niin nuo neljä jäävät yhä osattomiksi.P. S. Kuten ensimmäisissäkin dekkareissa mukana oli historianharrastaja sivuosassa. Tällä kertaa melko teräväjärkinen kansakoulunopettaja, joka oli kirjoittanut vihkosen Pirttijärven historiasta ja yrittänyt saada aikaan kotiseutumuseota (s. 242).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti