Historiallisesta romaanista

Viime perjantain Hesarin Nyt:stä muistaakseni pikaluin Sanna Kangasniemen kolumnin, mutta se vaikutti niin mitäänsanomattomalta, ettei herättänyt ajatuksiani eikä tunteitani. Toisin kävi blogin Kirjasfääri ylläpitäjälle, joka jäi miettimään "Mille yllä mainitussa tekstissä oikeastaan naureskellaan?"

FB:ssä julkaistavassa Kulttuurilehdessä Akku kolumniin reagoi Sirpa Kähkönen. Hän huomaa Kangasniemen lyhyeen tekstiin mahtuneen kaksi teemaa: "Ensimmäinen teesi liittyi kirjailijoiden ammatillisuuteen.""Toinen teesi liittyi kirjallisuuden aiheisiin." Aiheiden suhteen Kangasniemeä ärsytti tuoreiden kirjailijoiden "vimma kirjoittaa menneestä ja tulevasta"

Historialliset romaanit ovat esimerkiksi piinallisen täynnä kaikenlaisia outoja esineitä, joilla on oudot käyttötarkoitukset. On melkein jännittävää, miten monimutkaisia entisajan linnat ja elämät olivat – ottaen huomioon miten vähän tavaraa ihmisillä oli. Ja elinvuosia.

Eli jos nyt joku haluaa kirjoittaa Kangasniemi silmällä pitäen kirjaa sen pitäisi sijoittua nykyaikaan. Aika heppoinen kolmunin aihe, kun historialliset romaanit ovat omasta näkökulmastani edelleen turhan harvinaisia Suomessa. Siis sellaiset, jotka sijoittuvat 1900-lukua edeltävään aikaan. Mielitekoni minullakin.

Akun keskustelussa Kangasniemen tekstiä epäillään ironiseksi tai parodiseksi. Osa epäilee, mutta Markus Leikola on varma

Tota noin. Luin Kangasniemen jutun läpi, ja annan siitä subjektiivisen tuomioni: tästä ei voi parodiaa ja ironiaa enää tehdä yhtään näkyvämmäksi ilman, että mukaantuotavan rautalangan määrä riittäisi sekä historiallisten haarniskojen että tulevaisuuden lentävien lautasten kutomiseen. Nimimerkki "Kirjoitin muistiinpanoja sotaromaaniin New Yorkissa vessassa kolumnien välissä". [...]

Tässä kolumnissa viesti (käsittääkseni) on nimenomaan sen kritisoiminen, että ihmiset (tai ainakin liian monet ihmiset) odottavat kirjoilta välitöntä liittymistä heidän omaan kokemusmaailmaansa, ts. helppoa sulavuutta ja kaikki, missä on vähänkin jotakin vierasta, menee valitettavasti liian helposti vaikeuskynnyksen toiselle puolelle.