Vielä lisää kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II".

Eräs herrasmies, jota halutti, itsellensä ja muillekin huviksi, ostaa puhuvaista papukaijaa, meni, ennen Turun suurta paloa, kauppapuotiin, jossa oli myytävänä näitä eläviä kylläkin. Tutkiessan papukaijoja, tuli hän juuri ihastuksiin heidän viisaasta puheliaisuudestaan; mutta havaiten yhden, joka oli äänetih, sanoi hän: "kuules, seuraa vihaava herra, miks'et sinä mitään haasta?" - Ajattelen sitä enemmin - vastasi tuo viisas papukaija. - "Oh merkillistä", sanoi herrasmies kauppiaalle, "mikä on linnun hinta?" - Viisikymmentä riksiä. - "Mieluisesti maksan minä sen rahan. Olen iloinen tästä kaupasta." - Läksipä sitten kotiinsa, lujasti luullen, tämän papukaijan osaavan ihmeitäkin jaaria. Mutta, koko kuukauden kuluttua, lintuparka ei osannut muita sanoja lörpöttää, kuin vaan nuot ikävät: "ajattelen sitä enemmin." - "Voi sinua rukkaa", sanoi herra, "sinä olet vaan hassu, mutta suurempi hassu olen toki minä, koska vaan yhdestä sanasta määräsin arvosi."

Kuusi vuotinen lapsi, joka oli kiitetty sukkelista vastauksista, kutsuttiin kerran pitoihin, vierasten iloksi ja hämmästykseksi. Eräs herra korkeasta säädystä näytti pojalle saksan-omenan, luvaten hänelle sen, jos tuo piskuinen osaisi vastata tähän kysymykseen: "missä on Jumala?" - Poika vastasi: "sanokaat, missä Jumala ei ole, ja minä annan teille kaksi omenaa."

Laki-pöydällä valansa tekevä värjäri nosti jo sinisen kätensä, mutta palautettiin tuomarilta, joka sanoi: riisukaat sormikkaanne, ystäväni! - Ottakaat silmälasi, herra tuomari! - vastasi värjäri.

Vähänen tyttö leikkasi kerran pitkät, kähärät hiuksensa ja pani ne sievästi rasiaan talteen. Äiti tullen sisään samassa sanoi hämmästyksissä: "Mitä olet tehnyt, lapseni, oletpa leikannut hiuksesi poikki." - Olen - vastasi tyttö - en tahdo joka päivä käydä nivarilla; sentähden olen pannut net talteen. Mutta huomenna puen ne jälleen päälleni - niin tädilläkin on tapana tehdä.