Tämän vuoden OpenHouseHelsinki-tarjonnasta valitsin
Elisabeth Ahon Sisar-romaanin jättämän muistijäljen perusteella kierroksen Diakonissalaitoksessa. Suurta ryhmäämme kuljetti ulkoilmassa "itse Aurora Karamzin". Saimme siellä seisoessamme myös tiukan paketin tietoa tontin rakennuksista. Niiden käyttö on muuttunut moneen kertaan, joten alkuperäisiä tiloja alkuperäisessä tarkoituksessaan ei ole montaa. Näistä tutustuimme vestibyyliin, Aurora-saliin ja kirkkoon, joka oli hauskan "keskiaikainen".
Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Diakonissalaitoksen museoon, jonka pienissä tiloissa tuli pian ahdasta. Normaalina keskiviikkona olisi varmasti rauhallisempaa. En kauaa viihtynyt tavarapaljoutta ihmettelemässä, vaikka paikalla oli useita ystävällisiä vapaaehtoisia kertomassa niistä. Mutta kotona otin vihdoin käteeni kirjastosta lainaamani kirjan
Tohtori Bartramin kalaveitsi ja muita tarinoita ja luin sen kannesta kanteen.
Tämä vuonna 2006 ilmestynyt museon julkaisu kertoo kuudentoista esineen tarinan ja niiden kautta valoittaa diakonissalaitoksen historian vaiheita ja erilaisia toimintamuotoja. Tekstit olivat toimivia, ihmisiä nostettiin esille mukavasti ja faktoja oli esillä tarpeeksi, mutta ei ylenmääräisesti. Aivan erinomainen museojulkaisu siis. Kannattaa lukea mielummin ennen museokäyntiä kuin sen jälkeen. (Vasemmalla näkyvä nukke on museossa, muttei kirjassa.)
Tämän vuoden OpenHouseHelsinki-tarjonnasta valitsin Elisabeth Ahon Sisar-romaanin jättämän muistijäljen perusteella kierroksen Diakonissalaitoksessa. Suurta ryhmäämme kuljetti ulkoilmassa "itse Aurora Karamzin". Saimme siellä seisoessamme myös tiukan paketin tietoa tontin rakennuksista. Niiden käyttö on muuttunut moneen kertaan, joten alkuperäisiä tiloja alkuperäisessä tarkoituksessaan ei ole montaa. Näistä tutustuimme vestibyyliin, Aurora-saliin ja kirkkoon, joka oli hauskan "keskiaikainen".
Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Diakonissalaitoksen museoon, jonka pienissä tiloissa tuli pian ahdasta. Normaalina keskiviikkona olisi varmasti rauhallisempaa. En kauaa viihtynyt tavarapaljoutta ihmettelemässä, vaikka paikalla oli useita ystävällisiä vapaaehtoisia kertomassa niistä. Mutta kotona otin vihdoin käteeni kirjastosta lainaamani kirjan Tohtori Bartramin kalaveitsi ja muita tarinoita ja luin sen kannesta kanteen.
Tämä vuonna 2006 ilmestynyt museon julkaisu kertoo kuudentoista esineen tarinan ja niiden kautta valoittaa diakonissalaitoksen historian vaiheita ja erilaisia toimintamuotoja. Tekstit olivat toimivia, ihmisiä nostettiin esille mukavasti ja faktoja oli esillä tarpeeksi, mutta ei ylenmääräisesti. Aivan erinomainen museojulkaisu siis. Kannattaa lukea mielummin ennen museokäyntiä kuin sen jälkeen. (Vasemmalla näkyvä nukke on museossa, muttei kirjassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti