Nyt ja ennen

Yllä olevan Helsingin vieraskodin olen Etelä-Helsingissä asuessani ohittanut useita kertoja. Aikanaan sekin on erottunut ympäristöstään selvemmin, jopa hämärässä sanomalehtiprintissä:
Turun lehti julkaisi ylläolevan kuvan numerossaan 25.2.1893 ja lupasi kertoa Helsingin Työkodista ja Yömajasta myöhemmin lisää. Tämä tapahtui numerossa 4.3.1893, jossa kuvattiin rakennusta Pursimiehenkadulla

Talo on rakennettu yksityisten henkilöjen tekemillä auliilla lahjoilla ja valtion tähän tarkoitukseen yhdistykselle myöntämällä 200,000 markan suuruisella kuoletuslainalla. Siinä on: 1) yömaja miehille, sisältävä 60 vuodetta; 2) työkoti miehille, jossa myös löytyy 25 makuusijaa; 3) työväen höyrykeittiö; 4) raittiushotelli sisältävä 53 pienempää huonetta. Sen lisäksi löytyy laitoksessa työ- ja ruokasaleja, pesu-, ja kylpyhuoneita, johtajan ja johtajattaren asunnot y. m.

Tämän työkodin vieressä on suuri halkotarha, johon mahtuu noin 500 syltä halkoja, joita työkodista työtä etsiväiset saavat pienentää.

Mainittu yhdistys oli vuonna 1873 perustettu Helsingin työkoti- ja yömaja-yhdistys, joka oli ensin harjoittanut toimintaansa vuokrahuoneissa.

v. 1884 oli yövieraita 6,431, v:na 1887 oli niitä 10,495, seuraavana vuonna 11,018, viime vuonna 8,927. Ammatiltaan on yövieraista suurin osa ollut työmiehiä, joilla ei ole ollut erityistä ammattia, sitten on ollut leipureita, renkiä, merimiehiä, maalaria, nikkaria, on ollut talollisia ja torppareita j. n. e. Mutta onpa "parempiinkin luokkiin" kuuluvain henkilöitten ollut pakko turvautua yökotiin. Entisiä virkamiehiä, ylioppilaita, maistereita, konttoristeja ja kauppiaita, tehtailijoita y. m. löytyy merkittynä yömajan kirjoissa. Sangen suuri osa yömajan asukkaista on ollut vapaaksi päästetyitä vankeja, joitten vielä on niin vaikea muualta kohta alussa saada työtä.

Työksi on annettu aina tarpeen ja sopivaisuuden mukaan, käsitöitä, puhtaaksikirjoitusta ja puitten sahausta.