Kalastettua

Kalaa katseleva mies on Arthur Ransomen satukokoelman Old Peter's Russian Tales, kuvitusta

Raili Mikkanen tunnusti linnakirjansa (josta kirjoitin täällä) ensimmäiseen painokseen pujahtaneen virheen: "Siellä nimittäin lukee Auroran ja hänen siskonsa pukujen olevan muslimikangasta, vaikka tarkoitin kirjoittaa musliinista, jota käytettiin paljon noihin aikoihin. "

Maria Lähteenmäki lähetti terveisiä Repolan koulumuseosta.

Aino-Maria Savolainen oli lukenut Harri Tapperin kirjan Keisari ja kääpiöt ja suositteli sitä "historian hardcore-harrastajille". Paula arvioi blogissaan Kaisa Kervisen romaanin Lääkintälotta Olka. Mimmu oli tarttunut Ilmari Kiannon Punaiseen viivaan. Joonas Sillanpää oli lukenut Kyösti Vilkunan kirjanVaikea tie, joka "vie suurlakon kiihkeisiin hetkiin 1900-luvun alkuun". Kirsi oli löytänyt "kansalaissodan jälkimaininkeihin sijoittuvan" Anni Lahtisen kirjan Kyyneliä joulupuurossa. Sara palasi Heidi Köngäksen kirjan Luvattu pariin. Siinä "Eletään 1800-lukua pirkanmaalaisessa maalaismaisemassa, aikaa jolloin lempeä nostatetaan loitsuilla ja kyläyhteisön paineet ovat ankarat."

Blogissa SoulFood&Moods GreenWoman katseli Tamperetta vuosi 1918 mielessään. Paul Kalle Hänninen mietiskeli Leppävaaran historiaa.

Marja-Leenan kirjahyllystä löytyi kuvaus käynnistä Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa. Museon omassa blogissa otsikkona Kirjaan kyllästyneen kesä Pukstaavissa.

Dick Harrison tiivisti på svenska näkemyksensä Ruotsin joutumattomuudesta toiseen maailmansotaan. Magman puolella hän oli jokin aika sitten kirjoittanut Värmlannin metsäsuomalaisista tavalla, joka taas nosti verenpainettani.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan lehdessä [sic] 1/2011 Juha-Matti Granqvist oli arvioinut Kiven Nummisuutarien kriittistä editiota todeten:

Näytelmäteksti on varustettu raskaalla alaviiteapparaatilla, jossa on selvitetty arkaaiset ja murteelliset sanamuodot, sitaatit ja viittaukset. Apparaatti on paitsi hauska laajenna sanavarastoasi -kurssi (sitä Kivi on muutenkin) myös juonen kannalta tärkeä. Viitteet avaavat nykylukijalle kokonaisia tulkintoja, jotka muuten jäisivät piiloon vanhakantaisien sanontojen taakse.

Kun suutari Topias muistelee nuoruusvuosiaan ja toteaa saaneensa "maksaa tervarahaa Eskon tähden", alaviite selittää asian: aviottoman lapsen vanhemmat joutuivat maksamaan seurakunnalle sakkomaksua, jota kutsuttiin "tervarahaksi", koska maksun tuotto käytettiin kirkon kunnostustöihin, muun muassa katon tervaamiseen. Tämä yksityiskohta on tärkeä psykologinen avain Topiaksen ja Martan riitasointuisen avioliiton ymmärtämiseen.

Lehden seuraavassa numerossa [sic] 2/2011 oli haastateltu Henrik Meinanderia:

Olet historian ammattilainen. Kerro, miksi kaikki oli ennen paremmin?
Tätä käsitystä meidän historioitsijoiden on oikaistava päivittäin. Ajat olivat ennen erilaisia, eivät parempia. En tosin halua täysin kiistää väittämää. Erilaisuus on hyvin monisyistä. Myös se on osa koukeroista vastaustani.

Historian- ja sukututkijat pähkäilevät nimimuotoja ja Kotuksen blogissa Antti Leino kirjoittaa nykyajan ongelmista, Googlen "oikea nimi käyttöön" -päätöksen inspiroimana. The Historical Societyn blogissa Randall Stephens kirjoitti taannoin kuvailevista henkilönimistä in English ja jäin miettimään miksi intiaanien nimiä alettiin kääntää ja muita ei. Minäkin voisin olla "Alati puhdas" vai mitäs se Katariina kreikaksi nyt olikaan.

Jukka Kemppinen kirjoitti keväällä täistä historiassa ja äskettäin vastauksen Markku Kuismalle.

jessiccca totesi: "mää tykkään loppu kevennyksistä :D kävi ilmi ettei historian opettaja tykänny niist esseissä.... "