Sodassa ja haudassa

SukuForumilla kyseltiin amerikkalaissuomalaisten osallistumista ensimmäiseeen maailmansotaan. Juuri nyt on erinomainen hetki miettiä sitä, sillä Yhdysvalloissa vietetään veteraanipäivää ja sen kunniaksi sotilaslähteet ovat ancestry.com:ssa ilmaiseksi käytettävissä 11.-14.11.2010. Sekä kansalaisista että muista oikean ikäisistä miehistä tehtiin 1917 kutsuntakortti ja nämä ovat hyödyllisiä lähteitä siirtolaisten etsinnässä.

Alkuperäinen kysyjä sai vastauksen, olemassa on tutkimus Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa : Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914-22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet. Lisäksi selvisi, että K-G Olin on äskettäin julkaissut kirjan, jossa hän on selvittänyt suomalaisten saamia korkeimman luokan kunniamerkkejä Yhdysvalloista. Kirjasta oli hyvä esittely Pohjalaisessa.

Yritin kontribuoida keskusteluun, mutta en päässyt loistamaan. Muistiini tosin palasi vuosi sitten löytämäni kirja amerikkalaissuomalaisesta näkökulmasta ensimmäiseen maailmansotaan. John Elenius Rantamäen "Sven-Duuva" nuorempi. Pieni romanssi suomalaisen "Nahkapojan" seikkailuista maailmansodan pyörteissä on fiktion muotoon kirjoitettu, mutta silmäilyn (en edelleenkään ole lukenut läpi) perusteella elävästi kirjoitettu. Heikki Koskelan keräämästä listasta selviää, että Rantamäki oli toimittaja ja syntynyt 9.6.1889 Laihialla. Ancestrystä löytyvä Ohio Soldiers in WWI, 1917-1918 kertoo Rantamäen astuneen armeijan riveihin 21.9.1917 ja palveluksesta: "Battery C 336 Field Artillery to Discharge Cook 22 Dec 1917. American Expeditionary Forces 27 Aug 1918 to 8 March 1919. Honorable discharge 27 March 1919." Vuonna 1923 tehdystä passihakemuksesta selviää, että John oli Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1906.

Mainitun kirjan kuvitusta, piirtäjä James Lavery.

Rantamäki allekirjoitti kirjansa esipuheen 11.11.1920, hieman masentavasti kutsuen sitä "välirauhan toiseksi vuosipäiväksi". Sodat jatkuivat ja hautoja on joka puolella. Englantilainen sanomalehti Guardian kertoi keskiviikkona projektista The War Graves Photographic Project, jonka tavoitteena on valokuvata jokainen sotilaan hautakivi tai muistomerkki ensimmäisestä maailmansodasta tähän päivään. Näin lukee etusivulla, eikä kovin selkeästi sanota todennäköistä (?) keskittymistä Ison-Britannian armeijaan.

Sivuston hautakivihaku on ilmainen ja haun voi tehdä myös kansalaisuuden perusteella. Isle of Manille on haudattu suomalainen siviili Arthur Valfrid Schöring, joka oli kuollut 30.4.1942 34-vuotiaana. (Lakkolistan perusteella syntynyt 6.5.1908.) Lisätietoa löytyy Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry:n äänenkannattaja El-merin numerosta 1/2008, jossa otsikolla Mansaari on erilainen Sven-Erik Nylund kirjoittaa:

Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä tiedä, että yli 400 suomalaista merimiestä internoitiin suomalaisista aluksista Mansaarelle, kun Englanti julisti sodan Suomea vastaan vuonna 1941 sen jälkeen kun Suomi oli julistanut sotivansa natsi-Saksan rinnalla. Suomalaiset olivat saarilla eri leireissä, monet yli kome vuotta. ...
Suomalaiset vangittiin takavarikoiduista suomalaisista laivoista, mutta leireille otettiin suomalaiset merimiehet myös ruotsalaisista, norjalaisista ja englantilaisista laivoista.
Aikaisempien tutkimusteni perusteella tiesin, että seitsemän suomalaista merimiestä kuoli saaren leirillä sairauksiin, muun muassa tuberkuloosiin. Kirjaston arkistossa oli listoja näistä Douglasin hautausmaalle haudatuista vainajista. Yhden näistä listallani olevien vainajien haudoista löysimme pienen etsinnän jälkeen Douglasin hautausmaalta. Arthur Valfrid Schöring oli kuollut tuntemattomasta syystä 30 huhtikuuta 1942 ja hänen maanmiehensä olivat hankkineet hänelle hautakiven.

(Samassa valokuvakannassa oli kolmen Krimin sodan aikana kuolleen muistomerkki Ahvenanmaalla. Ainakin oletan, että "Aarland Islands British Cemetery" tarkoittaa Ahvenanmaata, Suomessa väitetään moinen joka tapauksessa olevan.)