Kuuntelin tuoreen jakson ohjelmasta Släktband. Siinä kerrottiin papista, joka 1800-luvulla myrkytti ehtoollisviinin arsenikilla. Varsinaisruotsalaista meininkiä, josta ei tarvitse huolehtia, sillä Suomi ei kuulunut samaan hallintoon. Mutta toinen aihe jaksossa koski 1600- ja 1700-lukua eli kosketti myös Suomea.
Tuolloisen käytännön mukaan itsemurhan tehneet kuolivat niin syntisinä, ettei heitä voinut mikään pelastaa (tai jotain sinne päin). Sen sijaan murhaajat saivat ennen kuolemantuomiota papilta synninpäästön ja olivat näin jonossa taivaanportille (tai jotain sinne päin). Eli rationaalisesti itsemurhaa harkitsevat ihmiset päätyivät leikkaamaan kurkun viattomalta lapselta todistajien läsnäollessa, tuomittiin kuolemaan, jota ennen saivat synninpäästön ja kaikki oli "OK".
Radio-ohjelma haastatteli näitä tapauksia tutkinutta Arne Jacobssonia, joka kuvasi elävästi erästä Tukholman siltaa, jolla leikkineet lapset erityisesti joutuivat uhreiksi. Kuullosti kertakaikkiaan kamalalta, mutta kuullosti myös sellaiselta, että asiasta olisi pitänyt jotain kuulla aikaisemminkin. Google Books haku tuotti osuman kirjaan Five centuries of violence in Finland and the Baltic Area, josta sai nähdä Petri Karosen tekstiä (s. 96) sen verran, että selvisi ilmiön koskeneen ainoastaan Tukholmaa. Karosen mukaan missään muussa kaupungissa Ruotsissa (sis. Suomen) sitä ei esiintynyt. Ja mikä vielä erikoisempaa - ettei missään (ainakaan Arbogassa, Vadstenassa tai Turussa) ollut "tavallisia" murhia 1600-luvulla? Täytynee hankkia kirja kokonaisena käsiin ja oppia lisää ihmemaailmasta, jossa ei murhattu eikä raiskattu (s. 97-98).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti