Kävi säkä eilen illalla. Istuskelin katsomassa vanhoja tv-ohjelmia DVD:ltä ja siinä ohessa lueskelin kännykästä rss-syötteitä... "tänään toisenlaista amerikkalaista historiaa käsittelevä dokumenttielokuva The People Speak" Täh? Tänään-tänään? Varmaan mennyt jo? Eikun Andorrassa kuudelta ja nyt on vähän vajaa puoli. Hopi-hopi kuteet päälle ja kävellen kakkosvaihteella Fredaa pohjoiseen. Ehdin aivan erinomaisesti ja sain lipun Yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaalin Lens Politican (josta en ollut kuullut sanaakaan) päätöselokuvaan.
Elokuva The People Speak osoittautui live-esiintymisistä kootuksi, lähtökohtana Howard Zinnin kirja The People's History of United States. Kuuluisat (ja hyvät) esiintyjät lukivat (enimmäkseen) todellisten ihmisten sanomisia tai kirjoituksia. Minusta esiin ei tullut mitään kovin erikoista. Kokonaisuutena OK (lukuunottamatta erittäin häiritsevää äänen ja kuvan epäsynkkaa).
Mutta jäi jotenkin "hassu" maku suuhun. Tekijöiden edustajien jälkikeskustelusta selvisi, että kyse oli tietoisesti tiettyjen liikkeiden näkökulmasta. Zinn oli ollut epäobjektiivisuudessaan kirjassaan eksplisiittinen. Kotiin kävellessä mietin asiaa lisää ja totesin, että minua oli häirinnyt juuri se, että filmissä oli näkökulma, mutta sitä ei sanottu ääneen. Ja sen hahmottamista vaikeutti yhteneväisyys oman maailmankuvani kanssa. Festariesitteen mukaan "Elokuva on herkullinen kavalkadi vankkumattomien demokratian puolustajien puheita ja lyriikkaa."
Keskustelussa tuli ilmi, että filmi oli esitetty viime vuonna Yhdysvalloissa History Channelillä eikä ollut herättänyt suurempaa kritiikkiä. Ristiriitaisimmiksi aiheiksi tekijät totesivat alkuasukaskansojen käsittelyn ja toisen maailmansodan kritisoinnin, joista ei edelleenkään saisi puhua.
Elokuvan tekstit ja esitykset tuntuivat hyvin amerikkalaisilta, joten aloin miettiä mitä suomalaisesta versiosta tulisi. Suuntaa antaa Werstaan Työväentalo-osuus, jossa menneisyyttä herätettiin myös henkiin nykyajan ihmisen äänellä ja vanhoilla teksteillä.
Amerikkalaista vastaava ohjelma on äskettäin esitetty Isossa-Britanniassa ja tekijöiden mukaan muuallakin (Australia mainittiin) tekeillä. Kysyin, miten näissä edetään, kun ei ole kirjaa pohjana. Oli kuulemma aloittettu alkuperäisdokumenteista, joista asiantuntijoiden ja aktivistien valinnan perusteella noin 10% päätyi ohjelmaan. Kuullosti epäilyttävältä ja mieleen tuli äskettäin lukemani kirjan otsikko "The uses and abuses of history". Kuka päättää kuka on äänessä? Aina joku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti