Yöllistä fiilistä

Lauantaisen keskustakäynnin yhdessä muistin vihdoin poiketa yliopistomuseon alus- ja yövaatenäyttelyyn. (Vivika mainosti sitä jo marraskuussa.) Ei hirveän iso, mutta vuoden alusta koko museo ilmainen.

Suurin osa näyttelyssä esillä olevista tekstiileistä on harjoitustöitä, mutta joukossa oli pari aitoa käytössä ollutta vaatekappaletta 1800-luvun puolelta kuten Elias Lönnrotin Ida-tyttären alushousut (kuvassa vasemmalla). Yleensä olen erinomaisen tyytyväinen, kun esineistä ilmoitetaan alkuperäinen käyttäjä tai omistaja, mutta jotenkin tämä attribuutio tuntuu yksityiselämää loukkaavalta. (Tiina Myöhäsen gradu Nimettömät näkyvillä : Naisten alushousut ja katsomisen kulttuuriset säännöt voisi ehkä selittää tunnettani?)

Eksoottisen oloinen kapistus oli kupurintaliivi 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteesta. Muoti ei ole tähän malliin vielä kertaakaan palannut?

Yöasuja oli esillä myös läheisessä Sederholmin talossa, onhan Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn nimenäkin Yö. Oikein mukava kokonaisuus teemasta saatu aikaiseksi. Oli 1700-luvun sisutusta Wetterin perukirjaperusteisesti, yötyötä, tähtitaivasta, biletystä ja kummituksia. Viimeksimainitun osana Senaatintorin länsilaidan alla olevasta hautausmaasta talteenotettuja 1600- ja 1700-luvun ruumisarkkujen kahvoja sekä valkoinen helmikaulakoru.

Yksi seinälle kirjatuista kummitustarinoista käsitteli "Kaivopuiston valkoista rouvaa". Siinä kummittelijaksi epäiltiin helsinkiläisen ravintoloitsijan Louis Kleinehin toista vaimoa Mariaa, josta "ei tiedetä kovin paljon". Tuo fraasi alkaa olla jo toistuva vitsi ja ties mitä sillä oli tällä kertaa tarkoitettu. Kansallisbiografian uudesta Moninainen Suomi -osasta (joka julkaistu näyttelyn avaamisen jälkeen) selviää, että Kleineh oli heti tulovuonnaan 1840 avioitunut haminalaiseen sotilas- ja porvarissukuun kuuluvan Maria Christina Forsellin kanssa. Kyseinen sivu "ei tiedä mitään" toisesta avioliitosta. Kleinehin leski hoiti Kappelia vuodet 1874-1877 ja tämänkin jälkeen Hotelli Kleinehia.