Hallintohistoriallisista sanoista

1802-projektissani, jossa olen laajentamassa kesän kuninkaallisen matkan blogisarjaa kirjaksi, vilisee erilaisia arvonimiä. Esimerkiksi nimitysuutinen:

Turkulainen tukkukauppias Mikael Rosendahl sai matkan aikana eli todennäköisesti sen tapahtumiin liittyen "Kommerse-Råds namn, heder och värdighet". Omin päin olisin kääntänyt ja tiivistänyt tämän kauppaneuvoksen arvonimeksi. Onhan jäljessään vastaavalla rimpsulla varustetulla  Eric Lodinilla Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa "Kihlakunnantuomarin arvonimi".

Mutta ruotsinkieleni osaaminen on sitä tasoa, että tarkastaminen on tarpeen. Onnekseni tänä vuonna ilmestyi verkkoon SLS:n Förvaltningshistorisk ordbok, jossa on m.m. hakusana kommerseråd. Siinä todetaan, että kommerseråd on tosiaan suomeksi kauppaneuvos, joka on

Kauppakollegion jäsen, arvoltaan asessorien yläpuolella ja heti viraston johtajan eli presidentin alapuolella. Kauppaneuvoksia oli tavallisesti neljä ja he johtivat yleensä jotakin kollegion konttoreista tai työvankilaa/kehruuhuonetta.

Ruotsiksi lisätietona annetaan, että "I Ryssland och i Finland under autonoma tiden var kommerseråd en honorärtitel (rangklass 8) utan ämbete som från och med 1800 förlänades näringsidkare tillhörande första gillet." Mutta siis ennen autonomista aikaa vain ja ainoastaan kauppakollegion jäsen?! Muistaakseni kaksi muutakin Suomen kauppiasta olivat vuoden 1802 loppuun mennessä kauppaneuvoksia. Miehittivätkö nämä kolme siis 75% kauppakollegiosta?

Tuskin.

Ja toisen uutisen maanmittaustirehtööriä FHO ei tunne ollenkaan. Onneksi on Kotivuori.