Isonvihan muistamista

Saatuamme vihdoin isonvihan "ajankohtaisen" raportoinnin päättymään viikko sitten sana kyseisten tapahtumien muistamisesta.

Tarinoita varmasti kerrattiin pikkuvihan aikana ja ne otettiin todistettavasti esiin Kustaan sodan aikana. Ainakin Fahlu weckoblad katsoi aiheelliseksi 14.2.1789 julkaista kolmisen sivua Laurenius Tammelinin muistoja. Samat stoorit oli ehditty tuoreeltaan julkaista almanakoissa ja myöhemmin myös sarjan Uplysningar i Svenska Historien kolmannessa, vuonna 1774 julkaistussa, osassa sivuilla 18-39.

Suomeksi oli sopiva aika kaivaa tekstit esille vuoden 1910 alussa, jolloin ainakin Kajaanin lehdessä (5.1.1910) ja Karjalan sanomissa (4.1.1910) kerrottiin

Isonvihan muistoja kerrotaan eräässä vanhassa kirjassa m. m. "Joulupäivänä" 1713 vedettiin Huittisten rovasti Kekonius saarnatuolista, kun piilotti tyttärens upseereilt ja piiskattiin, uhattiin tappaa, mutta päästettiin, kun omaiset mittas 30 tynnyri rukiit. — Pahoin pideltiin myös samoil ajoil Kokemäen kappalainen Boge, kun ei luvannut tytärtäs naittaa eräl luutnantil. — Upseerit tahdot juoda pappein kans ja kun lampait ja mitä vaativat ei luvata niin lyömään ja repimään, sylkevät kasvoihin ja kaikenlaist väkivaltaa. — Lithovius saatin metsäst, kun oli pirtin rakentanu sinne ja kärvennettiin.

P.S. Aivan toisenlaisen näkymän viime kuukausien aikana esitettyihin Suuren Pohjan sodan vuosiin saa lukemalla K. J. Gummeruksen romaanin Rahvaan tytär, miljoonain hallitsija.

Kaksi kuvasitaattia

Helsingin mainospylväisiin on ilmestynyt datan visualisointeja, jotka ovat nähtävillä myös verkossa. Muistelen itse joskus oppineeni, että ympyrä on huono kuvio suuruuksien vertailuun, kun ei tule selväksi perustuuko suhde alaan vai halkaisijaan. Mutta lienee oikein tulkita, että elämänkerrat ovat pääkaupunkiseudun kirjastoissa huomattavasti suositumpia kuin muu tietokirjallisuus, mukaan lukien Suomen historia.
Twitterissä Vantaan kaupunginmuseo on jakanut kuvia työympäristöstään. Esimerkiksi tämän:

Muotoilin vastausta tiedusteluun

Sain viime viikolla tiedustelun, jonka teksti kuului jokseenkin näin:

Sukuni juuret juontavat suullisen perimätiedon mukaan Kokemäenkartanoon ja kytkeytynevät tavalla tai toisella von Knorringeihin. Asiasta on ollut vaikea saada täsmällisempää selvyyttä, sillä Kokemäellä syntynyt isoisäni oli avioton lapsi. Kun Herrassöörinki Eugenilla oli avioton lapsi Karl Gustav, saattoi niitä olla muitakin. Isoisäni äiti oli keittiöpiikana kartanossa. Omien selvitysteni mukaan isoisäni isä voisi olla joko itse Eugen tai sitten Eugenin poika Karl Gustav, joka oli likipitäen saman ikäinen Huldan kanssa. Eugen kuoli muutama kuukausi isoisäni syntymän jälkeen, joten periaatteessa hänkin voisi olla isoisäni isä.

Minulta pääsi syvä huokaus. Miten sanotaan kiltisti

• että sukutarinoilla on taipumus kertoessa kultaantua. Ensin muistetaan, että isoisä syntyi Kokemäenkartanossa au-lapsena ja kartanon omistivat Knorringit. Pari kierrosta myöhemmin on kartanonomistaja isänä.
• että kartanoissa oli muitakin miehiä kuin omistajat.
• että voisi ensin käydä läpi käräjäpöytäkirjat ja puhua tutkimuksen jumiutumisesta vasta sitten kun&jos sieltä ei lapsenruokkojuttua löydy.
• että voisi tutkia äitilinjaa ja jättää epävarmojen asioiden murehtimisen.

No, olin kuitenkin sen verran utelias, että tarkistin kyseisen isoisän äidin rippikirjasta. Ilmeisesti nainen oli käynyt kotoaan käsin kartanolla töissä, sillä rippikirjassa hän oli vanhempiensa tilalla. Kartanotutkimuksessa en onneksi lähtenyt arvioimaan palvelusväen määrää, sillä en olisi tajunnut, etteivät kaikki olleet kartanossa kirjoilla.

Rippikirjan sivulta selvisi, että kyselijän isoisä ei ollut äitinsä ensimmäinen au-lapsi. Tämä minusta mielenkiintoisempi yksityiskohta kuin tarinat kartanosta.

Jotain oli vastattava. Eli

aviottomien lapsien selvittelyyn liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Kirjoittelin omiani pari vuotta sitten blogiini.

Perhetarinoissa voi olla totuutta mukana, mutta ne ehtivät myös muuttua arvailuista totuudeksi sadan vuoden aikana. Itse asemassasi
a) tarkistaisin oliko isoisäsi äidin aiemmasta au-lapsesta kannettu lapsenruokkojuttu tai oliko sellainen isoisäsi kohdalla. 1800-luvun loppupuolen käräjäpöytäkirjojen läpikäymiseen parilta vuodelta voi mennä muutama tunti, mutta onpa sitten tarkistettu.
b) keskittyisin muiden linjojen tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani on aukko isoisäni isänisän kohdalla ja tutkimus on silti ollut hauskaa ja mielenkiintoista.

Mitään ylijäänyttä materiaalia Kamariherra-kirjasta minulla ei siis ole.

Kohdattua

Luminen maisema lehdestä Joulupukki 1909.

Jouni Kuurne kertoi miten Hugo Heideman näki Isabella Duncanin. Mme Flore oli käynyt katsomassa Vapriikin Ladyn tyyli -näyttelyn. Marko Leppänen raportoi veturin romutuksen.

Reijo Valta esitteli autolle ehdotettuja nimiä, ranta-aitan siirron, rajakiven ja tuoretta rautatiehistoriaa. Mari Wikholm Kuopion luonnontieteellisen museon blogissa vastasi kysymykseen Montako liikettä tarvitaan maitolaiturin siirtämiseksi kuorma-autosta näyttelysaliin?

Juha-Matti Granqvist jakoi reseptin 1700-luvulta. Tuomo Kesäläinen esitteli hautakumpujen kivistä tehdyn talon ja sillan.

Reija Satokangas kävi antiikkimessuilla:

Ensimmäinen huomio on, että kahdellakin pöydällä on minun kirjojani myynnissä. Siis minun kirjoittamiani, – hassua. (Kirjallinen tuotantoni on jo antiikkia? ) Toinen huomio, voisin käveleskellä ja ihailla kaikkea vanhaa, astioita, kirjoja, tauluja, laukkuja, kaikkea – vaikka kuinka kauan. Kolmas huomio, messuilla on juuri sitä samaa porukkaa, joka kulkee museoyhdistyksen tilaisuuksissa.

Ylioppilaslehden Elina Loisa uudisti merkkipäiväperinnettämme.

Ilarios kannusti wikipedian täydentämiseen. Charlotte antoi vinkkejä på svenska varteenotettavana historiantutkijana esiintymiseen.

Heli mietiskeli lähistoriasta kertovia kirjastokirjoja. Kontra on sukututkimuksen alkutaipaleella.

Anu Lahtinen kertoi kuningatar Margaretan nuoruudesta ja markkinoi Lahden historiapäiviä.

Otto mietti Äänislinnan miehitystä. Joonas luki Peter Englundin kirjan Sodan kauneus ja kauheus.

Terveisiä yläasteelta:

Sitten iso historian koe torstaina ja perjantaina iso ranskan koe. 7C:t sanoivat, ettei tuo historiankoe ollut yhtään vaikea, eikä siinä kuulemma ollut esseekysymyksiä, joten sen puolesta ei pelota. Toisaalta meidän historianopettaja ei tunnu tajuavan mun vastauksia luokassakaan, ja se arvosteli esseetkin todella tiukasti...

Pohjoisten kansojen historian kuvitus

Ennen varsinaista aihetta yllä kirjasta Der euerst theil der Ost Sehen beschlossen gegen Reuschland, Lyfland und Ost Finland : in welchem die letzte Kauffstätte der Osterschen Nauigation gelegen seind, nemlich Narua und Wyborg; auch die gestalt der Inseln, Clippfen und Schwedischen Seheren navigaatioapua Raaseporin ja Vehkalahden välille. Ei taida olla ihan jokainen saari kohdallaan. En onnistu löytämään kirjan painovuotta, Helsinkiä ei ainakaan ole tekijällä ollut tiedossa.

Olof Ångermanin kuvitusta suunnitellessani päätin jo aikoja sitten, etten käytä Olaus Magnuksen historiakirjojen kuvia 1500-luvulta. Ensisijaisesti siksi, ettei minulla ole niistä painokelpoisia tiedostoja. Toissijaisesti siksi, että yritän (epätoivoisesti) etsiä jotain freesimpää ja innovatiivisempaa.

Heikkolaatuiset OM-kuvat voisi kaapata Googlen digitoimasta kirjasta, esim. tästä kappaleesta. Mutta Google on myös digitoinut siitä myös myöhemmän (piraatti?!) painoksen vuodelta 1645, jossa ainoat kuvat ovat nimiölehdellä. Leikkasin kuvat irti ja Pohjolan historia näytti siis tuolloin alla olevalta koosteelta. Ainakin juontikuva on muunnos vanhoista Olaus Magnus -kuvista, mutta muita en ulkoa muista. Mitä ovat möykyt katoilla? Miksi nainen tanssii karhun kanssa? Miksi ukot heiluttavat tennismailoja? Pohjolan historiasta minula on vielä paljon opittavaa.

Myötäjäisarpajaisvoittajia 1773

Lemppariaiheeni myötäjäisarpajaiset on ollut sivussa jonkin aikaa, mutta ei suinkaan unohtunut. (Aiemmin: Jari Lehtinen kirjoitti aiheesta blogissaan toukokuussa 2011 ja minä marraskuussa 2010. )

Konsepti lyhyesti: valtakunnallisissa arpajaisissa järjestettiin 17 kertaa vuodessa "lisäarvonta", jossa sopivaksi ilmoitettujen 15-24 vuotiaiden rahvaan tyttärien joukosta valittiin viisi onnellista, jotka naimisiin mentyään saisivat "häälahjan". (Tämän lähteenä ruotsinkielinen Wikipedia-sivu Nummerlotteriet)

Löytyneitä suomalaisia arpajaisvoittajia alla ja lisää ensi viikon lauantaina. Ja lauantaisin siitä eteenpäinkin. Vuosi kerrallaan, mutta ei aikajärjestyksessä. Nyt siis vuosi 1773 kysessä:

Lisa Gabrielintytär Sääksmäeltä Hinean (?) kylästä, Katarina Abrahamintytär Mikkelistä Vuolingon kylästä ja Anna Jaakontytär Maariasta Paavolan kylästä. (Inrikes tidningar 22.2.1773)
Liekö Katarina tällä Mikkelin rippikirjan sivulla? Kirjaimet nimensä jäljessä viittaavat arpajaisiin osallistumiseen?
Maria Antintytär Karkusta Palvialan kylästä. (Inrikes tidningar 19.4.1773)
Margareta Jaakontytär Halikosta Naukilan kylästä. Hiskistä löytyy Halikon seurakunnassa (Inrikes tidningar 17.5.1773)
Noukkilan kylästä 13.10.1774 on avioitunut Margareta Jaakontytär. (Hiski)
Maria Simontytär Kalvolasta Niemen kylästä, Anna Matintytär Mouhijärveltä Mustanojan kylästä. (Inrikes tidningar 14.6.1773)
Maria vihittiin Kalvolassa 7.11.1773 rakuuna Matts Tallbergin kanssa. (Hiski)
Maria Matintytär Porvoosta Haikon Hammarbölestä. (Inrikes tidningar 12.7.1773)
Margareta Hannuntytär Inkoosta kylästä Nåstkryckits, Brita Korhonen Kaatamon kylästä Liperissä. (Inrikes tidningar 9.8.1773)
Margareta Jaakontytär Inkoosta (Inrikes tidningar 1.11.1773)
Anna Hinrikintytär Turun läänin Uudeltakirkolta (Inrikes tidningar 29.11.1773)
Beata Matintytär Saltvikistä (Inrikes tidningar 27.12.1773)
Mihin niitä myötäjäisiä tarvittiinkaan? No, siihen kaupantekoon. Alla taiteellinen näkemys naimakaupoista Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 30.9.1889.

Naamakirjassa luettua

1. Sivulla Kulttuurihistoria - Turun yliopisto kerrottiin eilen

tänään keskusteltiin laitoksen kokouksessa opinnäytteiden sähköisestä julkaisemisesta. Jos fb:n äärellä on tuoreita graduisteja, ja miksei vanhempiakin, olisi hienoa, jos ainutlaatuiset tutkimukset päätyisivät sähköisinä tulevien sukupolvien käyttöön. Lisätietoja täältä

Uteliaisuudesta avasin ohjeet ja totesin, ettei niistä löytynyt juuri mitään kannustavaa sisältöä. Ei sanaakaan siitä mitä hyötyä/iloa yksityisesti/yleisesti julkaisusta voisi olla. Eli en suuresti ihmettele, jos julkaisutahti pysyy vähäisenä.

2. Linkitin omalle seinälleni Jussi Jalosen mainion blogikirjoituksen sen sisällön vuoksi, mutta kommentoin kommenttia, joka kuului

Ei kellään ihmisellä, joka tekee tutkimustyötä, ole aikaa kirjoitella blogijuttuja harva se päivä ja samalla tehdä tutkimusta. Kun minä olin tutkija, meni kaikki työaika ja osa vapaa-ajastakin tutkijana puurtamiseen.

Tähän tuttavani totesi

No ilmankos ei enää ole tutkija.

3. Eilen illalla eräs FB-tuttavani mietti

vaan edelleen sitä, missä Saarijärven Paavon naapuri oli silloin, kun Paavolta vei sadon halla?

Miettimättä hetkeäkään sitä, muistanko runon sisällöstä mitään, kommentoin

Mikä naapuri? Eikös Saarijärvi ole niin idässä ettei talot ole huutoetäisyydellä toisistaan? (Kuuntelin Eija Starkia ja Gia Virkkusta 1 1/2 tuntia > köyhyyskulttuurikiintiö täynnä)

Asiallisemmin olisin voinut tiivistää session Työväenliikkeen kirjastossa antaen kirjallisuusvinkiksi tuoreiden väitöskirjojen lisäksi Pekka Haatasen "Suomen maalaisköyhälistö tutkimusten ja kaunokirjallisuuden valossa", jota kovasti klassikoksi kehuttiin. Eli näistä selviäisi (?) mikä oli auttamisen kulttuuri köyhien suhteen Suomessa.

Kyseiseen tilaisuuteen saapuessani oli naulakolla puheenaiheena uutinen, jonka mukaan Helsingissä oli pakkasyönä ollut pari sataa asunnotonta ulkosalla. Kommentoitiin "voi kamalaa". Itseni teki mieli sanoa ääneen "montako otitte omaan kotiinne nukkumaan". Autetaanko sitä naapuria nykyäänkään? En minä ainakaan.

Kielitieteen antia keskiajalta

Tampereen yliopiston kielitieteellisen väitöksen tiedote päättyi

Agricolan henkilöviitteisen kulttuurisanaston omaperäiset tekijännimet (esim. elonleikkaaja, keritsijä, kylväjä, lampuri, sikuri ?sikopaimen?) liittyvät tyypillisesti talonpoikaiseen kulttuuriin ja aikaan ennen ammatillista erikoistumista. Osa sanastosta viittaa tarkoitteiden perusteella aikaisempaankin aikaan (esim. tietäjä). Ihmiseen viittaavien ilmausten kentällä nuoret germaaniselta taholta suoraan lainatut tekijännimet (esim. mestari, parkkari, porvari, skippari, snikkari) liittyvät puolestaan vahvasti kaupungistumiseen, hansakaupan aikaan, keskiajan ja uuden ajan taitteen kaupunkikulttuuriin, ja ammatilliseen erikoistumiseen. Tulos on paitsi kielitieteellisesti myös kulttuurihistoriallisesti kiinnostava.

Kuullostaa mielenkiintoiselta. Onnituisikohan saamaan Kirsi-Maria Nummilan väitöskirjasta Tietäjä, lampuri ja nikkari. Tekijännimet Mikael Agricolan teksteissä yhtään enemmän tietoa irti? Kun jo johdannossa on lauseita kuten

Kaikkiaan 1500-luvun kirjasuomessa tavattavat tekijännimet ovat monitahoinen tutkimuskohde, jossa yhdistyvät paitsi morfologia, syntaksi ja semantiikka myös synkroninen ja diakroninen tutkimusote.

Ymmärrettävää tekstiä on 1500-luvun yhteiskuntaa esittelevillä sivuilla 35-39, jotka summeeraavat kirjallisuustietoja. Lienee parasta hypätä lopun yhteenvetoon ja todeta, että tiedotteessa oli minulle oleellinen asia tiivistetty hienosti. Mutta ripaus kertausta

ammatinnimityksiä, jotka on lainattu suomen kieleen keskiajan viimeisinä vuosisatoina kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen myötä ja sen vaatimuksesta ... keskialasaksalaista sanastoa edustavat ilmaukset kräämäri, porghari, ryöväri, skippari ja snikkari. ... basuunari, duomari ja kolari ... eivät ole alkuperältään saksalaista lainaa, vaan niitä voidaan pitää ruotsin omaperäisen sananmuodostuksen tuloksina ... leikari, lääkäri ja parkkari. Ne on lainattu meille ruotsista ... kuuluvat sekundaariin sektoriin, joka huolehtii tavaroiden ja materiaalisten hyödykkeiden valmistamisesta ... ja tertiääriin sektoriin, joka vastaa ei-materiaalisista palveluista ... Kysymys on tarkalleen ottaen siitä sanastosta, joka liittyy kaupungistumiseen, kaupunkien käsityöläisiin ja yleensä ammatilliseen erikoistumiseen. Sanasto liittyy vahvasti keskiajan poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen kuvatessaan sen toimijoita. Tähän todellisuuteen on erityisesti vaikuttanut paitsi ruotsalainen myös saksalainen kulttuuri.

Asia-asiaa pohjoisesta keskiajastamme voi lukea Charlotte Vainion gradusta Den medeltida svenska hustrun och lagen : En studie i förmyndarskap, begränsningar och möjligheter 1350-1442 tai Sanna Suomalaisen gradusta Mobiliteetti osana birgittalaisluostarin elämää. Liikkumiskuvaukset Diarium Vadstenensessa 1384-1545 tai Antti Hannusen gradusta Miekkalähetys ja pakanoiden oikeudet. Kirkon ideologiset muutokset ja niiden vaikutukset aikalaisten asenteissa pakanoihin Pohjolan ristiretkikronikoiden perusteella 1220-1320. Tai verkkolehdestä Mirator 12 (2011).

Alla ranskalaista perheonnea vuoden 1500 paikkeilta ja saksalaista pelikorttikultuuria vuodelta 1472. Kuvat kaapattu Rose Esther Dorothea Sketchleyn kirjasta English Book-Illustration of To-day. Väritettyjä kuvia saksalaisista käsityöläisistä 1400-luvulta (?) tarjoilee BibliOdyssey blogissaan.

Piilotettua paikallishistoriaa

Rakennusperintö-sivuilla mainostettiin tammikuussa valmistunutta Merikarvian kulttuuriympäristöohjelmaa. Uteliaisuuttani kurkistin verkossa saatavilla olevaan julkaisuun ja totesin jälleen kerran erinomaiseksi pikakatsaukseksi paikkakuntaan. Juuri tällaisen tarvitsisi kun tutkimus hyppää uudelle paikkakunnalle, josta ei tiedä mitään. Voisi tarjota hyödyllistä (kertaus)tietoa myös niille, jotka ovat paikallishistoriansa(kin) lukeneet.

Mutta minulle on edelleen mysteeri miten näitä voisi järjestelmällisesti löytää. (Samanlaista tuskaa on ollut arkeologisten inventointiraporttien kanssa. Joiden joukkoon linkitin Taivalkosken kulttuuriperintöinventoinnin.) Rakennusperintö-sivuille linkitetty Merikarvian ohjelma oli oikeasti minulle tuntemattoman Pisara-hankkeen sivuilla. Kauanko se siellä on? Kuka sitä sieltä osaisi hakea?

Tallessa olleista linkeistä kaksi oli ymparisto.fi-sivuilta:

• Saija Silén: Muinaisuuden metropolista nykypäivään. Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma
  
• Päivi Tervonen ja Marko Karvonen: Vaarojen kätköistä. Puolangan kulttuuriympäristöohjelma
• Päivi Tervonen: Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia

Sivuston oma haku sanalla kulttuuriympäristöohjelma tuotti ulos luettelon. Ilman linkkejä, joten tätä katsovalla ei ole aavistustakaan, että ainakin osa on verkossa luettavissa. Mutta jos luettelo on kattava (?) ja päivitetty (?) niin parempi kuin ei mitään. Hmm... Tällä hetkellä siellä on Merikarvia vasta "tekeillä". Ja Eura ja Merikarvia ovat Varsinais-Suomea??

Eihän verkkosivuille piilotettu paikallistietous tietenkään rajoitu arkeologisiin inventointeihin ja kulttuuriperintöohjelmiin. Muutamia muita talteenotettuja linkkejä

• Miia Ketonen: Gumnäsin ja Klockaruddenin yleissuunnitelma
• Leena Takkinen: Kuusamolainen virkatalo osana kulttuurimaisemaa. Kuuselankartanon ja Tyynelän yleissuunnitelma
• Kati Kangas: Elämisen ehtoja Kankaanpään Karvianjokilaaksossa
• Raision arkeologiaprojekti
• Kari Rydman: Woipalan (Johannisbergin) kartano Gripenbergien aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa sekä muuta Sääksmäki aineistoa.
• Heikki Roiko-Jokela, Heikki Hämäläinen ja Heikki Junnila: Varhaismodernin ajan metsäkartat ihmisen ja metsän vuorovaikutuksen peilinä 1630-1850 (Kartasta näkyy käsitellyt alueet)
• Helsingin ympäristöhistoria
• Maunu Häyrynen: Tähtitorninvuoren maiseman historiaa.
• Upsalan yliopiston sivuilla kaksi nättiä karttaa Raumasta: tämä ja tämä.
  

Palaten Rakennusperintö-sivustolle, aineistoja-sivulle on linkitetty m.m.
Lähdön ja saapumisen paikat -julkaisun osa Rajan yli, jossa on Irma Lounatvuoren artikkeli rajanylityspaikoista ja Marketta Wallin artikkeli Hangosta siirtolaisten lähtöpaikkana. Viime vuonna ilmestyneessä julkaisussa Kulttuurien reitit on enimmäkseen historiasta kertovia artikkeleita...

Niin ja Arkistolaitoksen digitaaliarkiston kätköissähän on näitä mitä erikoisimpia paikallisia karttoja:
Tie- ja vesirakennushallitus - Tie- ja vesirakennushallituksen vesitieosaston kartat ja piirustukset E1 (kokoelma) - Vesitieosaston EI -sarjan kartat - 1-2. Carta öfver Gammelstads ån och dess forssar räknadt ifrån och med Hyfvinge ström alt till Gammelstaden, der han löper i Saltsjön, med pliktningar och afvägningar. (vrt.EI 59). (TVH EI 115:/- -)

Muita vastaan tulleita:

• Kauppa- ja teollisuushallitus - Kauppa- ja teollisuushallituksen kartat ja piirustukset (kokoelma) - Kartat ja piirustukset- Plan öfver Byggnaderna vid Koskis Bruk i Bjerno socken af Åbo län. (K ja TH Ia.* 48:/- -)
• Kauppa- ja teollisuushallitus- Kauppa- ja teollisuushallituksen kartat ja piirustukset (kokoelma) - Kartat ja piirustukset - Charta öfver Jussarö Jern Grufvor. (K ja TH Ia.* 32:/- -)
• Pietarin sotilaspiiri - Pietarin sotilaspiirin arkisto - Pietarin sotilaspiirin asiakirjat - Pietarin sotilaspiiri. Itä-Suomen tiekartta. 1907-1907 (2173)
• Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunta - Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunnan arkisto - Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunnan arkiston asiakirjat - Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunta. Saaristosissitoiminnan ja rannikkotarkkailun järjestäminen. 1854-1854 (304) = nätti kartta Pohjanmaanrannikosta
• Sisäasiainministeriö > Sisäasiainministeriön kaava-arkisto (kokoelma) > Kaskisten kartat > Kaskö stad. (SM Kaskinen Ibr* 2/- -) Ainoa päivämäärä on yläkulmaan käsinkirjoitettu 1785, joka ei tunnu kovi n relevantilta kartan sisältöön nähden.
• Sisäasiainministeriö > Sisäasiainministeriön kaava-arkisto (kokoelma) > Piirustuksia > h. Plan för staden Nikolaistad fastställd 1.8.1855. (SM Piirustuksia Iej* 2/- -) Vaasan lisäksi karttojen otsikoissa Sauvonsaari, Kuopio, Lovisa, Björneborg, Sordavala, Ny Carleby, Nystad, Nikolaistad, ? "Stadsplan lagd i enkelbågar. Läget är taget från Lastplatsen Nyland vid Ångermanelfven"
• Suomenmaalainen rautatiesantarmihallinto - Suomenmaalaisen rautatiesantarmihallinnon arkisto - Suomenmaalaisen rautatiesantarmihallinnon asiakirjat - Suomen rautatiesantarmihallinto. Päiväkäskyt, erilaiset kartat, sanomalehdet ja muut asiakirjat. 1910-1917 (4067) Tunnistustehtävä kyrillisten kirjaimien osaajalle
• Pohjanlahden rannikon merivartiosto - Pohjanlahden rannikon merivartioston arkisto - Pohjanlahden rannikon merivartioston asiakirjat - Pohjanlahden rannikon merivartiosto. Itämeren laivaston sekalaiset asiakirjat. 1914-1917 (2749) = Painettuja karttoja Vaasan rannikon kohdalta
• Viipurin kuvernementinhallitus II > Viipurin kuvernementin arkkitehdinviraston piirustukset (kokoelma) > Piirustukset > [Kosken - Rokkalan lasitehtaan asemapiirros sekä rakennusten että laitteiden piirustuksia (ven. ja saks.)]. (ViipKArkkitV Ia.* 24a/- -)

Lautapeleistä

Viikko sitten Kari Hintsala esitteli pelilautaa vuodelta 1906 ja onnistuin sanomalehtihauilla löytämään sille todennäköisen mainostekstin. Sanomalehtihaut veivät tuttuun tapaan mennessään ja Googlekin sai osansa. Sillä löytyi tuoreehko opinnäyte, jossa todetaan lähdeviitteettömästi

Lautapelaaminen alkoi yleistyä Suomessa 1980-luvulla elintason kasvaessa. Markkinoille tuli paljon uusia pelejä ja niiden teemavalikoima laajeni. Pelit olivat kuitenkin yleensä Afrikan Tähti -tyyppisiä noppapelejä, jotka perustuivat lähes puhtaasti tuuriin ja satunnaisuuteen.

Tjaa. Mitäs tuohon sanoisi 70-luvulla lapsuutensa viettänyt? Onkohan perustutkimus tältä alalta tekemättä? Tuskin, onhan meillä Suomessa pelitutkimuksella vuosikirjakin. Viimeistään tänä vuonna aukeava Turun linnan pelinäyttely kertonee tarvittavan. Mikä ei tarkoita ettenkö voisi aiheesta täällä höpöttää.

Yllättävän positiivisessa valossa esiintyvät klassiset pelit vanhoissa sanomalehdissä. Tampere kertoi 21.11.1885 suomalaisista Pietarissa "Väkijuomia ei ole, ei liioin kortteja; shakki- ja dammipeliä vain sekä erilaisia sanomalehtiä..." Aikaisemmin samana vuonna oli valtiopäivillä mainittu vaihtelevana ja hyödyllisenä ajanviettenä shakki- ja dammipeli (Suomalainen Wirallinen Lehti 23.3.1885). Näiden lautapelien hyväksyttävyydestä kertoo myös Uudessa Suomettaressa 15.2.1893 julkaistu kasvatuslaitoskertomus, jossa todetaan "Myöskin viattomia peliä, kuten esim. sakki-, domino- ja tammipeli on pojilla." Otsikon "Soveltuuko korttipeli nuorison huvituksiin?" alla Vuoksessa 12.4.1900 kirjoitetaankin

"Onko tanssi, pallo- kroketti- ja tammipelit, numero- y.m. nuorisoleikit sopimattomia? Tanssista ovat mielet erilaisia. Mutta ahdasmielisinkään henkilö tuskin kieltää lapsiaan ja nuorukaisiaan pelaamasta ja leikkimästä muita mainituista leikeistä ja peleistä, sillä niiden viattomuus on yleensä tunnettu ja tunnustettu."

Kovin pitkälle pelien historiaan ei sanomalehtien varassa pääse. Hämäläisessä 17.10.1862 oli myynti-ilmoitus, jossa vilahtaa dominopeli. Sen historiasta oli juttu Helsingfors Dagbladetissa 30.1.1866, mutta Suomeen tulosta ei puhuttu mitään. Uusi Suometar 11.12.1888 sisälsi "Kortti-, shakki- ja dammipelistä" pätkän, jossa todettiin

"Yleisin peli meillä on korttipeli, joka varsinkin sivistyneitten seuroissa on päässyt odottamattoman suureen suosioon, vaikkei se suinkaan mikään yleisesti hyväksytty peli ole." "Toinen peli, jota ei ainakaan meillä harjoiteta niin paljon kuin se korttipelin rinnalla hyvin ansaitsisi, on shakkipeli." "... harva lienee Suomessakin se perhe, missä dammipeli olisi kokonaan tuntematon."

Kirjoittaja harmitteli tammipelin moninaisia sääntöjä. Sellaisista löytyi konkreettinen esimerkki Oulun lehdessä 24.8.1881 julkaistussa kertomuksesta Utsjoelta:

Lappalaisille oli myös omituinen kopupeli (tammipeli). Laudalle vedettiin linjoja ristiin, niin että nämät tekivät 20 nelinurkkaista sijaa; päihin pantiin 13 nappulaa. Leikki, joka nimitettiin hanhenpeliksi, pidettiin kahden hengen kesken, joista yksi johdatti eli kuljetti kettua, toinen hanhia. Se, joka kuljetti kettua, koetti niin asettaa kapulansa, että taisi sillä, niinkuin tammipelissäkin, syödä hanheja, joten peli oli voitettu. Se, joka hanheja kuljetti, koki saada ketun niin piiritetyksi, niin ettei se enää päässyt mihinkään. Näin ketun ahdistukseen saatuansa oli hän pelin voittanut.

Liekö jotain samantapaista pelattu ajoittamattomalla pelilaudalla, joka on Petsamon Suonikylästä viety museokokoelmiin?

Sanomalehti Uusimaa esitteli 1.2.1901 "Nuorison hyppyjen, leikkien, kisain y. m. ajanviettojen" keräämistä. Jutun monipuolisesta listauksesta löytyy seurahuvien alle luokiteltuna "erinäiset seurapelit, esim. myllypeli, kettupeli y.m." Vähitellen valikoima laajentui. Keski-Savossa kirjoitettiin 29.9.1906 tulevista joulu-uutuuksista

Niinkuin tiedetään, ei meidän kirjapainoissamme tähän saakka ole tehty juuri mitään siltä alalta, joka huvittaa lapsia ja nuorisoa vaikka väripainatuksen alalla niin helposti saadaan paljon sivistävää ja huvittavaa tehtävää heille. Maalauskirjoja on jokunen ilmestynyt kotimaisten kustannusliikkeidemme välityksellä, samaten jokunen seurapeli mutta niitäkin hyvin niukasti, sillä saksalainen huokea tusinatavara on ollut vaarallinen kilpailija. "

Vuosi myöhemmin kuului mainosteksti Uudessa Suomettaressa 15.12.1907:

Se puute, joka tähän saakka on ollut suomalaisista Seurapeleistä, on saanut meidän muun liikkeemme ohella kustantamaan niitäkin. Paras uutuutemme tälle vuodelle on: Suomalainen kirjailijapeli, joka eroaa edellisistä sekä sen kautta, että se on uusin laatuaan, myöskin siinä, että tässä on kirjailijain muotokuvat ja elämäkerrallisia tietoja. Muita uutuuksia on meillä noppapelit Karhu-Pekka sekä Kilpa-ajopeli ja korttipelit Hullunkuriset perheet sekä Kysy-Sinä-Minä-Vastaan. Näiden hauskojen pelien hinta on 1:50, paitsi viimemainitun, joka maksaa 75p. Saadaan kaikista kirja- ja paperikaupoista sekä suoraan meiltä. Osakeyhtiö Launis Aktiebolag Helsinki, L. Heikinkatu 20."

Samat pelit olivat myynnissä vielä vuotta myöhemminkin, jolloin uutuus oli "jalkapallopeli (erinomaisen hauska)" (Uusi Suometar 17.1.1909).

Ruotsinkielen taitoiset olivat voineet kylläkin hankkia vuonna 1888 ilmestyneen kirjan Illustrerad spelbok, jossa m.m. opastettiin backgammonin sääntöihin. Olli Salmi toteaa verkkoartikkelissaan että aikaisimmat löytämänsä suomenkieliset säännöt olivat vuodelta 1934, jolloin peli oli suomeksi yksinkertaisesti lautapeli (?). Alla oleva kuva laudan pelaamisesta on julkaistu Uudessa Suomettaressa 20.1.1909. Se ei tarjoa näkymää varsinaiselle pelialueelle, mutta voisi kyllä olla backgammonlauta ylenmääräisen korkealla välilaudalla.