"Luntataanpa vähän Kansallisbiografiasta"

Eilen Ylen tiedeblogissa Seppo Heikkinen otsikoi kirjoituksensa Katu-uskottavat tieteentekijät promoten tekemäänsä ohjelmasarjaa tiedemiehistä, joiden mukaan on nimetty Helsingin katu. Jaksot oli nyt ladattavissa talteen. Näin tein ja kuuntelin illan päätteeksi.

Minullahan ei pitäisi olla otsaa kritisoida sitä, että juttuja tehdään sarjatyönä ja vähällä vaivalla. Mutta jos työstä maksetaan, niin voisi jotain tasoa ylläpitää? Nämä 8 minuutin pätkät koostuivat kukin kolmesta elementistä ja mikään niistä ei minua miellyttänyt.

Pohjana oli, että toimittaja käveli kadun päästä päähän havainnoiden ympäristöään. Tämä ei toiminut kuin Haartmaninkadulla, jossa rakennukset olivat yhdistettävissä päähenkilöön.

Joka jaksossa haastateltiin joku kadulla seisonut tms. ja kun hän ei tiennyt kadun nimihenkilöstä mitään, toimittaja tiivisti elämän pariin määreeseen ja kansalainen totesi "sepä mielenkiintoista". Toimittajan speksit menivät Messeniuksenkadulla selvästi sekaisin, kun haastateltu tiesi Messeniuksesta enemmän kuin toimittaja.

Perusteellisemmin elämänkertatiedot kuultiin toisella äänellä, joka esiteltiin lausahduksella "luntataanpa vähän tietoa Kansallisbiografiasta". Teksti oli niin kuivakkaan asiallista, että todennäköisesti artikkelia luettiin melko sellaisenaan. Jopa Castrén, Wallin ja Nordenskiöld saatiin kuullostamaan tylsiltä. Ei jälkeäkään siitä tietämisen ilosta, joka oli Heikkisen blogi-kirjoituksessa:

Kun aloin perehtyä tieteilijöiden taustoihin, niin sieltä löytyikin mielenkiintoinen verkosto. Franzén on asunut HG Porthanin luona Turussa yksityisoppilaana. Ja Kalliossahan herrojen kadut ovat vielä tänä päivänäkin kivenheiton päässä toisistaan. Castrénin ystäväpiiriin puolestaan kuuluivat Lönnrot, Topelius, Runeberg ja Snellman, jotka kaikki ovat saaneet omat katunsa Helsingin kantakaupunkiin. Haartmaninkatua käsitellessäni opin, että se on nimetty lääketieteen professoreiden Johan Haartmanin ja Gabriel Erik von Haartmanin mukaan. Ja kun seuraavaksi aloin työskennellä Nordenskiöldinkadun kanssa, niin huomasin että kappas vaan, Nordenskiöldin isoisähän oli tuo jälkimmäinen Haartman. Maailma oli pieni siis jo silloin.

Mielenkiintoista!

Eikä pätkissä ollut siis minusta mitään mielenkiintoista.

(Castrénin elämään tutustuin taannoin sarjakuvalla, Wallinin elämän luin Tuure Vierroksen versiona. Nordenskiöldin lapsuudenkodissa olen käynyt kaksi kertaa, mutta jälkimmäisen raportti täällä blogissa ei osunut hakuuni.)