Asiallinen uusi sivusto ja muuta Pohjanmaalta

Viime viikolla julkistettiin Eteläpohjalaiset juuret -yhdistyksen uudet sivut. Kokonaisuus on helposti hahmottuva ja käytettävä. Ei ole lähdetty kikkailemaan. Nimihakemistoja olisi käytännöllisempi käyttää yhtenä kokonaisuutena kuin avata erillisiä tiedostoja, mutta pääasia on, että tiedot ovat saatavilla. Jopa yhdistyksen säännöt ja edut.

Valitettavasti minulla ei ole mitään tutkittavaa Etelä-Pohjanmaalla, jossa esi-isäni kävivät vain kääntymässä. Mutta sivustolta löytyy kyllä valtakunnallisestikin hyödyttävää kuten Sukututkimus-linkin jälkeisestä Arkistoja-linkki, josta aukeaa pidempi lista arkistoja kuin olen missään nähnyt. Ja sivuston uudistuminen sai Riikka Kalminkin pitäkästä aikaa bloginsa ääreen.

Mutta kun tuli Pohjanmaasta puhe, niin paljastan jälleen heikon maantieteen hallintani ja linkitän vähän sieltä päin...

SukuForumilla linkitettiin taannoin Järviseudun sanomien juttuun, jossa kerrotaan että "Evijärven sukututkijat ovat julkaisseet verkossa evijärveläisten talojen ja sukujen tutkimusta helpottavan taulukon." Löytynee täältä.

Aspergren, Hans Henric: Charta öfver Österbotn (177?)

Museoviraston kaupunkiarkeologian inventoineista löytyy muiden muassa Vaasa, Pietarsaari, Raahe ja Kristiinankaupunki.

Terwan Hinta Kaskön kaupungisa tänä Talwena tulewaan Kewään wuonna 1787
Raahen kartta 1850 Wikimediassa

Terhi Rautiainen: Kirjastolaitoksen vaiheita Kalajoella : Vuodet 1849-2009
Jukka Lehtilä: Vaivaishoidosta sosiaaliturvaan : Jämijärven huoltotoimen vaiheet 1850-luvulta 1950-luvulle
Paula Mäkelä: Lehtimäen kirkon historia : kustavilaisen ristikirkon perustaminen, arkkitehtuuri ja taide-esineistö
Johanna Pesiö: ENSIN OLI MERI : Raahen matkailun historia vuosina 1649 - 2009
Markku Ylätalo: Soinin Kukon- ja Liponkylien asutus vuosina 1567-1920
Heikki K. Lähde: Isojako ja Lieson uudisasutus

A. H. S.: Noitien vaino Pohjanmaalla 1500-luvulla
Eräs taikatutkinto Isonvihan ajoilta

Raukennustaiteen seuran jäsentiedotteessa 3–4:2004 mm. Marketta Kujala, Puu-Vaasan suojelu: VIII ja IX kaupunginosan tulevaisuus
Vanhoja kuvia Kälviältä

Samuli Paulaharju: Kuvauksia Hailuodosta (1914)

Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria

Alla Korsholman maatatalouskoulu lehden Land och Stad 11.6.1890 kannesta.

Sotaisia uutisia tammikuulta 1713 (oik. 1714)

Selvennys/lisäys/korjaus 6.9.2011 11:00: Alla olevat päivämäärät ovat kuin ovat lehteen painettuina. Mutta ne eivät vastaa suomalaista ajan ajanlaskua, jossa vuosi vaihtui tammikuussa. Tätä eroa en leikkeitä järjestellessäni huomannut (ks. kommentit). Hyppäsimme siis tammikuuhun 1714, mutta pakitamme ensi viikolla ja yritämme pysyä paremmin järjestyksessä jatkossa. Pahoittelen sekaannusta.

Tapahtui lähes 299 vuotta sitten...

Oikealla leike London Gazetten 2.1.1713 ilmestyneestä numerosta. Dresdenissä 19.12.1712 päivätyssä raportissa kerrotaan ruotsalaisten heittäneen tykkinsä jokeen (eli kirveensä kaivoon?), hylänneen Hämeenlinnan ja perääntyneen paikkaan nimeltä Pelkin. Tarkoitettaneen Pälkänettä? Moskoviitit seurasivat ruotsalaisten joukkoja, mutta heillä oli vaikeuksia päästä joen yli, leiriytyivät, valmistivat ponttoonit, joille prinssi Galizen lastasi 6000 miestä ja hyökkäsi ruotsalaisten kimppuun. Nämä tekivät vastarintaa, mutta joutuivat taipumaan ylivoiman edessä. Tässä taistelussa ruotsalaisia kuoli 577 ja 234 otettiin vangeiksi. Moskoviitit menettivät vain 118 miestä.

Hampurissa 5.1.1713 päivätty raportti ehti samalla päivällä painettuun lehteen. Ruotsin rivit olivat sekaisin kuninkaan kupatessa Turkissa: "They were in great uncertainty what Measures to take with relation to Finland, whether it was best to abandon that Province entirely, or to succour it with a new Supply of Forces under the Command of General Ducker, who has been sent for into Sweden upon that account, but has excused himself from coming, alledging, that his Orders under the King's own Hand, not to leave Pomerania, were too positive for him to obey those of the Princess Regent."

Seuraavaksi Hampurista raportoitiin 12.1.1713 (London Gazette 9.1.1713) Venäjän puolen tilannetta. "We are inform'd from Petersbourg, that the Czar had sent three more Regiments to reinforce his Army in Finland."

Jälleen Hampurista 19.12. (London Gazette 16.1.1713): "The Princess Regent and the Senate of Sweden, after several Debates, have at last determin'd entirely to abandon the Province of Finland, and have already sent directions to withdraw their Forces which remain'd at Vasa, that they may be the better able to defend Scania against the King of Denmark and to cover the Frontiers of Sweden against the Muscovies. It is thought the former of these things will require Twenty thousand Men and Thirty thousand are to be employ'd against the Czar. The Swedish Squadron that was in Finland has escaped the Muscovite Fleeet, and is return'd safely to Simmershaven. The Czar has declar'd to the Dutch Minister, that he will satisfy the Subjects of the States General for the Losses they suffer'd by the burning of three of their Ships at Helsingfort."

No kunhan hollantilaiset saavat korvauksen, niin sopiihan sitä Suomi jättää oman onnensa nojaan.

Napista asiaa

Pikainen katsaus nappeihin Yleisradion "uutisen" Siveellisyys sanelee paitojen napitussuunnan inspiroimana. Kyseisessä jutussa lainattiin mallimestari Sari Kiviojan sanoja:

Olen kuullut tarinan, jonka mukaan selitys miesten ja naisten paitojen napitusten suuntiin löytyisi siitä, miten kirkossa ennen istuttiin. Kun naiset istuivat vasemmalla ja miehet oikealla puolella, niin napitus naisilla kallistuu vasemmalle, ettei napituksen välistä pilkota mitään sopimatonta miesten puolelle

Tällaista en ollut aiemmin kuullut. Google osumat englanninkieliseltä puolelta tarjoavat osittain tutumpaa tarinaa.

Miesten napituksen puolisuus juontuisi takeista ja niitä päällä pitäessä esiin vedettävästä miekasta.

Naisten vaatetus olisi suunniteltu palvelijattarien käsiä varten. Varsinkin ottaen huomioon nappien alkuperäisen arvokkuuden. Tai napitussuunta oli osoittamassa, että oli varaa palvelijattareen.

Vaihtoehtoinen selitys naisten osalta: napitus heikommalla kädellä muistuttaisi naisten heikommasta asemasta. Kirkonpenkkiä muistuttaa väite, että napitus johtuisi asennosta naistensatulassa, joka voisi antaa tuulen avata turha anteliaita näkymiä.

Todellisuudessa kyseessä lienee tapa, jolla ei ole rationaalista perustetta.

Lähteitä mm. Wikipedia: suit, Answers.com, Why Do Men Button Left Over Right And Women Right Over Left?

Ohi mennyt rutto

Selailin Mika Kallioisen kirjaa Rutto & rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa lähinnä etsien Olof Ångermanin ajan terveysongelmia. Mutta sivuilta 35-36 löysin ruton, joka koski useampaa esivanhempaani. Joko en ollut siitä koskaan lukenut tai sitten lukemani täysin unohtanut.

Kyseisestä ruttoepidemiasta tehtiin ensimmäiset havainnot Turussa heinäkuun lopulla 1657. Tauti ehti Viipuriin syksyllä. Molemmissa kaupungeissa kuolleisuus painoittui lokakuusta joulukuulle, mikä sopii yhteen paiseruton ominaisuuksiin. Siis sen, jossa sairastuneiden vartaloon ilmestyy tummia paiseita. Paiserutto, jonka välitti kirpun purema, saattoi johtaa kuolemaan 2-4 päivässä ja kuolleisuuden on arvioitu olleen 30-90%. Pienellä osalla sairastuneista tauti muuttuu keuhkorutoksi, joka tarttuu pisaratartuntana ja oli vielä tappavampi tauti

Vuoden 1657 epidemia ulottui Suomen lisäksi Ruotsiin, Liivinmaalle, Norjaan ja Tanskaan. Suomessa se ei rajoittunut edellä mainittuihin kaupunkeihin vaan tauti löysi tiensä Poriin, Pohjanmaalle sekä Savoon ja muualle Itä-Suomeen. Länsi-Suomen maaseudulla esiintymiä oli ainakin Pöytyällä, Huittisissa, Eurassa, Kokemäellä ja Lapualla.

Ohi on mennyt minulta myös malaria, jota samaisen kirjan mukaan (s. 74-76) on Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla esiintynyt 1700-luvun alkupuolella ja suuressa osassa Suomea saman vuosisadan loppupuolella. Eikä esiintymät lopu 1800-luvulle tultaessa, tauti muuttui harvinaisemmaksi vasta 1900-luvun alkaessa ja hävisi 1920-luvun alussa. Tilanteen paranemista selittää osin soiden kuivattaminen ja talojen siirtäminen kuivemmille paikoille. Kiniinin käytöllä ja ilmaston muutoksella oli todennäköisesti myös vaikutusta.

Konekäännöksen rajat

Project Gutenbergiin on päätynyt saksalaisen kirjailijan Kasimir Edschmidin novellikokoelma Frauen (1922). Alkeellisella saksankielen taidollani tajuan novelleista Särön liikkuvan alkupuolellaan Suomessa sisällissotamme loppuvaiheessa. Mutta Google translate tekee kaunokirjalliselle tekstille kyllä täyden murhan:

Was machte mir der Augenblick . . . Dieser General, der in Oesterbötten die Gegenrevolution gesammelt, die Bourgeoisie eingekleidet, der nach Wasa geflohenen Senatorenregierung den krummen Rücken gestählt und das Proletariat mit Hilfe deutscher Truppen aufgerieben hatte, war er nicht machtlos, ein Sklave des Kaiserreichs, mußte sich beugen vor meinem Passepartout der Stockholmer Gesandtschaft . . . Dies alles reizte mich nur, ich war gespannt, ihn zu sehen, das Lauern seiner Augenbrauen, das wölfische Nagen der Zähne, die übermenschlich lange, dürre, vorgebeugte Figur.

Mikä sai minut hetkeksi... Tämä yleinen, kuka Oesterbötten Vastavallankumouksellisuutta kokoontuivat, pukeutunut porvaristo, kun Vaasan Senaattori hallitus pakeni kiero selkä ja steeled Proletariaatti oli pyyhitty pois tuella saksalaiset joukot, hän ei voimaton, orja Empire joutui kumartamaan minun
Passepartout Tukholman lähetystön... Kaikki tämä vetosi minuun Vain, olin innoissani nähdessäni hänet piilee hänen kulmakarvansa, wolfish kalvava hampaiden, superhuman pitkä, ohut, kumartui Kuva.

Kateissa sotilas Lindgren ja merimies Kronholm

Sanomalehdessä Posttidningar kuulutettiin 20.2.1802 Kokemäensaaren Klemolan rusthollin sotilasta Carl Lindgren. Tämä oli edellisenä kesänä luvatta Tukholmaan päästyään pestautunut englantilaiseen laivaan. Jos tästä 24-vuotiaasta 6 jalan pituisesta vaaleahiuksisesta miehestä joku jotain sattuisi tietämään...

Uudessakaupungissa vihittiin 17.7.1800 merimies Matts Kronholm ja neiti Maria Christina Neuholm. (Kaksi vuotta aikaisemmin kaupungissa oli kuollut Anders Neuholm, jolle Marian luulisi olleen jotain sukua. Se, että Andersin perukirjoitusta erikseen kuulutettiin (Åbo Tidningar 4.2.1799) antaa vaikutelman rintaperillisten puutteesta.)

Merimies varmaankin lähti merille ihan ammatin puolesta. Tavallisesta poikkeavaa oli, että sykysllä 1805 jouduttiin toteamaan ettei Mattsista ollut kuulunut mitään kolmeen vuoteen. Alla oleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 14.12.1805.

Matts ei Uuteenkaupunkiin palannut. Maria Kristiina ei loputtomiin itkenyt, hänet vihittiin siellä 28.12.1819 porvari Joh: Ehnqvistin kanssa, edellisestä aviomiehestään virallisesti eronneena. Matsia ei siis julistettu kuolleeksi?

Neuholmeista ei tätä kirjoittaessa löytynyt mitään valmista verkkomateriaalia. FamilySearch tarjoili Uudenkaupungin kasteita ja Hiski avioliittoja, joista sukupolvia lähes hahmottaa:

Henr. Neuholm & Maria Börman (9.12.1766)

• Ephraim s. 7.10.1767 Uusikaupunki
• Maria Christina s. 14.8.1769 Uusikaupunki
• Anna Elis. s. 28.9.1771 Uusikaupunki
• Adam s. 16.6.1774 Uusikaupunki

Adam Neuholm & Lisa Sandelin (17.11.1796)

• Henric s. 23.2.1797 Uusikaupunki
• Maria Christina s. 4.11.1799 Uusikaupunki
• Anna Lisa s. 27.9.1801 Uusikaupunki
• Hedvig Juljana s. 1.11.1803 Uusikaupunki
• Ulrica s. 5.7.1806 Uusikaupunki

Josias Neuholm & Eva Ericsdr

• Carl Gustaf s. 31.5.1827 Uusikaupunki

Ulrica Neuholm & Henr Lindholm

• Ulrica Juliana s. 7.4.1832 Uusikaupunki

Hedv Juliana Neuholm & Samuel Ahlqvist (29.1.1831)

• Helena Ulrica s. 19.7.1833 Uusikaupunki

Maria Christina Neuholm & Henr Blomroos (12.5.1833)

• Maria Henrica s. 9.10.1833 Uusikaupunki

Keräiltyä

Vinjettikuvana NYPL:n kokoelmasta amerikkalainen savukeaskin keräilykortti, jossa mimmi heiluttaa minulle tuntematonta Suomen lipun varianttia. Kuva aukeaa isompana tästä.

Tenttipaniikissa kirjoitettiin Turun Tuli on irti-näyttelystä samaan tapaa kuin olisin itsekin voinut, jos olisin viitsinyt. Lyhyt näyte:

Näyttelyalue oli melkoisen pieni. Samaan aikaan kun ihmisiä yritti kulkea omaan tahtiin, vedettiin siellä myös ohjattua kierrosta – oppaan ääni ei sitten kuulunut oikein mihinkään eli akustiikka ei tilassa ollut kaikkein paras. Historiaa ja nykypäivää kuljetettiin ihan kivasti rinnakkain, mutta tilassa ei tuntunut olevan mitään järkevää loogista järjestystä. Esitys Turun palon leviämisestä oli kyllä hienosti tehty, mutta jätti aika kylmäksi ainakin minut.

Ee pääsi näkemään Peter von Baghin dokumenttielokuvan Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata. J Vahe kritisoi tv-sarjan esitystä Sota-arkistosta. Aaro Sahari ärsyyntyi tv-uutisten huolimattomasta museonimien käytöstä.

Salla Brunou oli lukenut Kaari Utrion uusimman historiallisen romaanin Oppinut neiti ja Sirpa Kähkösen Kuopion taivaan alla, joka on "pieni ja kaunis kirja, johon on koottu tunnelmallisia historiallisia valokuvia Kuopiosta". Jenni luki Elias Lönnrotin matkakuvauksia. Jukka Kemppinen luki Markku Kuisman tuoreen kirjan Saha ja kirjoitti siitä kahdessa osassa.

Marko Leppänen esitteli Kellokosken torkkuvan ruukin. Hietzu kävi Juuan kivikeskuksessa ja sen aarrekammiossa.

Anneli ajatteli sukulaisuuksien päättelemistä patronyymeistä - kriittisesti. Timo Suvanto mietiskeli nimiasioita.

Eva Ahl-Waris osallistui Harri Nymanin väitöstilaisuudessa ja raportoi på svenska. Samoin Matti Klingen juhlaseminaarista.

Vesa Linja-aho totesi "Parhaiten historian opettaminen sujuukin tavallisen opetuksen lomassa." ja oli kerännyt listan kirjoja autotekniikan historiasta.

Arkland näki painajaista på svenska kulttuuriperinnön digitalisoinnista. Suomeksi uni olisi aika samanlainen.

Ruotsissa oli viime viikonloppuna valtakunnalliset sukututkimuspäivät, joista raportoi Roland Classon på svenska yhdessä ja toisessa palassa.

Verkkarissa Tutkimusdatan hallintaan tutustumassa – vierailu Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa Tampereella

Sulhasongelmia

Laukaalla mieli naimisiin vuonna 1796 "vanha renki" Matts Henriksson, jolla ei ollut esitettävänään papintodistusta esteettömyydestään. Niinpä oli tarpeen julkinen kuulutus, joista toinen ilmestyi 14.6.1796 sanomalehdessä Inrikes tidningar. Siinä todettiin Mattsin ilmoittaneen syntyneensä Hattulassa. Morsmaikku oli talonpojan tytär Maria Thomasdotter, jonka kanssa oli jo yhteinen poika avioliittolupauksen varassa. Hiski-haku ei vaan tuota sen paremmin sopivaa poikaa kuin avioliittoakaan. Lähimpänä on Jyväskylän maaseurakunnassa kastettu 11.5.1795 syntynyt Matthias Toivakan Pessilästä. Jyväskylä oli Laukaan kappeli eli voi olla osumakin.

Renki Henrik Isaksson Heinun kylästä oli luvannut mennä Kalvolan pitäjän ja Kutilan tilan piika Hedvig Sigfridsdotterin kanssa. Mutta Henkka poistui näköpiiristä astumatta alttarille. Jotta Hedvig pääsi eroon kihlauksesta ja jonkun toisen kanssa Hattulassa naimisiin, kuulutettiin Henkan perään kolmatta kertaa alla olevalla ilmoituksella 3.7.1806 sanomalehdessä Posttidningar.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 110

Kokemäen Haistilan Ala-Härkälän valtoimen pojaksi 19.7.1892 syntynyt Valto Villiam otti sukunimellä Raitti passin 28.4.1913. Tavanomaisesta poiketen hänelle löytyy tulomerkinto kahdesta satamasta. Bostonin satamaan hän tulee 30.5.1913 laivalla Arabic Liverpoolista. Vastaanottajakseen ilmoitti Syne Stenvallin osoitteessa "Old Fellows Hall, Worcester, Mass." New Yorkin satamaan päivää myöhemmin Liverpoolista lähteneellä Cedric-laivalla (matkustusluettelossa yliviivattu nimi Arabic) . Vastanottajan etunimi on muuttunut Signeksi. (Porilainen Signe Stenvall oli saapunut maahan vuonna 1911)

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessään Valto asui Massachutessin Worcesterissa ja ansaitsi elantonsa räätälinä. Hän ilmoitti elättävänsä vanhempiaan sekä vaimoa ja yhtä lasta.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja, 1891-1900 s. 1143
Siirtoilaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll: 1674502; Draft Board: 2.)

Lisää kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", joita jo muutaman tänne aiemmin kopsasin. Vielä kaksi lisää:

* Suomen talonpoika on, monien avujensa keralla, valitettavasti, sangen taipuvainen lainkäymisiin ja riitoihin, usein niin vähäpätöisistä asioista, että itse voittajakin tule tuhlaamaan aikansa ja rahansa, jotka hiljaisesti vierivät asianajajain eli alvokaattein plakkariin.

Aikanansa eli maanmmittari, joka huvittavain tapainsa ja monen kokka-puheensa varten sai lisänimen: Hullu-Heikki. Jakaissansa tilukset kahden talonpojat välillä, tuli toinen hänen tykö ja sanoi, näyttäin kartalla:
- Jos te ja'atte niin, että minulle tulee osaksi tuo pelto-palanen, ehkä se ei ole kahden tynnyrin alan maata suurempi, maksan minä teille sata riksiä.

Maanmittari silmäillen karttaan vastasi:
- Anomukses, Tervonen, on kartan jälkeen likimittäin vilpitön. Annan siis sen pelto-palasen sinulle.

Maanmittarin pitäissä sanansa, sai hän myös Tervoselta luvatun makson. Mutta Tervosen naapuri, Yrjölä, ei saanut mieleensä, tämän asian oikein käyneen, jonkatähden lähetti valituskirjan asianomaiselle oikeudelle. Oikeus, nähden valituksen ei juuri perättömäksi, lähetti toisen maamittarin tutkimaan jakoa. Tämä uusi jakaja päätti asian tuiki toisin, niin että Yrjölä sai pelto-palansa takaisin. Kun tästä päätöksestä ei enää kelvannut aplierata, tuli Tervonen vihastuneena ja murheellisena Hullu-Heikin tykö, ja pyysi sata riksiänsä takaisin. - "Kuules, Tervonen, etkös sinä luvannut minulle sata riksiä, jos minä sinulle antaisin tuon peltokappaleen. Minä jaoin sen sinulle; enkö minä puolestani sitä sinulle antanut? Mutta sinä, miks' ett'et pitänyt sitä?"

* Eräs talonpoika tuli liki-asuvaisen lakimiehen tykö, sanoen tulleensa suureen pulaan onnettomasta, äsken tapahtuneesta kohtauksesta. - Yhden teidän häristänne on minun sonnini pahasti puskenut. Olisin iloinen, kun saisin tietää, minkä palkinnon saisin tarita. - "Te olette kunnian mies, sanoi advokaatti - ette suinkaan pidä sitä sopimattomana, jos minä toivon teiltä soisen härjän, haavoitetun siaan." - "Tämä ei ole muuta kun oikein, mutta - huomasi talonpoika - kuinka olen sanonut? Todella sanoin väärin, teidän sonninnehan se oli, joka puski minun härkäni kuolijaksi." - "Onko niin", haastoi alvokaatti - "tämä tekee asian toiseksi. Minun täytyy likemmin tiedustella koko seikka, jos...." Mikä jos? - katkaisi talonpoika hänen puhettansa - koko asia olisi tullut päätetyksi ilman tuota sanaa jos, kun vaan te herra sihtieri oisitte yhtä valmis antamaan toisille oikeutta, kuin olette sitä toisilta vaatimaan."

Espoo = frustraatio

A. Aloitetaan positiivis-negatiivisesti. Sain vihdoin vastauksen Espoon kaupunginmuseolta (alkuperäinen tiedustelu syyskuussa 2009, toisto 19.8.2011) koskien A. L. Bornin Espoolle lahjoittamaa hopeakannua.

K: 20.03.1880 Helsingfors Dagblad no 77 raportoi (sivu 2) Espoossa pidetyistä juhlallisuuksista, joiden osana kotiseutuneuvos Born lahjoitti pitäjälle hopeakannun vuodelta 1638 käytettäväksi tulevissa juhlissa. Missä kannu on nyt?

V: Meillä ei ole tietoa k.o. kannun sijainnista. Kunta on todennäköisesti myynyt sen ennen museon perustamista 1958. Jos se on tapahtunut enne vuotta 1933, siihen liittyvät asiakirjat ovat saattaneet tuhoutua kunnantalon tulipalossa. Valitettavasti meillä ei ole tämän enempää tietoa tarjottavana.

B. A. L. Bornin perukirjaa en myöskään onnistunut paikantamaan vuonna 2009. Nyt se on Hämeenlinnasta tiedonantajani mukaan löytynyt. Hienoa! Mutta milloinkahan saan vastauksen Arkistolaitokselle viralliseen osoitteeseen lähettämääni spostiin, josta tuli tällainen automaattivastaus 22.8.2011. Huom! ei luvata vastausta eikä muutakaan toimintaa.

Kiitos yhteydenotostanne, Arkistolaitos on vastaanottanut viestinne. Mikäli tarvitsemme lisätietoja, otamme yhteyttä sähköpostitse.

C. Juha-Matti Granqvist oli taas käynyt Sveaborg-hengessä retkeilemässä ja bongannut Espoonkartanon sillan pielestä kaiverruksen "Warsam och Försiktig /Alla kunna ike alt / E. Wahlberg". Jonka kirjoittaja olisi ollut kiva saada selville, mutta Hiski-haku ei löytänyt yhtään lasta, jolla olisi ollut tuon niminen isä. Yksi syy tulokseen saattaa olla se, että Hiskiin ei ole tallennettu Espoon kastettuja.

D. Wahlbergia googlaillessa saavuin selvitykseen Soldater och dragoner i socknarna Håtuna och Håbo-Tibble i Upplands-Bro kommun, josta löytyi "HOLM Hans Hindrik Johansson född 1788 i Esbo Nyland, Illimäki församling". Unohdin Wahlbergin ja ryhdyin (Hiskin tuotettua pettymyksen) tarkistamaan Espoon kastettujen luetteloa alkuperäisestä. Kyseiseltä vuodelta Hansin kastetta ei löytynyt, mutta olisi voinut olla jossain lähiympäristössä.

Jäljittämiseen tarjoaisi johtolankaa vielä "Illimäki". En moista nimeä koskaan kuulleeni ja ottaen huomioon, että Espoo oli ruotsinkielistä aluetta pitkälle 1900-luvulla en suuresti hämmästynyt, että haku Kansalaisen karttapaikassa tuotti nollatuloksen. Myöskään Hiski ei tunnista kyseistä paikannimeä.

Eli E. Wahlberg jäi selvittämättä ja käsiin jäi myös Hans Henrik. Espoolaiset miehet ovat hankalia. Tai sitten minäkään en osaa kaikkea.

Todetakseni jotain marginaalisesti mielenkiintoista (?): Hans Henrikin tiedoissa oli merkintä "på sjukhus i Kiel 1814" eli hän varmaankin osallistui Ruotsin toiseksi viimeiseen sotaan. Se viimeinenhän ei ole Suomen sota vaan sotaretki Norjaan 1814.

Assosiatiivinen kuvatrio

Oheinen pulskan oloinen mies on Kaarle Fredrik Mennander ja kuvansa Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.4.1889. Ennenkuin aloin kirjoittamaan, että kuuluu sarjaan miehiä, joista en ole koskaan kuullut mitään, älysin tehdä tekstihaun tämän blogin sisältöön.

Toukokuussa 2009 olen poiminut esiin sanomalehtikirjoitussarjan, jossa osa "Männäinen - Mennander. Sanomia Turusta 24.9.1884 no 223". Saman vuoden kesäkuussa raportoin Turusta ja viittasin Mennanderin kirjeenvaihtoon. Johon palasin marraskuussa, sillä Mennander oli osallistunut Sursill-suvun selvittelyyn.

Jo sen meriitin pitäisi riittää muistijälkeen. Lisäksi kuvalehden tekstistä selviää, että Mennander on kääntänyt raamattua, tutkinut historiaa, miettinyt kansantaloutta ja harrastanut kasvitiedettä. Huh, kaikkea sitä ihmiset ehtivät ennen TV:tä ja internetiä.

Sursill-ihmisten iloksi vielä toinenkin keräilykuva eli piispa Juhana Terserus poimittuna Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.9.1888, jossa ei kyllä puhuta mitään hänen jälkipolville merkityksellisimmästä suorituksestaan sukutietojen keruussa.

Terseruksen olen aiemmin maininnut täällä kiukutellessani sukututkimuksen juhlavuodesta ja kehuessani Tuure Vierroksen trilogiaa (jonka olen sittemmin onnistunut saamaan omaan kirjahyllyyni)

Trilogia, jonka yhden osan aiheena...

Pietari Brahe, minkä kunniaksi kuva myös hänestä (patsaana), lähteenä Kyläkirjaston kuvalehti 31.7.1890. Kreivin ajan miehen muistavat tietenkin kaikki Suomessa koulunsa käyneet. Jollei, perustietoja voi etsiä sivustolta I grevens tid, joka on varsinaisesti kylläkin tarkoitettu tukemaan ruotsin opetusta lukiossa. Monta historia-aiheista tekstiä, esim. Malin och Grels - en soldat från Satakunta och hans familj unders trettioåriga kriget. (Olen muuten ollut uskossa, että Satakunta on Satagunda ruotsiksi. Niin se ainakin kirjoitettiin Inrikes tidningarin uutisessa 14.12.1761.)

Brahe mukana myös Hikipediassa, minkä noteerasin täällä aikanaan. Olen myös raportoinut hänen sanojaan suomalaisista sekä julkaissut hänestä täällä aiemminkin kuvan.

P.S. Kaksi pappia ja kaksi 1600-luvulla elänyttä toivat mieleen (*) Ville Nymanin opinnäytteen Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa.

(*) No ei oikeesti. Löytyi linkkivarastosta 1600-luvun kohdalta.

Dickensin toimituksia

Syksyssä on hyviäkin puolia, seuraamani ulkomaalaiset historiaradio-ohjelmat ovat aloittaneet kautensa. BBC:n Making Historyn ensimmäisestä jaksosta kuulin, että Dickensin aikanaan toimittamaa lehteä on digitoitu ja parhaillaan vapaaehtoisten toimesta oikoluetaan. Pelkästään koneluetustakin tekstistä voi kokemukseni mukaan olla iloa, joten ei kun hakuja tekemään. Tuloksia:

Household Words 5.5.1854 sisältää pikkuartikkelin Poetry of Finland. Samassa lehdessä 29.9.1855 runo Ghost-Music, joka sijoittuu Suomeen lähelle paikkaa "Rupes Nova". Artikkeli Finnish Mythology löytyy 27.3.1858 julkaistusta numerosta.

Lehdessä All the Year Around kerrottiin 15.8.1863 Viron rannikon merihirviöstä ja Suomi oli salakuljettajien tavaroiden lähde. Saman lehden numerossa 22.4.1865 otsikon Antlers alla todetaan

And for their height, since I came into England, I have read Dr. Schrcederas, his chemical dispensatory, translated into English by Dr. Rowland, where he writes, 'that when he lived in Finland under Gustavus Horn, he saw an elke that was killed and presented to Gustavus his mother, seventeen spans high.

All the Year Around 17.10.1863 sisälsi artikkelin Eatable ghosts, joka käsitteli Viron rannikon ruotsalaista väestöä, nimeltään tässä "Eibo-folk". Suomalaiset esiintyvät tekstissä taikojina:

The Finns are born conjurors, which certainly does not seem to be the case with the Eibo-folk ; and hence it is but natural that in the legends of the latter, magical victories over the plague are ascribed to their more astute neighbours. A Finnish servant-girl at Kertell contrived to lock up the plague in an empty stable, but a stupid slut would sleep in the stall in spite of all warnings, and not only perished herself, but let loose the malady. So large a space as a stable was not required, for on another occasion the same Finnish girl bored a hole in the door-post, into which she thrust the pestilence, and then stopped up the aperture with a peg of juniper, which kept the prisoner fast for seven years, seven months, and seven days.

Kertomusta Oolannin sodasta Hangon kohdalla löytyy lehdestä Household Word Narrative vuonna 1855, myös toiseen otteeseen. Sodan suomalaisia vankeja esiintyy myös edellisen vuoden lehdessä:

The officers are stout-built, powerful men, but the soldiers have that thin lathy appearance which is seen in our workhouses and prisons. There was not a single robust looking man among them, and their hard, spare forms contrasted strangely with those of our well-fed sailors. The prisoners brought by the Termagant are for the most part young men, and have little about them of that military air and carriage which the nations of the west inseparably associate with the profession of arms. They were scantily clad, having no undercoats. The stripes indicating grades of ranks or good conduct, instead of being upon the arm, are on the lapel ; the number of the regiment is marked upon the band of the forage caps, but not in metal, and facings seem used as in other European services. One half of the prisoners belonged to a Russian corps, and wore red facings ; the other were Finnish Chasseurs, and had blue facings. During the voyage they held entirely aloof from each other, the Finlanders disclaiming the idea of being considered Russians, and the Russians probably equally jealous of being confounded with the Finlanders.